Pojasta polvi paranee poitsuni ja tiedän, että sinä olet fiksu nuori poika. Soitin sinulle taas tässä vähän aikaa sitten. On aina niin mukava kuulla suloista ja energistä ääntäsi. Olit koulussa, joten puhelumme oli lyhyt, mutta sitäkin ihanampi.
En nykyään ymmärrä itseäni, kuten ennen. Aikaisemmin en juurikaan välittänyt, mitä ympärillämme tapahtuu ja minkälaisia ihmiset ovat. Puhumattakaan päättäjistämme. Minut saa raivon partaalle kihisemään kiukusta ihmisten tyhmyys jo pelkän ajatusmaailmankin tasolla, vaikka en luultavasti ole keskivertoa fiksumpi tyyppi. Mutta olen kuitenkin hakenut ehdokkaaksi kuntavaaleihin 2021. En luultavasti pääse edes ehdokaslistalle, mutta yritänpähän ainakin muuttaa meidän kaikkien asioita paremmaksi. Maailman parantaminen globaalisti ei ole meidän tärkein tehtävä. Maailmanparantaminen lähtee penemmästä asiasta, kuten Suomen parantamisesta. Ja siinä veronmaksajia kuppaava ilmastoöyhötys ei ole missään roolissa. Maailman parannus menee vieläkin pienemmälle tasolle, yksilötasolle. Haluan ohjata kansalaisten kulutustottumuksia Suomeen, pois saastuttavista kehitysmaista, kuten Kiina ja Intia. Siellä paskat välitetään ilmastonmuutoksesta, vaikka ovat suurin syyllinen väitettyyn ihmisen aikaansaamaan muutokseen. Todellisuudessa ihminen ei voi tehdä mitään, muuttuipa ilmasto mihin suuntaan hyvänsä. Ja kuinka pajon rahaa kipataan kankkulan kaivoon.
Niin, tämä kesä ja covid-19. Juottolat aukesivat taas, siinähän se on medialööppien hyvinvointimittari. Ruokakauppaan on aina päässyt ilman rajoituksia. Ei tullut kuitenkaan mitään ryntäystä terasseille. Tavalliset rivisuomalaiset saattavat sittenkin olla hieman fiksumpia, mitä media on meille tuutista syöttänyt. Yksi median syöttämä fetissi on kuitenkin uponnut moniin suomalaisiin: Fetissi ottaa kyselemättä ruoskintaa vastaan ja vielä maksaa siitä globaalisti kaikille. Jotkin hölmöt suomalaiset saavat siitä niin hyvät kiksit, luulevat tekevänsä jotain hyvää itselle ja yhteiskunnalle, että on pakko saada sitä ihanuutta lisää. Päättävien poliitikkojen tehtävä on kertoa, mistä sinua tullaan ruoskimaan, vaikka oletkin syytön tapahtumiin. Näin perinteisesti vihervasemmiston ajattelumaailmassa. En ole sellainen.
Niin, tämä kesä taas. Mukavaa, kun on aurinkoista ja lämmintä. Uimahallitkin ovat taas vaihteeksi auki, kunnes kaupungin kesälomat taas kohta alkaa. No, otetaan pyrähdykset tässä lyhyessä ajassa ja loppukesästä sitten ihan tosissaan altaalle uimaan. En nykyään paljoakaan piittaa Suomen järvissä ja meressä uimisesta. Liian kylmää vettä minun kropalle. Helsingissä kävin uimassa muutamaan kertaan ja onhan minulla uintikorttikin sinne uimaloihin. Siellä on todella lämmin vesi altaalla, että ihan hiki tulee jo ensipulahdusessa. Kunpa Turussakin olisi yhtä lämmin vesi. Mutta kyllä täälläkin jo lämpeää ensimmäisen 50 metrin aikana. Oulussa oli vieläkin kylmempi vesi, kun siellä asuin. Tsiisus onneksi pääsin pois sieltä. Melkein menen paniikkiin ajattellessani, että jos en silloin yhtenä pienenä hetkenä olisi ottanut asuntotarjousta vastaan Turusta, olisin jäänyt ikuisiksi ajoiksi vangiksi Ouluun, enkä olisi enää päässyt muuttamaan mihinkään. Missä huningolla olisinkaan tänä päivänä, jos vielä asuisin siellä.
Okay poitsu, tässä tämänkertaiset tunteenpurkaukseni. Ajatuksia on aina joskus hyvä laittaa vaikkapa vain sähköiseen muotoon.
En malta odottaa seuraavaa puheluamme, rakastan sinua poitsuni ❤️
