Työvoimatoimiston "Sirpa"

Luulin, että kaikki vänkyrät on jo koettu elämässä ja työnhaussa. Elämässä niitä tuppaa tulemaan vähän tuon tuostakin, mutta ajattelin, että ammatissaan olevat ovat niitä parempia ihmisiä, joihin ja joiden käyttäytymiseen voisi aina luottaa. Kuitenkin me ihmiset olemme ehkä samanlaisia kusipäitä kaikki. En tiedä lääketieteellistä selitystä sille, miksi isommalle pallille päästyään kusi nousee aivoihin ja se pitää sitten valuttaa asiakkaille, ikäänkuin pöntöllä kävisi. Olen itsekin siihen syyllistynyt aikaisemmissa työprojekteissa, mutta en vaan osaa selittää sitä. Ehkä se on vaan ihmisen luonne, joka on taputeltu geeneihin. Kilpailua eloonjäämisestä, kuka on kingi.

Kusipäisyydestä tuli mieleeni tämäkin yksi juttu tänne blogiin. Olen jo elämää nähnyt ja kokenut mies. Taakse päin mietiskellessä minulla on ollut rikas elämä sitten aikuisena, joskaan ei rahallisesti. Lapsuuden perheessäni minulla ei ollut mahdollisuutta nähdä maailmaa Kittilää kauemmaksi. Silloinen perheeni pyöri neuvostoliittolaisessa unelmassa, kolhoosissa. Äitinikin jankutti minulle "menet sitten Neuvostoliittoon töihin". Tai "Neuvostoliitthon", kuten hän lappilaisittain aina puhui h:n päälle. Minulle on aina kerrottu mikä on minulle parasta. En ole itse sitä saanut arvioida koskaan nuoruudessani, joskin tiesin parhaani aina sydämessäni. Minut pakotettiin pukemaan työväenliiton verenpunaiset verkkkarit. En laittanut niitä kouluun, koska häpesin. Löysin jostain roskiksesta lyhyet siniset verkkarit, otin ne matkaan ja puin ne koulun liikuntatunnilla. Vein verkkarit sitten kotiin pestäväksi.

Kun itsenäistyin ja pääsin kommunistiperheen kahleista 1990, tuli parempi maailma minulle mahdolliseksi. Sain nähdä maailmaa erilaisin silmin. Ensin opiskellessani ja sitten työelämässä.

Työelämä on avartanut maailmaani ennemmän, kuin mikään, koska olen saanut nähdä uusia asioita, sekä maallisesti että henkisesti. Rikkautta on ollut kävellä isojen ja pienien kaupunkien katuja ja jutella erilaisten ihmisten kanssa. Olen kävellyt Pekingin ydinkeskustan, siinä missä on vilkkainta elämää, laidasta laitaan ja se oli hieno kokemus. Hankala vetää rajaa, mistä kaupunki alkaa ja mihin se loppuu. Minulle ydinkeskusta tarkoittaa sitä elämää, missä ihmiset katselevat ja viettävät aikaansa. Laitakaupungilla ei ole muuta, kuin kerrostaloja ja valtateitä. Töissä sitten vähän kirvasin puhelinlaskua en tiedä mistä koostui, mutta ei haitannut maksaa kokemuksesta.

Ehkä nuoruuden eristeisyys on se juurisyy miksi minua viehättää erilaisuus. Mutta tallatessani eri paikkoja on ollut aina ihaninta palata turvalliseen ja tuttuun kotiini, minun omaan mörskääni. Olen aina lapsesta asti tiennyt, mikä on minulle tärkeintä elämässäni. Se on oma hyvinvointi ja 2015 Joulun tapahtuman jälkeen se merkitsee vieläkin enemmän. Mikään muu ei merkitse niin paljon. Mutta en ole aina osannut elää, niinkuin ajattelen. Jos rakastat ensin itseäsi, se antaa mahdollisuuden rakastaa toistakin. Mutta anteeksiantoa ja rakastamista ei pidä sekoittaa keskenään.

Aika ajoin tulee vastaan "velvoitteita" joko ottaa puhelimitse yhteyttä työvoimatoimistoon, tai käydä siellä henkilökohtaisesti lompsimassa. Tässä taannoin kävin kuluttamassa siellä kenkiä. En kerro tarkemmin keskusteluiden sisällöstä, koska ne ovat aina salassapidettäviä tietoja. Juteltiin "ohjaajan" kanssa niitä näitä, kunnes päästiin itse asiaan. Tämä "Sirpa" avautui minulle sydämensä kyllyydestä: "Tämä on sinun tärkein tehtävä nyt tässä sinun elämässäsi". Pisti vituttamaan ja puin nyrkkiä taskussa. Tärkeintä elämässäni, on minun henkilökohtaiset asiani, eikä minun tarvitse niistä tarkemmin avautua kellekään ja kaikista vähiten TE-toimiston "Sirpoille". Vanhaa, ehtaa kunnon kommaritouhua, jonka ikeestä luulin pääseväni eroon. Toinen kertoo minulle, mikä on minulle parasta. Ikäänkuin minulla ei olisi omia aivoja ja en itse tietäisi mitä teen. Tunne, että minulta halutaan riistää harrastukset ja vapaa-aikakin. Olen kouliintunut nyt kohta 55 vuoden iässä, joko henkisesti syleksimään tuollaisia ihmisiä, tai sitten vaan en jaksa enää vaivata päätäni toisten itänaapurista saaneilla ohjeilla.

Sen pituinen se.

Kesä saapui nopeasti

Kesän aika on jälleen alkanut. Vaikka mennyt talvi tuntui lyhyeltä, oli vähäluminen ja leutokin - odottaa kesää aina, kuin kuuta nousevaa. Kevät on oikeastaan vuoden ikävintä aikaa, koska on paljon märkää lunta ja on todella liukasta kävellä. Käveleminen on silloin aina hidasta ja varovaista menemistä, mikä tahtoo vähän ärsyttää. Pitää aina miettiä, olisikohan nyt tarpeellista käydä ostamassa sitä, tai tätä. Lähtemisessä minne tahansa on aina suurempi kynnys keväisin, mutta uintireissuissa en ole kuitenkaan koskaan lintsannut. Onneksi en ole vielä lentänyt nurin, mutta läheltä piti tilanteita on ollut. Olin toukokuussa avauspäivänä 9. päivä käynyt taas koeponnistamassa Samppalinnan maauimalan, vaikka toukokuun alkupäivinä ei vielä kovin lämmintä ollutkaan. Vesi kuitenkin tuntui todella lämpimältä ja oli mukavaa uida lämpimässä vedessä.

Koulujenkin kesälomat ovat alkaneet ja niin myös sinäkin poitsu olet kesälomalla. En ole pitkään aikaan pystynyt ostamaan sinulle mitään ja se on surettanut minua alituisesti. Kun itse olin teini-ikäinen, sain äidiltäni tietokoneen Commodore VIC-20. Vaikka ensimmäiset kotitietokoneet tulivat silloin juuri markkinoille 1980 -luvun alussa, pitihän se tietysti saada markkinoiden halvin ja huonoin tietokone, millä ei oikeastaan pystynyt pelaamaankaan kunnon pelejä. Ei sille nuhapumpulle ollut hyviä pelejä. Siinä ei muisti ja prosessorin suorityskyky riittänyt juuri mihinkään muuhun, kuin kirjaimien näpyttämiseen ruudulle. Käytettävää muistia, siis ohjelmille ja peleille, oli hirmuiset "3583 bytes free". Nykyään yhden valokuvan kokokin on paljon suurempi. En minä sillä sitten juurikaan pelannut mitään, vaan aloin opettelemaan Basic ja Assembly ohjelmointikieliä. Sain pari-kolme yksinkertaista peliäkin aikaiseksi. Ei ne hyviä olleet, mutta olipahan jotain tekemistä sillä rupukoneella. Kait se kiinnostus ohjelmointiin lähti sieltä niistä ajoista.

Tietokoneet ja pelit kehittyvät vuosi vuodelta paremmiksi. Tietokoneiden hinta-laatusuhde ei ole tänäpäivänä aivan niin ilmeinen, mitä ennen. Tietokoneiden päälle pitää ymmärtää nykyään vähän enemmän, kuin ennen. Halvalla voi saada ihan kelpo myllyn verrattuna kuin, jos siitä maksaisi huomattavasti enemmän. Tietokoneiden lisäksi on tullut myös pelikonsolien markkinat. Pelikonsolit ovat nimensä mukaisesti keskittyneet ainoastaan pelien pyörittämiseen. Pelikonsolien valmistajia ei ole niin paljon, mitä tietokoneiden valmistajia. Itselläni on ollut yksi pelikonsoli, en muista nyt tarkemmin mikä se oli. En itse viihtynyt konsolin äärellä kovinkaan kauan. Nekin vanhenevat äkkiä, varsinkin silloin, kun saman valmistajan uudempi malli on tuloillaan. Kaikkien pelien hinnat ovat melko korkeita, varsinkin hyvien pelien.

Tämä pohdinta ja blogikirjoitus olkoon pohjana sille, kun iskä miettii jotain ostettavaa sinulle tässä kesän aikana. Joko sitten nähdään tänä kesänä, tai jos se ei ole mahdollista, niin lähetän lahjan sinulle postissa. Ei mene taas kauankaan, kun sinulla on jälleen syntymäpäivä.

Kuulumisia poikani pitkästä aikaa

Heipä hei taas poitsuni. En ole kuullut sinusta pitkään aikaan, vaikka olen laittanut WhatsAppilla viestiä. No, ei se haittaa. Toivottavasti sinulla on hauskaa ja koulukin menee ihan hyvin omasta mielestäsi. Ei sitä koulunkäyntiä toisten takia tarvitse käydä, vaan itsensä takia. Jos sinulla on hauskaa ja tykkäät, niin se on hienoa. En tiedä minkälaisia arvosanoja olet mistäkin koulun aineista saanut, mutta olen varma että olet hyvä ja tunnollinen poika. Todelliset opinnot alkavat sitten myöhemmin elämässä, mitä ikinä alatkin opiskelemaan. Minulla on nyt vähän monenlaista sekalaista ajatusta, jotka yritän ynnätä samaan kirjoitukseen. Toivottavasti tämä postaus ei ole sitten liian sekava luettavaksi.

Isä oli Oulussa ensin opiskelemassa ja sitten työelämässä 20 vuotta. Täällä Turussa on ollut sellaisia projektiluontoisia töitä jonkin verran. Olen oikeastaan ihan tyytyväinen sellaisiin, koska silloin jää aikaa omille harrastuksille enemmän. Aikaisemmin työelämässä minulla ei ole ollut aikaa/jaksamista/mielenkiintoa harrastuksille. Täällä Turussa kipinä syttyi ja toivottavasti saan lisää näitä projektiluonteisia työtehtäviä, mutta niin ettei kuitenkaan työt haittaa liikaa harrastuksia. Ainoa juttu on, että sinulle haluaisin ostaa aina jotain silloin tällöin, mutta se vaatisi hyväpalkkaisen ja vakituisen työn. Kasvat vuosi vuodelta isommaksi pojaksi ja ns. vaatimustasosi kallistuvat sen myötä. En sano, että olisit koskaan ollut kovin vaativa, mutta elämä vain tuppaa olemaan sellaista ja tarpeet ovat erilaiset vanhemmalla iällä ja ne ovat luonnollisesti myös kalliimpia. Ei se tietenkään sinun vikasi ole. En halua ostaa sinulle mitä tahansa sekundääriroskaa, vaan sellaista mistä tykkäät ja mitä tarvit kulloinkin. Itse sain nuorena poikana sellaista romua ja ryysyä, että ihan hävetti mennä kouluun ja olla ihmisten ilmoilla. Parempi kuin jos olisin ollut niitä ilman, tai vaikka saada romut ja ryysyt rahana. Siinäkin olisi ollut enemmän iloa. Olisin voinut itse mennä ja ostaa enemmän mieleistäni esim. vaatetta, eikä saada mitään Työväen Urheiluliiton punaisia kommariverkkareita. En onneksi ole kyseiseen liittoon koskaan kuulunut aikuisten oikeesti. Luojan kiitos sinä olet vapaa kommunismin ikeestä. Itse kasvoin kommariperheessä, mutta minusta sellaista ei ole saatu leipomallakaan koskaan, vaikka vanhempani kovasti yrittivät. Opin vain vihaamaan sitä aatetta. Ja sinullehan minä en mitään aatetta tyrkytä. Saat elää nuoruutesi politiikasta ja aatteista vapaana.

En ole käynyt matkustamassa ulkomailla pitkään aikaan. Ei sillä, että suurta paloa olisi nytkään enää, mutta joskus tuntuu vähän siltä, kuin voisi käydä jossain maassa tuulettumassa. Haluaisin käydä Keniassa, koska se on sinun toinen kotimaasi. Ehkä jonain päivänä sinun kanssasi, mikäli minulla vielä henki pihisee silloin.

Enoni kuoli toissa jouluna Tukholmassa ja pientä perinnön tynkää olisi odotettavissa, kunhan jotkin serkkuni saavat tarvittavat asiakirjat lähetettyä lakimiehelle. Tuntuu olevan ylitsepääsemätön este lukea virallinen asiakirja, tai ovat sitten vaan yksinkertaisesti saamattomia mulkkuja. Perintöasiakirjat ovat toki ruotsiksi kirjoitettu, mutta puhelimeen saatava ilmainen Google Translator appi kääntää tekstin lennosta suomeksi, joten ei mikään kielinero tarvitse olla. Ihmetyttää vaan, ettei rahallinen perintö kiinnosta sen vertaa. Niin kauan, kun kaikki eivät ole lähettäneet tarvittavia asiakirjoja lakimiehelle, kukaan ei saa mitään. Arvaa pistääkö tuollaiset sukulaiset vituttamaan? Asian toivottavasti sitten joskus ratkettua voisin sinulle ostaa jotain, mitä haluaisit.

Hei poitsu, miten sinulla meni kesäloma?

Ei olla soiteltukaan vähään aikaan. En ole halunnut häiritä kesälomaasi. Tämäkin kesä on ollut melko kuuma, niinkuin viime vuonnakin. En ole käynyt Turun ulkopuolella missään, edes Turussakaan keskustaa pidemmällä. Olen käynyt vain kahviloissa kahvittelemassa ja siinä ohessa käveleskellyt ympäri keskustaa ja ihmetellyt kauppatorin valmistumista. Sen pitäisi olla kesän jälkeen valmis ja avajaiset syyskuun puolivälissä. Olen mielessäni pohtinut, että budjetti paisuu ja valmistuminen myöhästyy, niinkuin yleensä kaikki projektit Turussa valmistelusta lähtien. Ja vuoden päästä valmista projektia aletaan kaivamaan auki ja lopputulosta korjaamaan jonkin yleispätevän syyn, "virheen/epäkohdan" takia. Tällaisia epäonnistumisia kutsutaan "Turun taudiksi". Tykkään kyllä asua täällä, en sillä valita. Ehkä minulla ei vain ole muuta isompaa valittamista elämässäni tällä hetkellä. Ihminen ja varsinkin suomalainen tuppaa olemaan sellainen luonne. Jokaisessa kaupungissa ja pitäjässä on aina ne omat epäkohtansa ja Turussa niitä on ehkä kaikista vähiten.

Sinulla on kesäloma kohta lusittu ja koulu alkaa taas elokuussa. Menet jo neljännelle luokalle. Toivottavasti sinulla oli hauska kesäloma. En tiedä mitä mieltä olet koulunkäynnistä nykyään, kun en ole hoksannut sitä kysellä lähiaikoina. Aikaisemmin olet tykännyt ja toivottavasti linja jatkuu. Oma ala-asteen aikani oli yhtä kärsimystä. En nauttinut kouluun menemisistä. Siellä oli yksi koulukiusaaja ja toivottavasti hän ei koskaan kävele kadulla vastaani. Toivottavasti sinulla on myös koulussa kaikki hyvin. Ainakin olet aina niin energinen, iloinen, mukava ja kohtelias poika, että kaikkien palikoiden täytyy olla kohdallaan. Ja vaikea on sinuakaan kuvitella koulukiusaajaksi. Sinä kasvat hurjaa vauhtia ja isän pitää mietiskellä sinulle uudempaa talvivaatetusta, kunhan nyt ensin tietäisin nykyisen kokosi. Vaatteita on aina hankala ostaa toiselle, enkä muutenkaan luonnostaan tykkää vaateshoppailusta.

Täytät ensi syyskuussa 10 vuotta. Paljon onnea jo etukäteen. Olisi aina niin paljon ostettavaa. En osaa ostaa sinulle syntymäpäivälahjaakaan. Meidän olisi pitänyt nähdä paljon enemmän, mitä tähän asti ollaan nähty. Se on kovin vähän se. En tiedä tuleeko asiat muuttumaan tulevaisuudessa. Et osaa kaivata isää, kun emme ole oikeastaan koskaan saaneet kunnolla tutustua toisiimme. Kelkkaa lienee myöhäistä kääntää tässä vaiheessa. Olen jäänyt paljosta paitsi, kuten myös sinäkin, vaikket sitä nyt taida ymmärtää.

Okei poikani, tässä tämänkertainen ajatusteni tuuletus. Kesä jatkuu vielä tovin, nauttikaamme siitä.

Ajankohtaista pläjäystä

Hei poikani. Sinulla alkaa kohta kesäloma. Voi, kunpa pääsisin pian taas katsomaan sinua. Minun pitää nyt kesällä miettiä jokin aika, jolloin sinullakin olisi sopiva aika nähdä. Voisimme oikeastaan kahdestaan keskustella siitä puhelimitse heti kesälomien alettua kesäkuussa. En ole luonasi yötä, vaan näkisimme pelkästään päiväsaikaan ja tulisin takaisin Turkuun samana päivänä. Veisin sinut pizzalle, hampurilaiselle tai jotain sinne päin. Pääasia, että nähdään. Olen laittanut sinun pankkitilillesi joka kuukausi hieman rahaa. Tipuin nyt taas jälleen Kelan peruspäivärahalle ja pitää laittaa kaikki tilisiirrot nyt joksikin aikaa jäähylle. Olen omistakin ylimääräisistä palveluista ja jutuista luopunut. Olen jonkin aikaa sitten suunnitellut vähän sellaista tekemistä, josta voisi tulevaisuudessa olla jotain rahallista hyötyä. Sitten taas saisit sinäkin oman osasi siitä.

Muuten elämä täällä rullaa, niinkuin tähänkin asti. Harjoittelen kitaransoittoa, käyn uimassa ja kävelemässä. En jaksa panostaa enää ohjelmointiharrastukseen. Kotona ohjelmointia harrastamalla ei pääse koskaan tienaamaan, eikä alan töihin. Olen päättänyt, että teen elämästäni mahdollisimman helppoa, mikä tarkoittaa ei stressiä millään elämän osa-alueella mukaanlukien työnhaku. Minä olen jo 52 vuotias ja kylmä fakta on, että minua ei mikään firma ota enää töihin. Suomessa on rasismia, nimittäin ikärasismia.

Se on kesä poitsuni

 Pojasta polvi paranee poitsuni ja tiedän, että sinä olet fiksu nuori poika. Soitin sinulle taas tässä vähän aikaa sitten. On aina niin mukava kuulla suloista ja energistä ääntäsi. Olit koulussa, joten puhelumme oli lyhyt, mutta sitäkin ihanampi.

En nykyään ymmärrä itseäni, kuten ennen. Aikaisemmin en juurikaan välittänyt, mitä ympärillämme tapahtuu ja minkälaisia ihmiset ovat. Puhumattakaan päättäjistämme. Minut saa raivon partaalle kihisemään kiukusta ihmisten tyhmyys jo pelkän ajatusmaailmankin tasolla, vaikka en luultavasti ole keskivertoa fiksumpi tyyppi. Mutta olen kuitenkin hakenut ehdokkaaksi kuntavaaleihin 2021. En luultavasti pääse edes ehdokaslistalle, mutta yritänpähän ainakin muuttaa meidän kaikkien asioita paremmaksi. Maailman parantaminen globaalisti ei ole meidän tärkein tehtävä. Maailmanparantaminen lähtee penemmästä asiasta, kuten Suomen parantamisesta. Ja siinä veronmaksajia kuppaava ilmastoöyhötys ei ole missään roolissa. Maailman parannus menee vieläkin pienemmälle tasolle, yksilötasolle. Haluan ohjata kansalaisten kulutustottumuksia Suomeen, pois saastuttavista kehitysmaista, kuten Kiina ja Intia. Siellä paskat välitetään ilmastonmuutoksesta, vaikka ovat suurin syyllinen väitettyyn ihmisen aikaansaamaan muutokseen. Todellisuudessa ihminen ei voi tehdä mitään, muuttuipa ilmasto mihin suuntaan hyvänsä. Ja kuinka pajon rahaa kipataan kankkulan kaivoon.

Niin, tämä kesä ja covid-19. Juottolat aukesivat taas, siinähän se on medialööppien hyvinvointimittari. Ruokakauppaan on aina päässyt ilman rajoituksia. Ei tullut kuitenkaan mitään ryntäystä terasseille. Tavalliset rivisuomalaiset saattavat sittenkin olla hieman fiksumpia, mitä media on meille tuutista syöttänyt. Yksi median syöttämä fetissi on kuitenkin uponnut moniin suomalaisiin: Fetissi ottaa kyselemättä ruoskintaa vastaan ja vielä maksaa siitä globaalisti kaikille. Jotkin hölmöt suomalaiset saavat siitä niin hyvät kiksit, luulevat tekevänsä jotain hyvää itselle ja yhteiskunnalle, että on pakko saada sitä ihanuutta lisää. Päättävien poliitikkojen tehtävä on kertoa, mistä sinua tullaan ruoskimaan, vaikka oletkin syytön tapahtumiin. Näin perinteisesti vihervasemmiston ajattelumaailmassa. En ole sellainen.

Niin, tämä kesä taas. Mukavaa, kun on aurinkoista ja lämmintä. Uimahallitkin ovat taas vaihteeksi auki, kunnes kaupungin kesälomat taas kohta alkaa. No, otetaan pyrähdykset tässä lyhyessä ajassa ja loppukesästä sitten ihan tosissaan altaalle uimaan. En nykyään paljoakaan piittaa Suomen järvissä ja meressä uimisesta. Liian kylmää vettä minun kropalle. Helsingissä kävin uimassa muutamaan kertaan ja onhan minulla uintikorttikin sinne uimaloihin. Siellä on todella lämmin vesi altaalla, että ihan hiki tulee jo ensipulahdusessa. Kunpa Turussakin olisi yhtä lämmin vesi. Mutta kyllä täälläkin jo lämpeää ensimmäisen 50 metrin aikana. Oulussa oli vieläkin kylmempi vesi, kun siellä asuin. Tsiisus onneksi pääsin pois sieltä. Melkein menen paniikkiin ajattellessani, että jos en silloin yhtenä pienenä hetkenä olisi ottanut asuntotarjousta vastaan Turusta, olisin jäänyt ikuisiksi ajoiksi vangiksi Ouluun, enkä olisi enää päässyt muuttamaan mihinkään. Missä huningolla olisinkaan tänä päivänä, jos vielä asuisin siellä.

Okay poitsu, tässä tämänkertaiset tunteenpurkaukseni. Ajatuksia on aina joskus hyvä laittaa vaikkapa vain sähköiseen muotoon.

En malta odottaa seuraavaa puheluamme, rakastan sinua poitsuni ❤️

The Tall Ships' Races Turussa

Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni kyseisessä tapahtumassa. Tapahtuma järjestetään kyllä joka vuosi, mutta Itämerellä vain joka neljäs vuosi. Viimeksi se oli Turussa vuonna 2009, eli melko monta vuotta sitten. Asuin silloin vielä Oulussa, joten ei olisi edes ollut paljon saumoja käydä. Vaikka tämän kesän ilmat ovat olleet hieman kylmät ja sateisetkin, oli sää ihanteellinen koko tapahtuman ajan. Ei liian kuuma, ei liian kylmä ja aurinko paistoi koko viikonlopun. Minä kävin siellä vain perjantaipäivänä, mutta oli siinä katseltavaa ihan riittävästi. Olisi ollut ilmainen bussikuljetuskin Turun keskustasta sinne tapahtumapaikalle, mutta päätin kävellä, koska ilma oli kaunis ja lämmin. Päivän aikana tuli käveltyä useampi kilometri. Laivat olivat hienoja, varsinkin yksi tshekkiläinen Shtandart- niminen alus. Sellainen vanhanajan värikäs purjelaiva, joita voi nähdä joissain vanhoissa elokuvissa ja jopa piirretyissäkin. Laiva ei ollut älyttömän iso, mutta todella komea. Se näkyy tuossa kuvassa, jonka otin paikan päällä. Purjelaivoja oli Aurajoen molemmilla puolilla rantaa, mutta kävelin vain kaupungin puoleista rantaa, jossa koko päätapahtuma sijaitsi. Siellä oli paljon oheistoimintaakin ja illalla musiikkikonsertteja, mutta ei minua sellaiset kiinnostaneet näiden laivojen rinnalla. Yhdessä laivassa kävin vierailemassakin. Ei ollut mitään pääsymaksuja, mutta olisi ollut melkoinen savotta vierailla kaikissa laivoissa. Kävelin Turun keskustasta melkein satamaan asti, mutten ihan Viking Linen terminaaliin asti, kun tämä tapahtuma-alue oli rajattu aidoilla. En tiedä, koska tämä tapahtuma järjestetään seuraavan kerran Turussa, mutta menen kyllä jatkossa ja kaikkina tapahtumapäivinä päivin illoin. Oli kiva juttu.

Kesän aikaa jälleen

Hei poikani, mitä päivääsi kuuluu pitkästä aikaa? Olet aina niin komea nuori mies ja halusin laittaa tähän postaukseen yhden kuvastasi, mikä koskettaa minua aina kovasti, mutta laitoinkin sitten oman kuvani. En halua jakaa sinun kuviasi, koska et pysty päättämään vielä niiden jaon oikeudesta. Kaikki kuvat, jotka minulla on siltä ajalta, kun olit vielä pikkuinen, on äitisi ottamia kuvia. Hän on nämä sitten minulle lähettänyt. Yhdessä olemmekin niitä kuvia katsoneet puhelimestani. Tästä onkin jo tovi, kun olen viimeksi kirjoittanut sinulle. Jokainen päivä on tietysti aina liikaa, jolloin en näe sinua. Mutta kun ei minulla nyt ole muuta tapaa kommunikoida, kun en taas ole saanut nähdä sinua ollenkaan. Ei siihen ikävään tunteeseen totu koskaan. Ystäväni sanoi minulle, että rikon itseni, jos koko aika aika ajattelen sinua ja minua. Olen yrittänyt kyllä unohtaa kaiken ikävän tapahtuneen, mutta eihän se tietenkään onnistu, enkä minä oikeasti edes halua unohtaa kaikkea. Miten se voisikaan edes poistua minusta? Ei ole olemassa mitään kytkintä, jolla saa aina ajatukset pois jostain. Minähän olen isä ja sinä minun oma naperoni. Kirjoittaminen on vain yksi tapa purkaa tuntojaan. Tietyssä mielessä ystäväni oli kyllä oikeassa. Jos kuolisin nyt ikävään ja saisin toisen infarktin, mitä silloin jäisi sinulle minusta. Ei mitään. Minulla on elämässäni tapahtunut paljon virheitä, vääriä tekoja ja sanonut läheisilleni pahasti. Elämässä ja universumissa on aina syy-seuraus suhde olemassa. Myös kiinalainen Jing-Yang tasapaino, ilman toista ei voi olla toista. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Tuntuu, että minulle on jäänyt molemmista aina se tasapainottelun huonoin osa. Elämä kuitenkin aina tasapainottaa itsensä. Luonto on aina sinut itsensä kanssa. Aivan kaikki vastoinkäymiseni eivät ole kuitenkaan pelkkää omaa syytäni. Ihan kaikille asioille en vain mahda mitään. Mutta sinä olet minun ainoa oikea tekoni. Ensimmäistä kertaa tiesin, mitä "true love" tarkoittaa.

Okay, kesälomat kaikilla jo alkoivat, mutta kesä ei ole vielä ollut kovin lämmin. No jokaisella on tietysti aina ne omat odotuksensa. Toiset pitävät enemmän talvesta ja lumesta. Nyt on siis kesä ja kesäloma kaikilla. Uimahallitkin ovat kiinni. Ainoastaan Samppalinnan maauimala on auki koko kesän, mutta minulla ei ole rahaa käydä siellä niin useasti, kuin tuossa Impivaaran uimahallissa. JukuPark on myös tuossa ihan kävelymatkan päässä, mutta se on kerta käynnille myös aika kallis paikka. Sinun kanssasi haluaisin kuitenkin käydä siellä. Minulla oli kesä kausikortti sinne tässä jokin vuosi sitten. Muistaakseni kerroinkin siitä yhdessä kirjoituksessani. Nyt ilmat ovat olleet vähän viileät, niin en ole edes harkinnut sinne menemistä saatikka kausikortin ostamista. On kuitenkin jo heinäkuu hyvää vauhtia lähenemässä puoliväliä. Huomaa heti, että päivät ovat lyhentyneet, kun yölläkin alkaa olemaan jo pimeää ja hyvä niin. Pidän siitä, että yöllä on pimeää ja lämmintä, koska silloin saa paremmat yöunet. On melko tuskallista pyöriskellä sängyssä, jos on valoisaa. Siinä mielessä ei ole pohjoisen "yöttömiä öitä" ikävä. Ok poitsu, tällä kertaa minulla ei ole tämän enempää kerrottavana. Minä keräilen ajatuksia ja kirjoittelen sinulle taas.

Kesä tulee, kevät on jo täällä

On taas mukavaa, kun tulee kesä. Suomen talvi on aina niin synkkä ja pitkä. Huono puoli kesässä on se, että uimahallit ovat kiinni. Mutta onneksi täällä Turussa on Samppalinnan maauimala. Se olikin viime vuonna remontissa, ettei sinne päässyt. Nyt pääsee uusittuun Samppalinnaan. Odotan mielenkiinnolla, minkälainen on uusittu ja remontoitu uimala. Onhan täällä Runosmäen lähellä tuo JukuPark myös, mutta se ei ole tietenkään kuntouintiin tarkoitettu paikka, vaan sellainen vapaa-aikaan ja rentoutumiseen tarkoitettu vesipuisto perheille, lapsille ja myös muille veden äärellä nautiskelijoille. Siellä on sen verran hyvät puitteet, että tällainen sinkku isäkin voi sinne mennä nauttimaan. Joskus käymme siellä kahdestaan, kun tulet käymään luonani. Kotoani on lyhyt matka sinne kävellen. Turussa myös tapahtuu. Olen aina ollut Kärppä lätkäfani, mutta kävin nyt TPS kauden 2017-2018 avaustilaisuudessa. Hieno tilaisuus oli ja kaikki safkat ilmaisia, sai syötyä ihan ähkyyn asti. Kyllä se lätkäjoukkuekin on ihan hieno. Eihän sitä koskaan tiedä, josko suosikkijoukkueeni vaihtuisi. Oulu tuntuu päivä päivältä aina etäisemmältä. Ei voi ikinä tietää mitä tapahtuu. Puitteet on täällä Turussa ainakin otolliset ja hyvät. Ja onhan se Oulu vähän niinkuin keskellä ei mitään, eikä minulla ole mitään sen suurempia tunteita ja kaipuuta sinne. Hyvä, että pääsin sieltä pois, mutta se olisi pitänyt tapahtua jo aikoja sitten paljon ennen syntymääsi. Eihän sitä paremmasta voi tietää, jos sitä ei koe. Helvetin vankila. Sieltä on pitkä matka joka ilmansuuntaan ja hankala päästä pois mihinkään, jos haluaa lähteä vähän tuulettumaan. Pitää aina mennä lentokentälle ja ottaa sieltä kyyti, jos haluaa nähdä muuta elämää. Juna ja VR, noh, tuntien elämyshän sekin olisi yhteen suuntaan. Turussa on sentään todellista elämää, eikä tarvitse matkustaa mihinkään. Ja kuin myös siellä Helsingissäkin. Pidän kyllä siitäkin kaupungista. Mutta Turku se on nyt, missä olen ja aion olla jatkossakin. En ole saanut sinua nähdä aikoihin. Siitä on kohta jo vuosi, kun näimme viimeksi, mutta minusta se tuntuu ikuisuudelta. Ei minulla ole muuta mahdollisuutta, kuin odottaa, että kasvat vanhemmaksi, jolloin me voisimme kommunikoida suoraan kahdestaan. Ei olisi mitään välikäsiä rajoittamassa tapaamistamme ja jutteluamme. Jos vain sitten haluaisit. Minähän haluan sitä aina. Ethän sinä tietenkään minua tunne sen vertaa, mutta minä olen kuitenkin sinun isäsi ja ikävähän minulla on sinua aivan hulluna. Mutta kyllä sinä nyt ainakin tiedät minun olemassa olostani. Mukavaahan meillä oli kahdestaan, kun tavattiin ja tykkäsit minustakin. Kyllä isi sen huomasi heti. Sinulla on hieman samanlainen luonne, kuin minulla. Pääsimme heti jyvälle toistemme ajatuksista. Se ikäänkuin nappasi meillä. Minä tiedän heti, mitä sinä tunnet, koska se tunne on ihan kuin omani. Melville, päätän tämänkertaisen postaukseni nyt tähän, mutta palataan asiaan taas uudelleen.

Välissä iPhone/iPad ohjelmointia

Saattaa kuulostaa nyt tylsältä sen ensimmäisen tapaamisen jälkeen, mutta tässä viime päivinä on taas motivaatio kasvanut ohjelmointiin. Siitä kiitos, kun sain nähdä sinut. Mitä muutakaan täällä yksin tekisin. Nyt muukin elämä maistuu paljon paremmalta, kun olen vihdoin saanut sinut tavata. Päivien pakerruksen jälkeen sain vihdoin taas laitettua oman iPhone ohjelmani iTunes Connectiin arvioitavaksi. Eivät ohjelmat mene suoraan Apple Storeen myyntiin, eli aina ne pitää ensin tarkastaa. Kyllä siellä katsotaan ohjelma, että se käyttöliittymä on miellyttävän näköinen käyttäjälle ja ohjelma ylipäätään toimii kunnolla, eikä siinä ole viruksia. Ohjelmabugeja katsotaan jonkin verran, mutta itse on varsinaiset toiminnalliset testaukset tehtävä. Aikaisemmin olen yhden ohjelman sinne laittanut ja oli siinä taistelua, että Apple hyväksyi sen sinne. En harrasta ohjelmointia millään tavalla tienaamistarkoituksessa, pelkästään mielenkiinnosta. Kunhan tässä kehittyy vielä enemmän ohjelmoijana, laitan taas uusia ja parempia ohjelmia sinne tyrkylle. Jos tämänkertainen ohjelmani hyväksytään, keskityn monimutkaisempiin ohjelmiin. Apple Developer Program maksaa tällä hetkellä 100€/vuosi, mutta enköhän pysty sen maksamaan. Ohjelmointityökalut ovat kuitenkin ilmaisia ja yksityinen henkilökin pystyy laittamaan sinne ohjelmia. Ei tarvitse perustaa yritystä, kuten Android Play kaupan kohdalla.

Muutto Turkuun

Hei pienokaiseni. Muutin tänään 23.8.2013 Turkuun ja asetuin omaan vuokrayksiööni. Asun nyt Turun Runosmäessä, 34 neliöisessä yksiössä. Vähän tässä asunnossa on laittamista, mutta yleensäottaen tämä on ihan kelpo asunto. Lattia kaipaa vielä laminaatin asentamista, mutta sitä ennen pitäisi seinät tapetoida. Jätin lopullisesti pohjoisen, luovuin kaikesta Oulussa. Toki tulen joskus pohjoisessa käymään sukulaistemme luona, toivottavasti myös sinäkin, yhdessä sinä ja minä. Mutta pysyvä asuinpaikkani on nyt täällä etelässä. Matkantekoni ja asettuminen tänne oli helpompaa, kun tiesin, että pääsen helposti lähtemään ja olisin sitten paljon lähempänä sinua. Nyt on tavallaan uusi vaihe elämässäni, tärkeä virstanpylvääni. Tärkein oli silloin, kun synnyit ja yhtä tärkeä on myös sitten, kun saan tavata sinut ensimmäisen kerran. Lapsuudenystäväni ja serkkuni oli minun tukenani ja auttamassa minua tänne muutossa. Hän asuu perheineen Salossa. Ei kovin kaukana Turusta, noin viisikymmentä kilometriä. Olisin tuntenut itseni niin yksinäiseksi ilman hänen apuaan ja läsnäoloaan. Hänellä on myös oma poika. Hän on nyt noin puolitoista vuotias. Ja sinä olet melkein yksivuotias. Poikansa jo kävelee reippaasti ja ajattelen, josko sinä olisit jo ottanut ensimmäiset hapuilevat askeleesi. Toivottavasti sinusta ja hänestä tulee joskus samanlaiset ystävykset, kuin minusta ja ystävästäni. Mutta se edellyttäisi tietenkin, että te tapaisitte toisenne jonain päivänä ja sittemmin pitäisitte yhteyttä säännöllisesti. Se ei olisi koskaan liian myöhäistä. Sama pätee myös sukulaisiimme tuolla pohjoisessa.