Täytät 6. päivä syyskuuta jo 6 vuotta. Sitten edellisestä kirjoituksestani onkin jo vierähtänyt aikaa, taas kerran. Haluaisin kertoa sinulle aina uusia ja jännittäviä asoita, mutta todellinen elämäni on vähän tylsempää. Se miksi emme ole tavanneet taas pitkään aikaan, voi syytä hakea sieltä äidin suunnalta. Rakastan sinua kaikista eniten koko maailmassa, mutta en voi väkisin tulla luoksesi. Ei minulla lähestymiskieltoa ole, mutta en halua aiheuttaa mitään häiriötä sinulle ja äidillesi. Minulla ja siis oikeastaan sinulla on käräjäoikeuden päätös, että saamme tavata. Siitä huolimatta äiti on diktaattorin asemassa. Hän voi päättää ilman minkäänlaisia sanktioita, jos hän ei haluakaan sinun tapaavan minua. Suomen laissa ei ole olemassa minkäänlaista rangaistusta lapsen tapaamisen epäämisestä. Sinulla on oikeus tavata isäsi, mutta sen oikeuden epäämisessä lähivanhemman toimesta ei ole olemassa minkäänlaista sanktiota. En ole ollut, enkä halua olla äitisi kanssa enää missään tekemisissä. En soita, viestittele, taikka lähetä hänelle edes sähköpostia. Enkä myös vastaakaan mihinkään, mitä häneltä tulee. Olen blokannut hänet pois kaikista puhelimen ja sovellusten palveluista, joten en enää voi tietääkään hänestä mitään.
Mutta minulla muuten täällä, keväällä ei tapahtunut suurempia asioita. Kevät on myös ihan kohtalaista aikaa, koska pahin talviaika on jo takana päin. Mutta kevät on sitten taas aina sitä kesän toiveen odottelua ja jännittämistä tuleeko lämmin, vai kylmä kesä. Toukokuu jo näytti vähän kyntensä, että luvassa olisi lämmin kesä, niinkuin se sitten olikin. Vietin koko kesäni täällä Turussa itsekseni ja miksipä lähteä täältä mihinkään. Kesä Turussa on ihmisen parasta aikaa. Kyllä tämä kaupunki kilpailee monen etelän turistirysien kanssa tasavertaisesti. Lämmintä piisasi siinä 30 asteen nurkilla lähes joka päivä. Minulle se oli ehkä jo turhankin lämmintä, mutta kyllä siihen tottui jo parissa viikossa. Ensi kesäksi voisi varautua ja ostaa tänne huoneistoon ilmastointilaitteen. Tämä asunto on lämmin läpi vuoden talvellakin, joten siinä mielessä ilmastointimööpeli olisi myös paikallaan. Tykkään nukkua viileämmässä huoneessa paksun peiton alla.
Olen ajatellut syntymäpäiviäsi koko ajan syntymästäsi lähtien. Sinulle tulee vuosia ihan huomaamattomasti ja minä en ole niitä unohtumattomia hetkiä saanut koskaan kokea. En ole saanut olla syntymäpäivilläsi vielä kertaakaan enkä Joulunakaan sinua nähdä. Lahjan lähettäminen postissa ei tunnu oikealta vaihtoehdolta. Ei se ole sama asia, kuin nähdä sinua. Minä ajattelen sinua koko ajan. Mitä se sellainen muunlainen muistaminen olisi? Minä haluaisin antaa sinulle lahjat henkilökohtaisesti, aivan kuten silloin kun näimme ensimmäisen kerran luonasi. Ilmeesi oli näkemisen arvoinen ja haluaisin kokea sen uudelleen. En tiedä minkälaisia leluja haluaisit, tai mitä leluja sinulla jo on. Aikaisemmin olin ostanut sinulle sellaista, mitä sinulla jo näytti olevankin.
Minä olen aina tiennyt sinun olemassa olostasi, mutta sinä et tietenkään minun olemassa olostani. Sinä olet varmaan jo unohtanut minut, etkä muista minusta paljoakaan. Tai en tiedä. Sinulla on elämää vielä paljon enemmän edessä, mitä mitä minulla on. Kun viimeksi kävin luonasi, laitoin sinut nukkumaan vuoteessasi, annoin sinulle hyvän yön suukon, toivotin kauniita unia ja keijun kuvia. Menit niin kiltisti nukkumaan.
Minä pääsin nyt töihin Turun kaupungille kahdeksan kuukauden määräaikaisella sopimuksella. Työni on IT hommia, eli ihan minun osaamiseen liittyvää työtä. Otin yhteyttä lastenvalvojaan ja yritän taas sopia elatusmaksuista. Äitisi luultavasti tulee taas vaatimaan mahdottomia. En minä omaa talouttani voi kuralle saattaa minkään maksujen takia. Pitäähän minunkin elää.