Vuoristorataa

Vaihtelevan jyrkkiä ylämäkiä on tämä tapaamisen järjestäminen tähän saakka ollut. Alamäkiä ei ole vielä sattunut kohdalle. Luin äskettäin Helsingin Sanomista, että kaikki pääkaupunkiseudun turvakodit ovat täynnä, kun uusia tulijoitakin olisi vielä entisten päälle koko ajan. En minä turvakotia tarvitse, mutta Helsingissä on rajallinen määrä palveluiden tarjoajia ja jotenkinhan niiden samojen tilojen jakaminen on järjestettävä ja priorisoitava. Helsingin ulkopuoliset avun tarvitsijat heitetään tässä kohtaa jonon häntäpäähän, tai kokonaan jonosta pois mikäli sellaiseen on koskaan edes päässyt. Paljon olen kitissyt, marissut, valittanut ja surkutellut tilannettani täällä, ystävilleni ja sukulaisilleni. Lopetan muille kitisemisen, kun eivät he tietenkään jaksa kuunnella tätä loputtomiin, eikä siitä ole kellekään mitään hyötyä. Kaikki ovat aina sanoneet, että "kyllä sinä joskus näet poikasi" ja "kyllä asiat joskus järjestyvät". Mutta juuri näitä nuoria vuosiasi minä en halua menettää, kun eniten tarvitsisit isän roolimallia. Ja minä tarvitsen myös sinua.

Mietin tässä myös, mitä sinä saattaisit tarvita juuri nyt. Polkupyörä olisi varmasti sellainen. Katselin hintoja netistä. Saattaisivat olla isommissa marketeissa halvempia. Säästän rahaa ja ostan sinulle polkupyörän. Toivottavasti pääsen sen sitten kokoamaan kanssasi. Nythän alkaisi olla hyvää aikaa harjoitella polkemista, kun kevätkin on tulossa ja ulkona voi olla kauemmin.

Taas olen aivan hukassa

En enää tiedä mitä mitä siellä oikein tapahtuu. Enpä ole kyllä aikaisemminkaan paljoa tiennyt, mutta nyt vielä vähemmän. Minullahan on tiedonsaantioikeus ihan käräjäoikeuden päätöksellä, mutta kukas noista muu välittää, kuin minä. Mutta minun on melko mahdotonta joka päivä tai edes viikko kysellä kaikista mahdollisista Helsingin virastoista, laitoksista ja ynnä muilta tahoilta, onko heillä sinusta jotain tietoa. Kun vielä pitäsi kädestä pitäen näyttää heille se käräjäoikeuden dokumentti, että olen oikeutettu saamaan sen tiedon. Kyllä se pallo olisi nyt äidilläsi, mutta en ole kuullut hänestä mitään pariin viikkoon. Hän ei vastaa viesteihini, puheluihini, eikä sähköpostiin. Hän on ilmeisesti poistanut minut WhatsApp kontakteista, tai kontakteista ylipäätään. Tai sitten hän on poistanut kyseisen sovelluksen. Toivottavasti olen väärässä ja saan vielä tietoa. Kirjoitan vain aikani kuluksi. Odottavan aika on aina pitkä. Olin ihan varma, että olisin jo päässyt näkemään sinut. Autoni odottaa koko ajan täydellä tankilla, että pääsisin lähtemään. Alkaa tuntua siltä, että kirjoitan päiväkirjaa itselleni, kun tarkoitus on kirjoittaa sinulle. Ei äitisi ole kertonut sinulle minusta mitään. Et sinä tiedä, että sinulla on oikea isä täällä olemassa. Eihän se vika tietenkään sinussa ole, viaton lapsi keskellä vanhempien riitelyä. Toisaalta on hyvä, ettet tiedä näistä taisteluista mitään, vaan voit rauhassa leikkiä ja puuhastella, niinkuin lasten kuuluu tehdä.

Kun kävin tuossa kävelyllä pari päivää sitten ja oli jo kevään merkkejä esillä. Aurinko paistoi kivasti ja lämpötila reilusti plussan puolella. On se ollut jo pidemmän aikaa, mutta nyt aurinko kruunasi sään. Ja ne vähäisetkin lumet saavat vielä kyytiä. Kirjoittelen hieman muutakin, kuin näitä blogeja, mutta katsotaan sitten myöhemmin tuleeko siitä mitään sen kummempaa. Yritän keksiä aina jotain tekemistä, ettei arki olisi niin masentavaa. Jaksaisin paljon paremmin tehdä paljon muitakin asioita, jos näkisin sinut. Mutta tilanne on nyt tämä tällä hetkellä ja sen kanssa eletään.