Kaksi pakettilähetystä

Hei poikani. Äitisi on lähettänyt minulle kaksi uutta kuvaa sinusta ja kolme videokuvaa. Olet niin suloinen, reipas ja iloinen poika, että haluaisin halata ja ottaa sinut heti syliini. Videokuvaasi katsellessani huomaan, että sinulla näyttää olevan jo huumorintajuakin. Ja sen olet tietenkin minulta perinyt. Huomaan myös selvästi, että sinulla on isin kasvonpiirteet. Enemmän nyt, kuin mitä esimerkiksi vuoden ikäisenä. Tunnistaisin sinut helposti, vaikken olisi kuviasi koskaan nähnytkään. En voi olla hymyilemättä, kun katson videoitasi. Olet niin hauska veijari. Katselen niitä aina uudestaan ja uudestaan.

Aikaisemmin lähetin sinulle pienen paketin, jossa oli lämpimät hanskat. Lähetin ne äitisi vinkistä, että tarvitsisit sellaiset. Mutta tietenkin niiden piti olla juuri sellaiset, jotka sinulla jo oli. Monenkohanlaisia hanskoja eri kaupoista löytyykään ja piti heti sattua samanlaiset. Menen tänään ostoksille katselemaan, mitä muuta voisit tarvita. Ostan sinulle vähän muutakin vaatetta ja ehkäpä jonkun lelunkin. Ostan jotain, vaikka en edes tiedä mitä sinulla jo on. Laitan ne paketissa tulemaan siitäkin huolimatta, että pääsen sinua katsomaan ensi kuussa. Tarkkaa viikonloppua en vielä tiedä, mutta ensi kuussa tulen se on varma asia. Olen huono kirjoittamaan. En osaa pukea ajatuksiani sanoiksi. Mutta nämä kirjoitukseni tulevat omasta sydämestäni. Kirjoitukseni saattavat levätä joskus "luonnos"- tilassa melko kauankin aikaa. Jos ne heti julkaisisi, niitä pitäisi heti seuraavana päivänä korjata.

Vuosi pyörähti taas käyntiin

Nyt aloitellaan jo uutta vuotta. En juhlinut uutta vuotta sen kummemmin. Olin enimmäkseen kotona ja kävin vähän ulkona kävelemässä. Siellä oli paljon muitakin lapsia. Oli mukava nähdä lasten touhuja keskenään. Kaikki leikkivät, niinkuin lapset aina leikkivät. Lapset elävät aina tunteella. He näyttävät ilonsa, mutta kuin myös surunsa aina niin helposti. Kunpa voisin viettää synttäreitä sinunkin juhlissasi. Ja varmasti vietänkin, ehkäpä jo tänä vuonna. Ja muutenkin alkaa viettää aikaa kanssasi.

Tammikuu on Pelastusarmeijalla myös niin kiireinen, etteivät ota sinnekään uusia asiakkaita. Haen sitten aikaa Helmikuulle ja olen jo ilmoittanut sopivat viikonloppuni heille. Sitten taas odotan heidän vastaustaan. Vaikka minulla on tapaamisoikeus vain kerran kuukaudessa, ehdotin heille kuitenkin kaksi viikonloppua Helmikuulle. Jospa äitisi ei hoksaisi lukea sitä päätöstä kovin tarkkaan ja ainakaan lukea sitä kuin piru raamattua. Eihän se ole mitenkään kiveen hakattu päätös, että saisin nähdä sinut vain kerran kuukaudessa 2-3 tuntia. Se tekisi vuodessa korkeintaan 156 tuntia, eli ei viikkoakaan vuodessa!! Melko käsittämätöntä lapsen oikeuksien polkemista, kun jo noinkin vähäinen näkeminen tuottaa vaikeuksia. Kyllähän minä voisin nähdä sinut, vaikka joka viikonloppu jossain leikkikentällä esimerkiksi, mutta ei se tietenkään muille sovi. Sitten kun tutustuttaisiin paremmin, voitaisiin nähdä luonasi. En minä mikään hirviö ole, jota pitää varoa ja vältellä.