Ruokaremonttia ja liikuntaa

Katsoin tänään YLE dokumentin aiheesta, joka kertoi vanhasta neuvostoliittolaisesta vesipaastosta. Dokumentissa jopa lääkärit ja tutkijatkin päivittelivät sen terveyshyötyjä. Itselläni on kohonnut verenpaine ollut jo useita vuosia ja vesipaaston todettiin olevan suotuisa siihenkin. En kuitenkaan aio alkaa vesipaastolle, mutta dokumentti herätti ajatuksen elämäntaparemontista. On tullut syötyä aikalailla sekalaisesti ja epäterveellisesti. Olen aikaisemmin kokeillut jos minkäkinlaista dieettiä, mutta eivät ne toimi omalla kohdallani. Ei laihtuminen onnistu kurjuutta lisäämällä. Kyllä sen tekemisen täytyy olla mielekästä. Olen ollut valtaosan elämästäni hoikassa kunnossa, mutta kolmenkympin jälkeen alkoi sitten pikkuhiljaa kertyä tuota keskivartaloa. Se tuli sen verran hitaasti pitkällä aikavälillä vuosien saatossa, etten edes huomannut tulevani pullukaksi. Olin mielestäni edelleen timmissä kunnossa. Sitä tottuu siihen, mitä peilistään näkee joka aamu. Nyt tuo maha on jo siinä mittakaavassa, että hävettää mennä uimahalliin. Pidän uimisesta todella paljon, mutta on pienimuotoinen kynnys mennä uikkareissa halliin tällaisella vatsalla. Haluan aloittaa terveellisemmät elämäntavat ruokailutottumuksista ja kevyestä liikunnasta. Olen aikaisemmin käynyt monesti pienellä parin kilometrin aamukävelyllä. Ei se fyysisesti kovin kummoinen suoritus ole, mutta eikös kaikki kuitenkin lasketa? Sitä paitsi en halua, että terveyteni pettää, ennen kuin olen ehtinyt edes tavata sinua, tai että sinun tarvitsisi hävetä isääsi. Tänä aamuna kävin jo tekemässä pienen, noin kolmen kilometrin pituisen kävelylenkin. Oli mukava haukata raitista ilmaa pienoisessa -15 asteen pakkasessa samalla, kun kuuntelin nettiradiota. Tässä Turun Runosmäen asuinalueella on sellainen sopiva pyörätiekierros, jonka käyn aina tekemässä. Pienenä motivaationa käytän puhelimeen asennettua Runkeeper sovellusta, joka piirtää reitin kartalle. vie sen ja muunkin datan sitten Runkeeper websivulle. Siinä vaiheessa, kun tuloksia alkaa jo näkyä, voisi sitten siirtyä sinne uimahallin puolelle vähän vaativamman suorituksen pariin. Tarkoitukseni olisi pudottaa painoa jotain kymmenen kiloa. Toisaalta niille kiloille on aivan sama, kunhan tuo vatsanseutu ainakin kutistuu.

Vuoden 2014 avaus

Hei rakas poikani. Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni tälle vuodelle. Mietin samalla viimevuoden kirjoituksiani. Mitä tuli tehtyä, sanottua ja mitä tuli kirjoitettua. Tulen miettimään tämän vuoden kirjoituksiani myös etukenossa. En ole erityisen uskonnollinen ihminen perinteisessä uskonnollisessa mielessä. Uskon kuitenkin johonkin. Kuten itseeni, elämään, sinuun ja minuun, meihin molempiin, isin ja oman pojan rakkauteen. Mielestäni ei ole olemassa Jumalaa, Jeesusta, tai Allahia. Mutta ymmärrän ihmisiä, jotka uskovat sellaiseen. En halua sanoa heistä mitään pahaa noin yleensä. On ihan hyvä asia uskoa johonkin sellaiseen, minkä tarkoitus on tehdä jotain hyvää konkreettisesti. Itse en usko ja luota johonkin ulkopuoliseen olentoon, joka ohjaa sinua, minua, tai ketään. Uskon omaan itseeni tehdä hyvää. Kukaan ulkopuolinen ei ohjaa sitä puolestani.

Uskonnollisilla tahoilla on kirjoituksia, joiden tarkoitus on hämätä lukijaansa ja varsinkin pieniä lapsia. Lasta on helppo manipuloida, uskomaan satuolentoihin, silloin kun lapsi on vielä pieni ja liian nuori ymmärtämään elämän tosiasioita. Eräät aikuiset kertovat lapsilleen, että ei Joulupukkia olekaan olemassa. Toiset kertovat lapsilleen, että Jumala on olemassa. Mihin uskoa?

Kun sinä ja minä joskus tapaamme, minä vain rakastan sinua, niin vain kuin omaa poikaansa voi ikinä rakastaa. Siihen ei tarvita mitään yliluonnollisia voimia tai ihmeitä. Haluan nähdä sinut joskus, yhtenä päivänä, ja sen jälkeen joka päivä. Mutta en nyöskään halua tuhota sitä näkemisen mahdollisuutta omalla typerällä toimillani. En voi tulla luoksesi väkisin, keneltäkään ensin lupaa kysymättä. Haluan toimia oikein. Olet vielä niin nuori, että et ymmärrä näitä asioita. Minä kerron sinulle poikani joskus.