Jouluaatto. Lasten ja perheiden juhla. Olen teettänyt kuvistasi kortteja. Pidän ne aina näkyvilläni. Turun Vanhalla Suurtorilla julistettiin perinteisesti Joulurauha. Tarkoitukseni oli käydä paikanpäällä, mutta se jäi nyt sitten käymättä. Katsoin tapahtuman kuitenkin netistä suorana lähetyksenä. Kävin ensin Turun Kaupungin hautausmaalla, ajoin sinne parkkipaikalle, lähdin kävelemään ja etsimään muualla haudattujen muistomerkkiä. Kävelin pari tuntia, harhaillen siellä täällä, kyselin vastaantulijoiltakin, missä se on. Kukaan ei osannut sanoa. Ilta alkoi pimetä ja en ollut löytää autoani. Sitten viimein sain eräältä pariskunnalta ohjeet, miten päästä yhteen parkkipaikkaan, missä autonikin sitten oli. Ajoin kotiani kohti, Runosmäkeä. Runosmäki ja Kärsämäki ovat vierekkäisiä asuinalueita. Kärsämäellä on pieni hautausmaa. Kynttiläni on siellä isäni ja ukkisi muistolle. Mutta Hän on oikeasti haudattu Kemijärven hautausmaalle, joka näkyy kuvassa alempana.
Uusi vuosi ja uudet kujeet, niin sanotaan. Sinulle toivon parempaa uuttavuotta, kuin myös itsellenikin. Ei kaikkea tarvitse keksiä uudelleen. Parantaa vain edellisen vuoden elämää ja tulevaa silmällä pitäen. Toivottavasti luet jonain päivänä tämän koko kirjoitukseni. Haluan sinun tietävän, kuka oikeasti olen ja mistä tulen. Lapsen kasvatukseen, lapsen vanhempiin tarvitaan sekä isä, että äiti. Oikea isä ja äiti. Minä olen sinun oikea isäsi. Tässä muistokirjoitus, jonka enoni laittoi Lapin Kansan sanomalehteen, sen jälkeen kun oma isäni menehtyi. Näillä kauniilla sanoilla haluaisin sinunkin muistavan minua silloin, kun oma elämänpolkuni tulee joskus tiensä päätökseen:
"Oli kaunis Huhtikuun päivä, kun puhelimeni soi enteellisen hiljaisesti ja kuullessani Martan kaksi sanaa 'ikäviä uutisia', sanoin heti, niinkö sen piti käydä, että kaksi päivää meiltä lähtösi jälkeen siirryit Tuonen lehdon, virran mustan tuolle puolen. En olisi uskonut 14 kuukautta sitten, kun seisoimme rinnakkain äitini haudalla, että sinun vuorosi on niin lähellä uupua. Opin sinut tuntemaan viimeisten 37 vuoden aikana ahkerana, sopuisana ja ystävällisenä työkaverina niin kotona kuin savotoilla ollessamme. On murheellinen mieli, mutta toisaalta 'tyytyväinen muisto, että sain sinua vierastaa' viimeisen elinviikkosi aikana sekä kyyditä hangen päällä kelkalla katsomassa vuosikymmenien taakse jääneitä palkisia. Muistan joka ilta nukkumaan mentyäni kun sanoin sinulle leikilläni, mutta samalla siinä tuli totuuskin, että minä olen kolme vuotta sinua vanhempi ja minulla on samanlaisesta sairaudesta 18 vuoden kokemus, kun tulit lenkiltä ja samalla naurettiin omaa kuntoamme. Sanoin sinulle samat sanat kuin 18 vuotta sitten minulle sanoi sairaalasta päästyäni paljon nähnyt, kokenut, arvostettu lääkintäneuvos Peltonen, että jos meinaat jotenkuten pärjätä ja elää, niin kävele hiljaa, kierrä häät ja hautajaiset.
En tullut haudallesi, sillä pelkäsin Peltosen sanontaa sekä syitä ja seurauksia. Olit sen ikäluokan ihminen, että sanoit muistaneesi huutolaislapsen osankin, mutta et ollut katkera ihmisille kohtalostasi, mitä olit kokenut, vaan elämänmyönteinen ja huumorinhöystämä kaveri. En odota sinua kesälomalle, en lämmitä sinulle rakkaaksi tullutta pihämökkiä, missä aloitit 37 vuotta sitten perhe-elämäsi ja halusit palata jälleen tänä kesänä muistojesi pariin, kuten annoit ymmärtää minun ja vaimoni Impin. Olit kohtalosi lapsena liian hyvä ihmisenä taivaltamaan sairaana tätä ohdakkeista elämän polkua, joten elämänkaaresi tuli täyttyä liian varhain.
Keväinen lempeä tuuli keinuttakoon Tuonelan kehtoasi, sillä siinä sinun on hyvä olla, ikiunta rauhaisaa uinahtaa."
Toivotan sinulle rakas pikkupoikani hyvää Joulua ja parempaa ensivuotta meille molemmille. Toivottavasti saat paljon lahjoja ja herkkujakin kohtuudella. Valitettavasti minulla ei ole nyt mahdollisuutta lähettää sinulle lahjaa. En tiedä asutko vielä Helsingissä. Haluaisin antaa sinulle lahjat henkilökohtaisesti, enkä postin välityksellä. Eikä äitisi kuitenkaan kertoisi, että lahjat ovat oikealta isältäsi.
Tähän on hyvä päättää, tämän vuoden viimeiseen kirjoitukseeni. Vuosi on ollut osaltani tapahtumarikas. Sekä hyvässä, että pahassa. Pahassa siinä mielessä, että en ole koskaan saanut tavata sinua. Hyvässä siinä mielessä, että olet edelleen minun oma poikani.
