Kaikki kuulemma alkoi tyhjästä. Varmaan näin on (ehkä). Suuri kysymys ei ole miten kaikki alkoi, vaan miksi. Aina aika ajoin mietin pienessä filosofisessa päässäni, miksi kaikki on niinkuin se on. Jos Jumala loi universumin, kuka loi Jumalan? Vastapallona heitetään, ettei kukaan - Jumala on aina ollut olemassa. Jumalan ikuisuutta voi kyseenalaistaa monella tavalla, koska jo nyt tiedämme, että universumi ei ole ikuinen. Vety, mistä kaikki tähdet saavat polttoaineensa, loppuu joskus. Uutta vetyä ei synny. Se on liian yksinkertainen alkuaine, yksinkertaisin mahdollinen. Universumin kevyin alkuaine ja ei ole tiedossa mitään sellaista voimaa, joka saisi tuon syntymään luonnollisesti. Kuolevat suurimmat tähdet synnyttävät kyllä alkuaineita, mutta ei vetyä. Sitten kun vety loppuu, niin se on voi voi. Universumi kuolee joskus kolmella eri tavalla. Maailma kutistuu takaisin, jos painovoima kutistaa kaiken ja tapahtuu uudelleenrähähdys. Toinen vaihtoehto on, että universumi kuolee kylmyyteen, kun tähdet ei enää lämmitä. Kolmas ja todennäköisin vaihtoehto on, että universumi laajenee kiihtyvästi ja maailmankaikkeus nykytiedon mukaan laajenee siis eksponentiaalisesti. Lopulta kiihtyvyys on niin suurta, että atomit, kaikki materia hajoaa, ettei mitään ole jäljellä. Jos silloin tuntemamme universumi lakkaa olemasta, kuoleeko silloin Jumalakin? Siihen se hänen ikuisuusprojekti sitten jäikin. Mitä jää jäljelle, jos Jumala ei kuolekaan? Meidän tuntemamme aika kuolee joskus. Tilaa ja aikaahan ei ollut olemassa, muutakuin "alkuräjähdyksen" jälkeen. Eikä se ollut mikään "räjähdys". Ei silloin ollut mitään materiaa, mikä räjähtäisi. Materia ja aika syntyi jälkikäteen. En ymmärrä itsekään koko kuviota. Elämän suurin kysymys on miksi, ei miten. Jos et ymmärrä, älä ole huolissasi, et ole yksin ajatustesi kanssa. Ehkä meidän tiedossa olevalla evoluutiolla ei ole ollut riittävästi aikaa kehittää ymmärtämään olemassaoloa. Maailmankaikkeudessa on miljardeja "maapalloja". Olisi avaruuden suurta tuhlausta, jos olisimme yksin koko universumissa. Ehkä on vain sattumaa, että olemme syntyneet. Ehkä koko universumi on vain sattumaa. Se selittäisi monia kysymyksiä.
Poitsuni, elämä on ainutkertaista. En usko Jumalaan ja elämään tuonpuoleisessa. Uskon sinuun oma poikani. Elä tämä elämä aina parhaasi mukaan.
