Uusi uimalelu

Hei poika. Ostin uuden uimalelun. Saattaa kuvassa näyttää vähän tyhmältä, mutta tuolla kapistuksella on ihan oikea tarkoituksensa. Harrastan kuntouintia 5 kertaa viikossa ja nykyään vain sitä vapaauintia. Olen vasenkätinen, eli minun on käännettävä yläkroppaa eli torsoa aina vasemmalle päin. Se aiheuttaa lihaksistoon sen, että toisen puoliskon lihakset kehittyvät enemmän, mitä toisen. Haluan, että koko kroppani kehittyy tasapainoisesti. Vapaauinnissa on aina käännyttävä toiselle puolelle ja otettava happea. Minä olen vasenkätinen ja otan happea aina vasemmalta puolelta. En osaa tehdä sitä oikealta puolen. Lihakseni kehittyvät aikaa myöten erilaiseksi. Sitä en halua. Siksi ostin tuon keskisnorkkelin. Nyt voin katsoa koko ajan altaan pohjaan ja kauhoa vuoronperään molemmilla käsillä tasapainoisesti. Käyn kaksi kertaa viikossa myös uimassa nopeusharjoitusta ja tekniikkaa. Varsinkin päädyssä tehtävät kiepit on alkanut kiinnostamaan ja sitä olenkin harjoitellut. Flip-turn on sen englanninkielinen nimi. Tuon keskisnorkkelin kanssa sellaista ei voi tehdä. On heti suu täynnä vettä. Tuo vekotin aiheuttaa myös sen, että on ostettava nenäklipsi. Normaalisti minulla ei mene vettä sieraimiin, mutta jos käytän tuota snorkkelia, niin heti menee. Eräänlainen pakko-ostos toisensa perään. No, olkoon. Kertaostoksia ovat kuitenkin. Snorkkeli oli tarjouksessa 25 euroa ja nenäklipsi maksaa 6 euroa. Mutta toivottavasti nämä ostokset jäävät nyt tähän. Uin matkauintia 1000 metriä tällä hetkellä, mutta ajattelin pidentää sen 1500 metriin, ellei jopa 2000 metriin. Alkaa olemaan sen verran helppoa touhua. Jokohan tuota matkaa voi laskea jo kilometreissä, en tiedä. Alku innostuksessani minä uinkin tuon 1500 metriä, ennen sydänkohtaustani. Sen jälkeen hidastin vauhtia ja olen ottanut rauhallisemmin. Nyt tuntuu siltä, että voi kuntoilla kovemmin. Ei sillä, että sydän näin sanoisi, mutta minusta vain tuntuu siltä. Kyllähän minä olisin silloin heti infarktin jälkeen heti valmis hyppäämään altaaseen, mutta lääkäri kielsi. Nyt menen näillä eväillä, jotka luoja on minulle antanut. Ja onhan minulla sinut Melville, se on kaikista suurin lahja.

Kesä tulee, kevät on jo täällä

On taas mukavaa, kun tulee kesä. Suomen talvi on aina niin synkkä ja pitkä. Huono puoli kesässä on se, että uimahallit ovat kiinni. Mutta onneksi täällä Turussa on Samppalinnan maauimala. Se olikin viime vuonna remontissa, ettei sinne päässyt. Nyt pääsee uusittuun Samppalinnaan. Odotan mielenkiinnolla, minkälainen on uusittu ja remontoitu uimala. Onhan täällä Runosmäen lähellä tuo JukuPark myös, mutta se ei ole tietenkään kuntouintiin tarkoitettu paikka, vaan sellainen vapaa-aikaan ja rentoutumiseen tarkoitettu vesipuisto perheille, lapsille ja myös muille veden äärellä nautiskelijoille. Siellä on sen verran hyvät puitteet, että tällainen sinkku isäkin voi sinne mennä nauttimaan. Joskus käymme siellä kahdestaan, kun tulet käymään luonani. Kotoani on lyhyt matka sinne kävellen. Turussa myös tapahtuu. Olen aina ollut Kärppä lätkäfani, mutta kävin nyt TPS kauden 2017-2018 avaustilaisuudessa. Hieno tilaisuus oli ja kaikki safkat ilmaisia, sai syötyä ihan ähkyyn asti. Kyllä se lätkäjoukkuekin on ihan hieno. Eihän sitä koskaan tiedä, josko suosikkijoukkueeni vaihtuisi. Oulu tuntuu päivä päivältä aina etäisemmältä. Ei voi ikinä tietää mitä tapahtuu. Puitteet on täällä Turussa ainakin otolliset ja hyvät. Ja onhan se Oulu vähän niinkuin keskellä ei mitään, eikä minulla ole mitään sen suurempia tunteita ja kaipuuta sinne. Hyvä, että pääsin sieltä pois, mutta se olisi pitänyt tapahtua jo aikoja sitten paljon ennen syntymääsi. Eihän sitä paremmasta voi tietää, jos sitä ei koe. Helvetin vankila. Sieltä on pitkä matka joka ilmansuuntaan ja hankala päästä pois mihinkään, jos haluaa lähteä vähän tuulettumaan. Pitää aina mennä lentokentälle ja ottaa sieltä kyyti, jos haluaa nähdä muuta elämää. Juna ja VR, noh, tuntien elämyshän sekin olisi yhteen suuntaan. Turussa on sentään todellista elämää, eikä tarvitse matkustaa mihinkään. Ja kuin myös siellä Helsingissäkin. Pidän kyllä siitäkin kaupungista. Mutta Turku se on nyt, missä olen ja aion olla jatkossakin. En ole saanut sinua nähdä aikoihin. Siitä on kohta jo vuosi, kun näimme viimeksi, mutta minusta se tuntuu ikuisuudelta. Ei minulla ole muuta mahdollisuutta, kuin odottaa, että kasvat vanhemmaksi, jolloin me voisimme kommunikoida suoraan kahdestaan. Ei olisi mitään välikäsiä rajoittamassa tapaamistamme ja jutteluamme. Jos vain sitten haluaisit. Minähän haluan sitä aina. Ethän sinä tietenkään minua tunne sen vertaa, mutta minä olen kuitenkin sinun isäsi ja ikävähän minulla on sinua aivan hulluna. Mutta kyllä sinä nyt ainakin tiedät minun olemassa olostani. Mukavaahan meillä oli kahdestaan, kun tavattiin ja tykkäsit minustakin. Kyllä isi sen huomasi heti. Sinulla on hieman samanlainen luonne, kuin minulla. Pääsimme heti jyvälle toistemme ajatuksista. Se ikäänkuin nappasi meillä. Minä tiedän heti, mitä sinä tunnet, koska se tunne on ihan kuin omani. Melville, päätän tämänkertaisen postaukseni nyt tähän, mutta palataan asiaan taas uudelleen.