Hei poikani, mitä päivääsi kuuluu pitkästä aikaa? Olet aina niin komea nuori mies ja halusin laittaa tähän postaukseen yhden kuvastasi, mikä koskettaa minua aina kovasti, mutta laitoinkin sitten oman kuvani. En halua jakaa sinun kuviasi, koska et pysty päättämään vielä niiden jaon oikeudesta. Kaikki kuvat, jotka minulla on siltä ajalta, kun olit vielä pikkuinen, on äitisi ottamia kuvia. Hän on nämä sitten minulle lähettänyt. Yhdessä olemmekin niitä kuvia katsoneet puhelimestani. Tästä onkin jo tovi, kun olen viimeksi kirjoittanut sinulle. Jokainen päivä on tietysti aina liikaa, jolloin en näe sinua. Mutta kun ei minulla nyt ole muuta tapaa kommunikoida, kun en taas ole saanut nähdä sinua ollenkaan. Ei siihen ikävään tunteeseen totu koskaan. Ystäväni sanoi minulle, että rikon itseni, jos koko aika aika ajattelen sinua ja minua. Olen yrittänyt kyllä unohtaa kaiken ikävän tapahtuneen, mutta eihän se tietenkään onnistu, enkä minä oikeasti edes halua unohtaa kaikkea. Miten se voisikaan edes poistua minusta? Ei ole olemassa mitään kytkintä, jolla saa aina ajatukset pois jostain. Minähän olen isä ja sinä minun oma naperoni. Kirjoittaminen on vain yksi tapa purkaa tuntojaan. Tietyssä mielessä ystäväni oli kyllä oikeassa. Jos kuolisin nyt ikävään ja saisin toisen infarktin, mitä silloin jäisi sinulle minusta. Ei mitään. Minulla on elämässäni tapahtunut paljon virheitä, vääriä tekoja ja sanonut läheisilleni pahasti. Elämässä ja universumissa on aina syy-seuraus suhde olemassa. Myös kiinalainen Jing-Yang tasapaino, ilman toista ei voi olla toista. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Tuntuu, että minulle on jäänyt molemmista aina se tasapainottelun huonoin osa. Elämä kuitenkin aina tasapainottaa itsensä. Luonto on aina sinut itsensä kanssa. Aivan kaikki vastoinkäymiseni eivät ole kuitenkaan pelkkää omaa syytäni. Ihan kaikille asioille en vain mahda mitään. Mutta sinä olet minun ainoa oikea tekoni. Ensimmäistä kertaa tiesin, mitä "true love" tarkoittaa.
Okay, kesälomat kaikilla jo alkoivat, mutta kesä ei ole vielä ollut kovin lämmin. No jokaisella on tietysti aina ne omat odotuksensa. Toiset pitävät enemmän talvesta ja lumesta. Nyt on siis kesä ja kesäloma kaikilla. Uimahallitkin ovat kiinni. Ainoastaan Samppalinnan maauimala on auki koko kesän, mutta minulla ei ole rahaa käydä siellä niin useasti, kuin tuossa Impivaaran uimahallissa. JukuPark on myös tuossa ihan kävelymatkan päässä, mutta se on kerta käynnille myös aika kallis paikka. Sinun kanssasi haluaisin kuitenkin käydä siellä. Minulla oli kesä kausikortti sinne tässä jokin vuosi sitten. Muistaakseni kerroinkin siitä yhdessä kirjoituksessani. Nyt ilmat ovat olleet vähän viileät, niin en ole edes harkinnut sinne menemistä saatikka kausikortin ostamista. On kuitenkin jo heinäkuu hyvää vauhtia lähenemässä puoliväliä. Huomaa heti, että päivät ovat lyhentyneet, kun yölläkin alkaa olemaan jo pimeää ja hyvä niin. Pidän siitä, että yöllä on pimeää ja lämmintä, koska silloin saa paremmat yöunet. On melko tuskallista pyöriskellä sängyssä, jos on valoisaa. Siinä mielessä ei ole pohjoisen "yöttömiä öitä" ikävä. Ok poitsu, tällä kertaa minulla ei ole tämän enempää kerrottavana. Minä keräilen ajatuksia ja kirjoittelen sinulle taas.
