Musiikin voima on rajaton

Musiikin ja historian vuoropuhelu: Rockin ja metallin kehityskaari

Musiikissa on aina ollut eräänlainen vapauden hehku – se on ollut väylä, jolla taiteilijat ovat voineet ilmaista itseään, ajatuksiaan ja tunteitaan. Tämän vapauden leima näkyy erityisesti rock- ja metallimusiikissa, jotka ovat luonteeltaan kapinallisia ja itsetietoisia. Nämä musiikkityylit eivät vain kehittyneet ajan myötä, vaan heijastivat myös yhteiskunnallisia muutoksia, erityisesti kylmän sodan aikakauden ja Neuvostoliiton kaltaisten autoritaaristen valtioiden alla. Musiikin ja historian välinen yhteys onkin syvällinen ja monivivahteinen, ja se ansaitsee tarkempaa ajattelua.

50-luku: Rock'n'rollin synty

Kaikki sai alkunsa 1950-luvulla, kun rock'n'roll nosti päätään ja muutti musiikkikenttää pysyvästi. Tämä oli aikakausi, jolloin musiikin sydän sykki vapauden ja kapinan tahtiin, erityisesti aina nuorison keskuudessa. Myöhemmin mukaan tulivat myös varttuneemmat ikäluokat, mutta se vaati silloin vähän enemmän totuttelua. Artistit kuten Elvis Presley, Chuck Berry ja Little Richard loivat uuden maailman, joka oli jollain tapaa uudenlainen – nopea, voimakas ja täynnä erilaista energiaa. Rock'n'roll oli ääni, joka haastoi aikakauden perinteet, ja se oli myös kulttuurinen kapina vanhan ajan moraalikäsityksiä vastaan.

Rock'n'roll oli ennen kaikkea vapauden ja itsensä löytämisen aikaa, vaikka sen soittaminen ei aina ollutkaan täysin ongelmatonta. Nuoriso halusi kuunnella musiikkia, joka oli heille läheistä ja joka puhui heidän silloisesta kokemusmaailmastaan. Tämä aikakausi oli kuitenkin vasta alkusoittoa suuremmalle muutokselle, joka tulisi mullistamaan koko musiikkikentän.

60- ja 70-luku: Raskas rock ja Led Zeppelin

1960- ja 1970-luvuilla rockmusiikki kehittyi ja monimuotoistui entisestään. Siihen astui mukaan myös psykedeelinen rock, folk rock ja hard rock, jotka kaikki ammensivat aiempien vuosikymmenten energiaa mutta myös syvensivät musiikin ilmaisua ja teemaa. Tämä oli aikaa, jolloin musiikkiin alettiin yhdistää voimakkaammin yhteiskunnallisia ja poliittisia teemoja.

Erityisesti 1970-luvulla syntyi aivan uusi suuntaus, joka nosti "raskaan" rockin eli hard rockin ja sen kehittyneemmän muodon, progressiivisen rockin, uuteen kukoistukseen. Yksi suurimmista legendoista oli ilman epäilystäkään Led Zeppelin ja Black Sabbath. Nämä yhtyeet yhdistivät bluesin, folkin ja rockin voimakkaaksi, eeppiseksi soundiksi, joka oli täysin uudenlainen aikaisempaan verrattuna. Led Zeppelin ja Black Sabbath ei pelkästään luoneet musiikkia, he loivat kulttuurisen ilmiön, joka elää vielä tänäänkin. Heidän musiikkinsa oli vapaata, voimakasta ja rajatonta – juuri sellaista, joka puhui kapinoivan nuorison sielulle. Mutta en tiedä tunnistaako tämän päivän, 2000-luvun nuoriso enää kyseisiä nimiä, saatika musiikkia.

80-luku: Metallin kulta-aika ja raskas soundi

1980-luvulla rockin painopiste siirtyi entistä raskaampaan suuntaan, ja tämä aikakausi toi esiin myös metallimusiikin eri alalajit. Heavy metal, power metal ja speed metal valloittivat maailmaa, ja bändit kuten Metallica, Iron Maiden ja Black Sabbath nousivat enemmän koko maailman tietoisuuteen. Metallimusiikki oli enemmän kuin vain musiikkia – se oli elämänasenne ja identiteetti.

Metal oli luonnollinen jatke sille kapinalliselle hengelle, joka oli alkanut ilmestyä 50-luvun rock'n'rollissa, mutta nyt se oli entistä aggressiivisempaa, teknisempää ja monivivahteisempaa. Musiikkiin oli tullut mukaan vielä suurempia sooloja, nopeampia riffejä ja voimakkaampia sanoituksia. Se ei enää ollut vain nuorison huuto, vaan se oli yleinen musiikillinen vallankumous.

90-luku: Raskaat ja kokeelliset äänimaailmat

90-luvulla metallimusiikki jatkoi kehitystään entistä monimutkaisempaan suuntaan. Grunge, nu metal ja death metal alkoivat nousemaan esiin, ja nämä alalajit sekoittivat entistä enemmän rockin ja metallin rajoja. Yhtyeet kuten Nirvana ja Pantera saivat maailmanlaajuisen suosion, mutta samalla alkoivat myös metallin raskaammat ja teknisemmät muodot kukoistaa.

Erityisesti melodinen death metal sai merkittävän jalansijan 90-luvulla. Tällöin ruotsalaiset yhtyeet kuten In Flames ja Dark Tranquillity alkoivat tuomaan esiin tämän tyylin kauneuden ja intensiteetin. Melodinen death metal yhdisti metallin raskauden ja nopeuden melodisiin rakenteisiin, ja se oli kuin kapina sen ajan silloista populaarimusiikkia vastaan. 90-luvun metallissa oli paitsi voimaa, myös syvyyttä ja tunteen ilmaisua, joka oli aiemmissa vuosikymmenissä jäänyt usein syrjään.

2000-luku ja nykypäivä: Melodinen death metal ja vapauden voima

2000-luvulla melodinen death metal on jatkanut nousuaan ja kehittynyt entistäkin monivivahteisempaan suuntaan. Bändit kuten Amon Amarth, Arch Enemy, Black Sabbath ja Children of Bodom ovat nostaneet tämän tyylilajin uudelle tasolle, ja se on yksi nykyajan metallikulttuurin kulmakivistä. Tämä musiikki on omiaan käsittelemään elämän tummia puolia, mutta samalla se heijastaa myös taistelua ja selviytymistä. Se on musiikkia, joka ei pelkää olla raskasta, mutta joka ei myöskään unohda melodian kauneutta ja monivivahteisuutta.

Musiikki on tänäkin päivänä väline, jonka avulla voi haastaa vallitsevia normeja ja ajatuksia. Erityisesti rock ja metallimusiikki ovat aina olleet omiaan luomaan tilaa vapaalle ajattelulle ja itseilmaisulle – erityisesti silloin, kun yhteiskunnassa on ollut rajoituksia ja sensuuria. Neuvostoliitossa, jossa valtion valta oli tiukka ja kulttuurinen moninaisuus usein tukahdutettiin, rock ja metallimusiikki olivat ilmaisun keinoja, joita ei voitu täysin hallita. Tämä aikakausi loi taiteilijoille ja muusikoille tilaa kapinoida ja sanoa, mitä he todella ajattelivat, vaikka sen tekeminen olisi ollut vaarallista.

Yhteenveto: Vapaus, joka ei unohdu

Rock ja metallimusiikki ovat kulkeneet käsi kädessä vapauden ja itsensä ilmaisun kanssa. 50-luvun kapinallisesta rock'n'rollista 2000-luvun melodiseen death metaliin, nämä musiikkityylit ovat kehittyneet, mutta niiden perimmäinen sanoma on pysynyt samana: ne tarjoavat väylän itsensä löytämiseen ja vapauden ilmaisemiseen. Niiden synnyssä ja kehityksessä on aina ollut läsnä halu vastustaa valtioiden ja yhteiskuntien rajoituksia ja luoda jotain uutta ja ainutlaatuista.

Ja vaikka ajanjaksot ja musiikkityylit vaihtuvat, rock ja metalli pysyvät aina muistutuksena siitä, että musiikki on vapauden ääni, joka ei koskaan hiljene.

Rakkaus musiikkiin – kompensaatio menneestä

Muistan, kuinka ala-asteella Kemijärvellä osallistuin piirustuskilpailuun, joka oli suunnattu koko ala-asteen koululle Kemijärven silloisissa kouluissa. Kaikki saivat osallistua, ja tunsin sen ajan lapsen innostusta ja ylpeyttä, kun lopputulos selvisi: sijoituin toiseksi. Tuntui hetken siltä, että olin saavuttanut jotain. Palkinnoksi sain silloista 50 markkaa, mikä tuntui lapsen silmissä suurelta summalta, mutta en koskaan itse päässyt käyttämään sitä. Äitini, sosialistiperheemme perinteiden mukaisesti, otti voittorahat hallintaansa. Kommunisti tottakai sosialisoi rahat omaan taskuunsa. En osannut vastustaa sitä silloin, mutta muistan, miten oma saavutukseni tuntui siltä kuin se olisi haihtunut jonkun toisen käsiin. Se sai minut silloin surulliseksi ja vihaiseksi.

Tuo kokemus oli pienelle pojalle musertava – piirtäminen alkoi tuntua merkityksemättömältä, ja vähitellen menetin mielenkiintoni siihen. Laiminlöin taiteellisia aineita koulussa, vaikka lukion kuvataiteen kursseista sainkin täyden kympin piirtämättä juuri mitään. Jälkikäteen ajatellen ymmärrän, että piirtämisessä oli minulle kyse itseilmaisusta, omasta tavasta nähdä maailma ja tuoda sitä näkyviin. Se oli estetty minulta sosialistiperheessä, rahallisessa ansaintamielessä. Ei sellainen kannusta jatkamaan. Äitini näennäisesti kannusti piirtämään, jotta saisi itse massia taskuun.

Kuumaniemen ala-asteella piirsin sittemmin tummia mörköjä. Ja ilmeisesti äitini tuli kuultavaksi vanhempainkokouseen. Piirros oli poikkeuksellisen musta ja erottui seinältä selvästi synkän teeman ansiosta. Muistan sen.

Kun kiinnostus piirtämiseen katosi, menetys tuntui kuin käännökseltä, joka pakotti löytämään uuden ilmaisutavan eri tavoilla. Ja aikuistuessa siirryin enemmän musiikkiin – ja kitaraan, jossa löysin tavan ilmaista itseäni.

Dark Oath: Melodic Death Metalin Tulevaisuus

Melodic death metalin kenttä on nähnyt monia merkittäviä nimiä, mutta harvoin vastaan tulee bändiä, joka iskee heti tuoreudellaan ja taidollaan, kuten Dark Oath. Portugalista ponnistava Dark Oath on vielä nuori yhtye, mutta kahdella levyllään he ovat jo saaneet monen fanin sydämen sykkimään entistä voimakkaammin – mukaan lukien omani.

1. Mistä kaikki alkoi

Dark Oath syntyi halusta tuoda omanlaisensa ääni osaksi melodisen death metalin maailmaa, ja heidän musiikissaan kuuluu selkeä kunnianosoitus genren suurille nimille. Heidän debyyttialbuminsa toi heti esiin bändin kyvyn luoda melodista, intensiivistä soundia, joka ei tingi teknisestä tarkkuudesta tai syvyydestä. Debyytin kappaleet hehkuvat energiaa ja vimmattua luomisvoimaa, mikä vetää kuulijan suoraan mukaan jokaisella kuuntelukerralla.

2. Mikä erottaa Dark Oathin muista

Dark Oathin musiikki on enemmän kuin pelkkää aggressiivista riffittelyä tai tyylipuhdasta laulua. Heidän sovituksissaan kuulee runsaasti sävyjä ja monitasoista kerrontaa, joka kietoutuu kauniisti melankoliaan ja pimeyteen – ominaisuuksia, jotka mielestäni ovat melodisen death metalin ydintä. Bändin taidokas kitaratyöskentely ja yllättävät melodiset elementit ovat saaneet minut palaamaan heidän musiikkinsa pariin kerta toisensa jälkeen. Lisäksi heidän lyriikkansa eivät ole pelkkää täytettä, vaan tuntuvat pohjautuvan ajatuksiin, jotka herättävät tunteita ja ajatuksia.

3. Kaksi levyä, kaksi onnistunutta askelta eteenpäin

Dark Oathin molemmat albumit ovat vieneet heitä yhä syvemmälle melodisen death metalin maailmaan ja samalla kohti omaa, tunnistettavaa tyyliään. Kun kuuntelen heidän albumeitaan, on selvää, että jokainen kappale on hiottu huolella. Näissä levyissä on jotain erityistä, joka houkuttelee palaamaan yhä uudelleen – olipa se sitten kitarasoolojen kaunis melodisuus tai laulajan intensiivinen ilmaisu, joka tuntuu kurottavan suoraan kuulijan sisimpään.

Dark Oathin kahden levyn tuotanto on jo nyt tehnyt heistä bändin, joka ansaitsee paikkansa melodisen death metalin kartalla. Heidän tulevaisuutensa näyttää lupaavalta, ja uskon, että heillä on kaikki edellytykset kasvaa vielä suuremmaksi nimeksi niin Suomessa kuin kansainvälisesti.

Dark Oath on ehdottomasti tutustumisen arvoinen yhtye jokaiselle melodisen death metalin ystävälle – erityisesti niille, jotka kaipaavat intensiivistä, mutta monipuolista kuuntelukokemusta.

The King of Rock'n Roll

Olen aina tuntenut olevani etuoikeutettu, sillä synnyin vuonna 1968, juuri silloin, kun Elvis Presley teki legendaarisen comeback-spesiaalinsa. Monet nykypäivän musiikin ystävät eivät koskaan ole eläneet sitä aikaa, kun Rock'n Rollin Kuningas oli itse huipulla, mutta minä sain kokea sen hetken osana historiaa myöhemmin varttuessani. Elviksen paluu lavalle vuonna 1968 oli maaginen hetki, joka herätti uutta eloa hänen uraansa ja jätti lähtemättömän jäljen minuun. Se legenda jatkuu vielä tänäkin päivänä. Hänestä tuli portti maailmaan, jossa musiikki ei ollut vain taustamelua, vaan elämää ohjaava voima.

Elvis kuoli elokuussa 16. päivä 1977 ja kuulin sen meidän perheen olohuoneen ainoasta pienestä radiosta. Olin silloin 9 vuotias nuori poika. Sinä olet nyt poitsuni kolme vuotta vanhempi. Monet eivät ole eläneet tuota aikakautta ja olen siinä mielessä onnekas. Maailmassani jokin rockin aikakausi pysähtyi silloin. Mutta ehkä se antoi uusia eväitä uudelle musiikin suuntaukselle.

Elviksen vaikutus pysyy sydämessäni, mutta iän myötä musiikkimakuni on laajentunut huomattavasti. 70-luvulla löysin itseni uppoutumassa syvemmälle rock-musiikkiin. Bändit kuten Led Zeppelin, Deep Purple ja Black Sabbath avasivat oven raskaampaan ja syvemmin kitaravetoiseen soundiin. Vaikka rock'n roll oli juureni, 70-luvun rock vei minut uusiin ulottuvuuksiin, joissa kitarasoolot, raskaat riffit ja blues-vaikutteet loivat uudenlaista musiikillista maisemaa.

80-luvulle tultaessa metallimusiikki vei minut täysin mukanaan. Lukiossa opiskellessani LP levyt olivat hittejä. Niitä vaihdeltiin kaverilta, jos toisellekin. Yhtyeet kuten Iron Maiden ja Judas Priest toivat metalliin dramaattisuutta ja melodisuutta, ja Metallican ja Megadethin thrash-metal nosti musiikin intensiteetin uudelle tasolle. Aika vei mennessään. Olin koukussa. Tämä oli musiikkia, joka oli yhtä aikaa voimakasta ja tunteikasta, ja se resonoi syvällä minussa.

90-luvulla aloin kaivata raskaampia soundeja, ja metallimusiikki vastasi tähän tarpeeseen. Panteran ja Slayerin kaltaiset bändit toivat mukanaan raskaita riffejä ja aggressiivisuutta, joka sai sydämeni lyömään kovempaa. Tämä aikakausi edusti raakaa voimaa ja puhdasta energiaa, ja se syvensi suhdettani musiikkiin entisestään.

2000-luvulla melodinen death metal tuli mukaan kuvioihin. Bändit kuten In Flames ja Dark Tranquillity onnistuivat yhdistämään raskauden ja melodisuuden tavalla, jota en ollut aiemmin kokenut. Tämä genre toi mukanaan syvyyttä ja tunteellisia sävyjä, jotka tekivät siitä täydellisen jatkumon musiikilliselle matkalleni. Se oli kuin paluu juurille, mutta nyt uudenlaisella voimalla ja syvyydellä.

Vaikka musiikkimakuni on muuttunut ja kehittynyt vuosien varrella, Elviksen vaikutus pysyy. Hänen musiikkinsa on se perusta, jolle kaikki muu rakentuu. Olen ylpeä siitä, että olen saanut elää hetkenä, jolloin Elvis nousi takaisin valokeilaan, ja vaikka olen löytänyt uusia genrejä ja soundeja, tuo hetki säilyy aina erityisenä.

Musiikki on jatkuva matka, ja vaikka reitit muuttuvat, juuret pysyvät.

Yngwie Malmsteen - kitarajumala

Yngwie Malmsteen on poikkeuksellinen esimerkki heavy metal -musiikin sooloartistista, joka on saavuttanut merkittävän aseman kitaristina, mutta ei ehkä samalla tavalla suurta suosiota kuin monet kokonaiset bändit. Tämä herättää kiinnostavan kysymyksen siitä, kuinka yksittäinen muusikko voi brändätä itsensä ja menestyä metallimaailmassa, joka usein nojaa kollektiivisiin voimiin – bändeihin, jotka pystyvät tarjoamaan monipuolisemman ja rikkaamman musiikillisen kokemuksen.

Mikä erottaa Yngwie Malmsteenin?

Yngwie Malmsteen tunnetaan ennen kaikkea virtuoottisena kitaristina ja neoklassisen metallin uranuurtajana, mikä tekee hänestä oman genrensä pioneerin. Hänen musiikkinsa perustuu pitkälti nopeisiin, monimutkaisiin kitarariffeihin ja barokkityyppisiin melodioihin, jotka vaativat äärimmäistä teknistä taitoa. Tämä on keskeinen osa hänen brändiään – hän ei ole vain kitaristi, vaan ”kitarajumala”, joka nojaa omaan tekniseen taituruuteensa ja vahvaan itsetietoisuuteen.

Yksi miehen brändäys voi olla erittäin tehokasta, kun se perustuu huippuosaamiseen ja persoonalliseen tyyliin. Malmsteenin tavaramerkki on hänen näyttävä kitaransoittotyylinsä, itsevarmuutensa ja taitonsa yhdistää klassinen musiikki metalliin. Tämä erottaa hänet monista muista muusikoista. Samalla tämä yksinään soittaminen ja luottaminen pelkästään kitaristin rooliin saattaa olla myös hänen rajoitteensa suuremmassa kaupallisessa menestyksessä.

Brändäyksen haasteet verrattuna bändeihin

Heavy metal -bändit, kuten Iron Maiden, Metallica ja Judas Priest, ovat menestyneet osittain siksi, että he pystyvät tarjoamaan moniulotteisia kokemuksia kuulijoilleen. Jokaisella bändin jäsenellä on oma roolinsa ja tuomansa lisäarvo, olipa kyseessä laulajan ääni, rumpalin voima tai kitaristien yhteistyö. Yleisö voi samastua eri jäseniin ja löytää monimuotoisuutta bändin musiikista ja live-esityksistä.

Yhden miehen brändäys, kuten Malmsteenin tapauksessa, perustuu enemmän yksilölliseen lahjakkuuteen kuin kollektiiviseen dynamiikkaan. Tämä saattaa olla rajoittava tekijä laajemmassa suosiossa. Yleisö yleensä haluaa kokea energian ja yhteisöllisyyden, joka syntyy bändin jäsenten välisestä vuorovaikutuksesta lavalla ja musiikissa. Malmsteenin musiikki voi olla vaikuttavaa teknisestä näkökulmasta, mutta sen emotionaalinen ja kollektiivinen voima ei välttämättä saavuta samaa tasoa kuin bändien, joilla on laajempi spektri soittimia ja persoonia.

Joukossa on voimaa

Heavy metal -kulttuuri on usein kollektiivinen ilmiö, ja bändit voivat vahvistaa toistensa luovuutta ja vetovoimaa. Joukossa on voimaa, koska bändit voivat tarjota monipuolisempia tarinoita ja kokemuksia, ja ne pystyvät myös sopeutumaan paremmin erilaisiin musiikillisiin suuntauksiin ja yleisöihin. Useampi jäsen mahdollistaa sen, että yhtye voi kasvaa ja kehittyä ajan myötä, tuoden mukanaan uusia ideoita ja innovaatioita.

Yhteenveto

Yngwie Malmsteen on loistava esimerkki yhden miehen brändäyksestä heavy metalissa, mutta hänen uransa ja brändinsä haasteet heijastavat laajempaa ilmiötä metallimusiikissa. Vaikka tekninen taito ja yksilöllisyys voivat tehdä muusikosta ikonisen, kokonaiset bändit pystyvät tarjoamaan syvemmän, kollektiivisemman ja usein kaupallisesti menestyvämmän kokemuksen. Yleisö löytää usein voimaa joukosta, ja vaikka yksittäinen muusikko voi loistaa, kollektiivinen voima tuo bändeille usein suuremman ja pysyvämmän suosion.

The Shadows: XXV - Kadonneen Helmen Paluu

The Shadows, tuo brittiläisen rock- ja instrumentaalimusiikin legendojen joukko, on vaikuttanut musiikkimaailmaan monella tapaa. Yksi heidän merkittävimmistä albumeistaan, XXV, on monille fanille erityisen rakas – mukaan lukien minulle. Tämä albumi, julkaistu vuonna 1983, merkitsee yhtyeen 25-vuotisjuhlaa ja sisältää kappaleita, jotka ovat säilyttäneet ainutlaatuisen viehätyksensä vuosikymmenten ajan.

Albumin Harvinaisuus

Vaikka XXV on musiikillisesti rikas ja historiallisesti merkittävä, sen saatavuus kaupoissa on ollut vuosien varrella äärimmäisen rajoitettua. Tämä voi johtua useista syistä, kuten levy-yhtiöiden päätöksistä olla julkaisematta uusia painoksia, albumin kysynnän ja tarjonnan epätasapainosta sekä ehkä siitä, että The Shadows on ajan mittaan jäänyt hieman varjoon musiikin kehittyessä uusien suuntausten mukana. Nämä tekijät yhdessä ovat tehneet XXV-albumista todellisen keräilyharvinaisuuden.

eBay: Pelastukseni

Onneksi internetin aikakausi tarjoaa uusia mahdollisuuksia. Löysin alkuperäisen XXV-albumin eBaysta, ja sen hankkiminen oli kuin löytöretki takaisin nuoruuteeni. Tämä levy on minulle kallisarvoinen muisto, joka tuo mieleen lukemattomia hetkiä, jolloin kuuntelin The Shadowsin ikonisia säveliä.

Rakkaus Kappaleeseen "You Don't Have To Say You Love Me"

Erityisesti kappale "You Don't Have To Say You Love Me" on aina ollut minulle erityinen. Sen herkkä melodia ja tunteellinen sointi ovat aina tehneet syvän vaikutuksen. Tämä kappale on yksi niistä, jotka eivät koskaan vanhene, vaan säilyttävät tuoreutensa ja tunteellisuutensa vuodesta toiseen. Sen kauneus ja yksinkertaisuus ovat olleet minulle lohtuna ja ilona monina hetkinä elämässäni.

Mitä XXV Tarkoittaa Minulle

XXV-albumin omistaminen on minulle enemmän kuin vain musiikin kuuntelua – se on yhteys menneisyyteeni, nuoruuden muistoihin ja siihen, kuinka The Shadowsin musiikki on ollut läsnä elämäni tärkeissä hetkissä. Se on myös muistutus siitä, kuinka merkittävä vaikutus musiikilla voi olla, ja kuinka se voi yhdistää meidät menneeseen, nykyiseen ja tulevaan.

Vaikka XXV ei ehkä ole helposti saatavilla kaupoissa, sen merkitys faneilleen on kiistaton. Jos olet onnekas ja löydät tämän levyn, pidä siitä kiinni – se on aarre, joka kantaa mukanaan paitsi The Shadowsin musiikillista perintöä, myös henkilökohtaisia muistoja ja tunteita, jotka tekevät siitä korvaamattoman.

Heavy Metal ja Herrasmiesmäisyys: Vastakohtien Yhdistäminen

Heavy metal -musiikki, joka tunnetaan voimakkaista kitarariffeistään, räjähtävistä rumpukomppeistaan ja intensiivisistä laulusuorituksistaan, on ollut osa musiikkimaailmaa jo vuosikymmeniä. Monille ulkopuolisille genre saattaa vaikuttaa pelottavalta tai jopa aggressiiviselta, mutta tosiasiassa heavy metal -yhteisö on usein yksi ystävällisimmistä ja yhteisöllisimmistä musiikkiskenaarioista.

Heavy Metal -keikoilla: Yhteisöllisyys ja Kunnioitus

Monet heavy metal -fanit voivat todistaa, että keikoilla vallitsee erityinen yhteishenki. Vaikka musiikki on kovaa ja energistä, ja mosh pitit saattavat näyttää kaoottisilta, osallistujat huolehtivat toisistaan. Jos joku kaatuu mosh pitissä, muut auttavat hänet heti ylös. Tällainen huomaavaisuus ja toisten kunnioittaminen on arkipäivää heavy metal -tapahtumissa.

On merkillepantavaa, että heavy metal -keikoilla väkivaltaiset yhteenotot ovat harvinaisia. Tämä on mielenkiintoinen kontrasti muihin musiikkitapahtumiin, kuten tangomarkkinoihin, joissa väkivalta ja jopa puukotukset eivät ole harvinaisia. Miksi näin on?

Heavy Metal -yhteisön Herrasmiesmäisyys

Heavy metal -yhteisön sisällä vallitsee tietty herrasmiesmäisyys ja etiketti, joka ulottuu musiikin kuuntelusta ja esiintymisestä myös päivittäiseen käyttäytymiseen. Metallifanien keskuudessa on syvä kunnioitus toisia kohtaan, riippumatta ulkonäöstä, taustasta tai henkilökohtaisista mieltymyksistä. Tämä kunnioitus perustuu yhteiseen rakkauteen musiikkia kohtaan, joka yhdistää ihmisiä.

Monet metallimuusikot ja fanit pitävät itseään "gentleman metallisteina", jotka ymmärtävät, että aggressio kuuluu lavalle ja musiikkiin, mutta ei elämään ja ihmisten välisiin suhteisiin. Heavy metal on eräänlainen purkautumiskeino, jonka avulla voi käsitellä tunteita ja löytää yhteys muihin samalla tavalla ajatteleviin ihmisiin.

Tango ja Tanssi: Eri Maailma

Tangomarkkinoilla sen sijaan tilanne on usein toisenlainen. Vaikka tango itsessään on intohimoinen ja tunteikas tanssi, sen ympärillä olevat tapahtumat voivat joskus eskaloitua väkivaltaisiksi. Tämä voi johtua monista syistä, kuten alkoholinkäytöstä, kilpailusta tai henkilökohtaisista kaunoista. Tanssiminen itsessään on kaunis ja taiteellinen tapa ilmaista tunteita, mutta se vaatii toisenlaista sosiaalista dynamiikkaa ja käyttäytymistä kuin heavy metal -keikat.

Minun Tarinani: Rock ja Metal Yhdistäjänä

Itse olen heavy metal -fani ja rock-musiikin ystävä, enkä ole koskaan tuntenut tarvetta tai halua oppia tanssimaan. Metallimusiikki tarjoaa minulle kaiken, mitä tarvitsen: energiaa, tunnetta ja yhteisöllisyyttä. Keikoilla koen olevani osa suurempaa perhettä, jossa jokainen on tervetullut juuri sellaisena kuin on. Musiikki yhdistää meidät, ja sen kautta löydämme yhteyden toisiimme.

Lopuksi

Heavy metal -yhteisö osoittaa, että ulkoinen kovuus ja sisäinen pehmeys eivät ole toisiaan poissulkevia. Vaikka musiikki on raskasta ja intensiivistä, sen kuuntelijat ja tekijät voivat olla mitä herrasmiesmäisimpiä ihmisiä. Tämä yhdistelmä tekee heavy metal -skenestä ainutlaatuisen ja syvästi merkityksellisen monille meistä.

Nazareth ja Dan McAfferty: Raspiäänen Mestari

Nazareth on yksi niistä bändeistä, jotka ovat jättäneet lähtemättömän jäljen rockmusiikin historiaan. Tämä skotlantilainen yhtye, perustettu vuonna 1968, nousi maailmanmaineeseen 1970- ja 1980-luvuilla. Sen musiikki on ajaton sekoitus rockia, bluesia ja hard rockia, ja heidän kappaleensa ovat edelleen rakastettuja ympäri maailman.

Dan McAfferty: Ääni, joka Erottuu

Yksi merkittävimmistä tekijöistä Nazarethin menestyksessä on ollut sen ikoninen laulaja, Dan McAfferty. Hänen rouhea, käheä äänensä on tunnistettava ja erottuu joukosta. McAfferty syntyi 14. lokakuuta 1946 Skotlannissa ja liittyi Nazarethiin perustamisvuonna 1968. Hänen lauluäänensä ja karismansa tekivät hänestä yhden rockin suurimmista äänistä. McAffertyn ääni ei ollut pelkästään voimakas; se oli tunteellinen ja kykeni välittämään syvää tunnetta, mikä teki hänen tulkinnoistaan ikimuistoisia.

Ikimuistoiset Kappaleet

Kolme Nazarethin kappaletta, jotka ovat erityisen merkityksellisiä ja muistamisen arvoisia, ovat "Where Are You Now", "Moonlight Eyes" ja "Hearts Grown Cold". Nämä kappaleet ovat hienoja esimerkkejä McAffertyn kyvystä käyttää äänensä täyttä potentiaalia ja herättää syviä tunteita kuulijoissa.

• Where Are You Now: Tämä kappale on balladi, joka pureutuu kaipauksen ja menetetyn rakkauden tunteisiin. McAffertyn laulutapa tuo esiin haavoittuvaisuuden ja sydänsurun, jotka tekevät kappaleesta niin liikuttavan.

Moonlight Eyes: Tämä kappale on hieman kevyempi, mutta yhtä lailla koskettava. McAffertyn ääni kuljettaa kuulijaa lempeän kitarariffin ja melodian mukana, ja hänen tulkintansa tekee kappaleesta unohtumattoman.

Hearts Grown Cold: Tämä on toinen balladi, joka korostaa McAffertyn äänen syvyyttä ja emotionaalista voimaa. Kappale kertoo rakkauden menettämisestä ja tunteiden jäätymisestä, ja McAffertyn ääni välittää tämän surun ja epätoivon täydellisesti.

70- ja 80-lukujen Musiikkia

1970- ja 1980-luvut olivat aikaa, jolloin rockmusiikki kukoisti. Nazareth oli osa tätä kukoistusta, ja he toivat lavalle enemmän kuin vain musiikkia; he toivat aitoutta ja rehellisyyttä. Tuona aikana lavaesiintymiset olivat enemmän musiikin juhlaa kuin nykyajan spektaakkeleita, joissa räjähdykset ja visuaaliset efektit saattavat joskus varastaa huomion itse musiikilta. Nazarethin keikat olivat raakoja ja aitoja, keskittyen musiikin voimaan ja esiintyjien taitoihin.

McAffertyn Perintö

Dan McAfferty jäi eläkkeelle Nazarethista vuonna 2013 terveysongelmien takia, mutta hänen vaikutuksensa elää edelleen. Hän jätti pysyvän jäljen musiikkiin ja inspiroi lukemattomia muusikoita. Hänen äänensä on yhä yhtä vaikuttava kuin aina ja Nazarethin kappaleet, joissa hän lauloi, jatkavat soimistaan rockmusiikin klassikoina.

Nazareth ja Dan McAfferty ovat todellinen esimerkki siitä, miten musiikki voi olla ajaton ja miten yksi ääni voi jättää lähtemättömän jäljen musiikin historiaan. Heidän musiikkinsa on elävää todistetta siitä, että parhaat esiintyjät eivät tarvitse räjähdyksiä tehdäkseen vaikutuksen – he tarvitsevat vain lahjakkuutensa ja aitoa tunnetta, ja tätä kaikkea McAffertyn äänessä oli yllin kyllin.

Uusin Tuulahdus Heavy Metalin Maailmasta: Melodic Death Metalin ja Heavy Metalin Ristiaallokossa

Heavy metalin monimuotoinen kenttä tarjoaa kuulijoilleen valtavan määrän eri tyylilajeja ja vivahteita. Erityisesti sinulle, joka nautit melodic death metalista, heavy metallista ja hard rockista, musiikin maailma on täynnä hienoja löytöjä. Tässä blogissa sukellamme näiden genrejen syövereihin ja tarkastelemme, mitä uutta ja kiinnostavaa on tarjolla vuonna 2024.

Melodic Death Metal: Tunnetta ja Voimaa

Melodic death metal on tunnettu voimakkaasta tunteellisuudestaan ja melodisista vivahteistaan, jotka yhdistyvät raskaaseen riffittelyyn ja aggressiivisiin vokaaleihin. Tämän genren uudet tulokkaat ja vanhat konkarit ovat tuoneet mukanaan vaikuttavia julkaisuja, jotka puhuttelevat syvästi tunteikkaita ja melodisia äänimaailmoja rakastavia kuuntelijoita.

Uudet Julkaisut

Insomnium: Tämä suomalainen yhtye on edelleen melodic death metalin kärkinimiä. Heidän uusin albuminsa "Heart Like a Grave" yhdistää upeasti raskaat riffit ja melodiset elementit. Levy käsittelee menetystä ja kaipuuta, tuoden esiin yhtyeen vahvuuden kertoa tarinoita musiikin kautta.

Dark Tranquillity: Ruotsalainen Dark Tranquillity on julkaissut uuden albuminsa "Moment", joka jatkaa heidän perinteistä tyyliään, mutta tuo mukaan myös uusia, raikkaita elementtejä. Melodinen kitaratyöskentely ja syvälliset lyriikat tekevät tästä albumista pakollisen kuuntelun kaikille genren faneille.

Heavy Metal: Klassikkoja ja Uusia Tuulia

Heavy metalin kenttä on yhtä laaja kuin syväkin, ja genren ikoniset yhtyeet pitävät edelleen pintansa uusien tulokkaiden rinnalla. Raskaampi ja melodisempi tunnesävy yhdistettynä harmonisiin vivahteisiin tekee tästä genrestä ajattoman ja aina kiinnostavan.

Klassikot Palaavat

Iron Maiden: Yksi heavy metalin suurimmista nimistä, Iron Maiden, on palannut uuden albumin kera. "Senjutsu" on täynnä eeppisiä kappaleita, jotka yhdistävät raskaat kitarariffit ja melodiset soolot, taaten klassisen Maiden-kokemuksen.

Judas Priest: Judas Priestin uusin albumi "Firepower" jatkaa yhtyeen pitkää ja kunniakasta perinnettä. Albumi on täynnä voimakkaita kitarariffejä ja Rob Halfordin ikonisia vokaaleja, tarjoten täydellisen sekoituksen raskautta ja melodiaa.

Uudet Yllättäjät

Ghost: Vaikka Ghost liikkuu hieman kevyemmässä heavy metalin ja hard rockin maastossa, heidän uusin albuminsa "Impera" tuo esiin tarttuvia melodioita ja raskaita riffejä, jotka yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla. Yhtyeen teatraalisuus ja tarttuvat kertosäkeet tekevät heistä mielenkiintoisen tulokkaan.

Hard Rock: Melodiaa ja Energiaa

Hard rockin puolella raskaammat ja melodisemmat tunnesävyt löytävät paikkansa energisissä ja tarttuvissa kappaleissa. Tämä genre on täynnä bändejä, jotka osaavat yhdistää kitaravetoisen soundin ja melodisen lähestymistavan.

Alter Bridge: Yhtyeen uusin albumi "Pawns & Kings" on täydellinen esimerkki hard rockin ja melodisen metallin yhdistelmästä. Myles Kennedyn voimakas ääni ja Mark Tremontin kitarataiturointi luovat unohtumattomia kappaleita.

Halestorm: Halestormin uusin albumi "Back from the Dead" tuo esiin raskaita riffejä ja Lzzy Halen voimakasta vokaalia. Yhtyeen kyky yhdistää hard rockin energia ja melodiset elementit tekee heistä kuuntelemisen arvoisen.

Lopuksi

Vuosi 2024 on ollut erinomainen vuosi melodic death metalin, heavy metallin ja hard rockin ystäville. Uudet julkaisut ja ikonisten yhtyeiden paluut ovat tuoneet mukanaan valtavasti uutta musiikkia, joka tarjoaa juuri sitä raskautta ja melodiaa, mitä rakastat. Näillä levyillä ja bändeillä on kyky liikuttaa ja inspiroida, ja ne tarjoavat täydelliset ääniraidat niin arjen kuin juhlankin hetkiin. Jatka kuuntelua ja nauti musiikista, joka sykkii sydämessäsi!

Ruisrock – Rockin hautajaiset vai festivaalien ylösnousemus?

Ruisrock, tuo rakastettu Turun saaristossa järjestettävä kesäjuhla, palaa jälleen tulevana viikonloppuna 5.–7. heinäkuuta 2024. Suomen vanhin rockfestivaali, joka aloitti matkansa vuonna 1970, on vuosien saatossa kokenut monia muutoksia. Tänä vuonna, kuten jo vuosikymmeniin, rockin henki on kuitenkin poissa – tai ainakin piilotettu jonnekin EDM-telttaan ja pop-ravintolan takahuoneeseen.

Muistan ajan, jolloin rock oli kuningas ja Ruisrock sen valtakunta. Kuulimme särökitaroiden kireää pauhua, rumpujen jylinää ja laulajien karheita ääniä, jotka kertoivat kapinasta, rakkaudesta ja vapaudesta. Mutta tänä vuonna? No, sanotaanko vaikka, että rock on vaihtunut hieman erilaiseen rytmiin.

Ruisrockin tämän vuoden pääesiintyjinä nähdään muun muassa pop-sensaatioita, räppäreitä ja EDM-artisteja. Kuinka tämä onkaan mahdollista? Missä ovat heavy metalin sankarit, ne bändit, jotka saavat adrenaliinin virtaamaan ja saavat meidät nostamaan kätemme ilmaan hevimerkkiä näyttäen?

Tarkastellaanpa ohjelmistoa:

• Pop-paraatin ilotulitus: Artistit, joiden kappaleet soivat radiossa aamusta iltaan ja joiden sanoitukset käsittelevät lähinnä viimeistä baarireissua ja seuraavaa somepäivitystä. Tästä on rock henki kaukana, ystävät hyvät.

Räpin ja R’n’Brytmit: Puhunko nyt todella Ruisrockista vai onko kyseessä joku uusi urbaanin musiikin festivaali? Vieläkö löytyy festarikansaa, joka muistaa sen ajan, kun lavalle astuessaan kitaristi veti ensimmäisen soolon ja yleisö ulvoi haltioissaan?

EDM-jumputuksen ylistys: Toki elektroninen tanssimusiikki voi olla energistä ja tarttuvaa, mutta voimmeko todella kutsua tätä rockfestivaaliksi, kun päälavan valot välkkyvät kuin Berliinin yökerhossa ja biitti hakkaa tasaisena kuin konekivääri?

Jokaiselle jotakin, voisi joku sanoa. Mutta minä sanon: missähän ruisrockilaiset oikein ovat? Sillä se rock, jonka vuoksi tämä festivaali perustettiin, on vähin äänin poistunut.

Ironia on siinä, että Ruisrock nimenä ja brändinä houkuttelee edelleen väkeä kuin hunaja mehiläisiä, vaikka ne mehiläiset tulevatkin nyt enemmän bilettämään ja tanssimaan kuin rokkaamaan. Ehkä tulevaisuus tuo mukanaan muutoksen ja Ruisrockin esiintymislavoille astuu jälleen bändejä, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin ja muistuttavat meitä rockin alkuperäisestä voimasta. Mutta toistaiseksi, tämä rockin hautajaisjuhla jatkukoon.

Nähdään Ruisrockissa – ja jos joku sattuu löytämään sinne eksyneen rokkibändin, kertokaa heille, että meitä on täällä vielä muutama, jotka kaipaavat heitä.

Muistoja 70-luvun hippiajasta, jota en saanut elää

Vaikka synnyinkin vuonna 1968 ja olin liian nuori kokemaan 70-luvun hippiajan huuman täysillä, en voi olla tuntematta vetoa tuohon aikaan, jolloin vapaus ja ilonpito kukoistivat. Minulle, kuten monille muille, 70-luvun hippiaika edustaa kadonnutta maailmaa, jossa musiikki, yhteisöllisyys ja elämänilo loistivat kirkkaimmillaan.

Musiikki ja uudet suuntaukset

70-luku oli musiikillisesti valtavien muutosten ja innovaatioiden aikaa. Rock, folk, psykedelia ja diskon ensiaskeleet loivat monimuotoisen äänimaiseman, jossa artistit ja bändit kokeilivat rohkeasti uusia tyylejä ja ääniä. Woodstockin festivaali vuonna 1969 oli hippiajan ikoni, ja sen jälkikaiku kuului koko 70-luvun ajan. Legendaariset artistit kuten Jimi Hendrix, Janis Joplin, The Rolling Stones ja Led Zeppelin määrittelivät aikakauden soundin, ja heidän musiikkinsa soi yhä tänäkin päivänä.

Vapauden ja ilon aika

Hippiliike syntyi osin vastalauseena yhteiskunnan konservatiivisuudelle ja vietiin huippuunsa 70-luvulla. Ihmiset etsivät uutta tapaa elää, rakastaa ja ymmärtää maailmaa. Vapauden ihanne näkyi kaikessa: pukeutumisessa, elämäntyylissä ja ajattelutavassa. Pitkät hiukset, värikkäät vaatteet ja boheeminen elämäntyyli olivat päivän sana.

Vapauden ajan ytimessä oli yhteisöllisyys ja solidaarisuus. Ihmiset kokoontuivat kommuuneihin ja festivaaleille jakamaan elämänsä ja kokemuksensa. Tämä ajanjakso opetti maailmalle, että yhdessä tekeminen ja toisten auttaminen ovat avaimia onnelliseen elämään.

Ilon ja rakkauden juhla

70-luvun hippiaika oli myös ilon ja rakkauden juhlaa. "Make love, not war" -slogan kiteytti liikkeen asenteen: rakkaus ja rauha olivat kaiken keskiössä. Ihmiset etsivät tapoja elää sovussa niin keskenään kuin ympäristönsä kanssa. Tämä näkyi myös ympäristöliikkeen nousussa, kun ihmiset alkoivat ymmärtää luonnon tärkeyden ja suojelun merkityksen.

Miksi ihailen 70-lukua

Vaikka en saanutkaan elää hippiajan kultahetkiä, tunnen syvää kunnioitusta ja ihailua sitä kohtaan. Se oli aikakausi, joka haastoi olemassa olevat normit ja etsi rohkeasti uusia tapoja elää ja olla onnellinen. Se opetti meille, että vapaus, rakkaus ja yhteisöllisyys voivat muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi.

70-luvun perintö elää edelleen musiikissa, taiteessa ja kulttuurissa. Se inspiroi meitä etsimään omaa polkuamme ja juhlimaan elämää kaikessa monimuotoisuudessaan. Vaikka en ollutkaan mukana aikuisten riennoissa, voin aina uppoutua sen ajan musiikkiin ja tarinoihin, ja kuvitella itseni osaksi tuota ihmeellistä vapauden ja ilon aikaa.

MuseScore: Ilmaisen Nuotinnusohjelman Taika

Musiikin luominen on aina ollut monien intohimo ja luovuuden lähde. Olipa kyseessä sitten ammattilainen tai harrastelija, musiikin tekeminen ja jakaminen on saavutettavissa entistä helpommin kiitos digitaalisten työkalujen, kuten MuseScore-ohjelman. Tämä ilmainen avoimen lähdekoodin nuotinnusohjelma on osoittautunut todelliseksi aarteenetsijäksi musiikinystäville ympäri maailman, erityisesti niille, jotka haluavat luoda kitaranuotteja omiin tarpeisiinsa.

Itsekin MuseScoren ääreen istahtaneena olen löytänyt siitä uskomattoman hyödyllisen työkalun musiikin maailmaan tutustumiseen ja sen ymmärtämiseen. Vaikka en tällä hetkellä sävellä omia kappaleita, olen hyödyntänyt MuseScorea oppiakseni tunnettuja kappaleita ja niiden kitaranuotteja. Ensimmäisen kitaranuotin, jonka loin MuseScorella, oli klassikko "You Don't Have To Say You Love Me". Tämä kappale, alun perin esitetty Dusty Springfieldin toimesta, on tunnettu syvistä tunteistaan ja vangitsevasta melodisuudestaan. Luodessani nuotteja tähän kappaleeseen MuseScorella, löysin itseni syventymässä jokaiseen yksityiskohtaan ja varmistaen, että kitaranuotit välittävät täsmälleen sen tunnelman, jota kappale haluaa ilmaista. MuseScoren avulla sain sävellettyä ja jäsenneltyä kitaranuotit niin, että kappale oli helppo omaksua ja oppia soittamaan.

Uusin luomukseni MuseScorella on "One Moment In Time". Tämä kappale, alun perin esitetty Whitney Houstonin toimesta, on tunnettu voimakkaasta tunteikkuudestaan ja rohkaisevasta sanomastaan. Luodessani nuotteja tähän kappaleeseen, MuseScore osoittautui jälleen luotettavaksi kumppaniksi. Sen monipuoliset työkalut ja intuitiivinen käyttöliittymä mahdollistivat kappaleen monimutkaisten sävellysten ja sointujen tarkan tallentamisen. Näin sain luotua nuotit, jotka auttoivat minua oppimaan ja tulkitsemaan kappaleen kitaralla juuri niin kuin halusin.

On huomionarvoista, että MuseScore ei ole vain ammattilaisille suunnattu ohjelma, vaan se sopii erinomaisesti myös aloittelijoille ja harrastelijoille. Sen käyttö on helppoa opetella, ja sen avulla kuka tahansa voi alkaa oppia ja soittaa haluamiaan kappaleita.

Kaiken kaikkiaan MuseScore on korvaamaton työkalu musiikin luomisessa ja jakamisessa. Sen avulla kitaristit voivat oppia ja soittaa erilaisia kappaleita sekä kehittää taitojaan musiikin parissa. Jatkossakin aion turvautua MuseScoreen, kun haluan tutkia ja oppia uusia kappaleita sekä syventyä musiikin maailmaan. Jos et ole vielä kokeillut MuseScorea, suosittelen ehdottomasti antamaan sille mahdollisuuden - saatat yllättyä sen tarjoamista mahdollisuuksista ja helppoudesta!

Matka Kitaransoiton Maailmaan: Vasta-alkajan Kokemukset

Hei kaikki kitaranystävät ja musiikin harrastajat! Tervetuloa lukemaan blogiani, jossa jaan omia kokemuksiani kitaransoiton maailmassa. Kolme vuotta sitten hankin oman kitarani, ja vasta nyt olen rohjennut ottaa ensiaskeleeni tässä upeassa harrastuksessa.

1. Kitaran valinta ja ensikosketus

Ensimmäinen askel kitaransoiton maailmaan oli oman kitaran valinta. Kitarakaupassa seisoin lukemattomien mallien edessä ja pohdin, mikä olisi juuri minulle sopiva aloittelijan kitara. Lopulta valitsin sieluni soitinta hipovan kitaran, joka tuntui juuri oikealta.

2. Perussoinnut ja ensimmäinen kappale

Aluksi opettelin perussoinnut, ja se tuntui kuin harjoittelisi pientä taikurin temppua. Sormet olivat jäykät, ja äänet eivät aina kuulostaneet toivotulta, mutta hitaasti mutta varmasti aloin saada otteen. Ensimmäinen kappale, jonka opettelin loppuun, toi valtavan tyydytyksen tunteen. Se oli kuin avain, joka avasi oven musiikin maailmaan.

3. Pienet voitot ja haasteet

Matkani kitaransoiton parissa on ollut täynnä pieniä voittoja ja haasteita. Välillä tuntuu, että sormet eivät taivu tarpeeksi nopeasti, mutta sitten yhtäkkiä huomaan soittaneeni jotain, mitä en aiemmin uskonut pystyväni tekemään. Jokainen harjoituskerta on kuin askel eteenpäin.

4. Inspiraation lähteet

Olen löytänyt inspiraatiota monista eri lähteistä. Musiikin kuuntelu eri tyylilajeissa on avartanut näkemystäni, ja YouTube on ollut kullanarvoinen opettaja. Sieltä olen löytänyt tutoriaaleja, opetusvideoita ja inspiroivia esityksiä, jotka ovat rohkaisseet minua jatkamaan harjoittelua.

5. Tulevaisuuden tavoitteet

Vaikka olen vasta-alkaja, minulla on suuria tavoitteita kitaransoitossa. Haluan oppia soittamaan monipuolisesti eri tyylilajeja ja ehkäpä joskus säveltää omia kappaleita. Tärkeintä on kuitenkin nauttia matkasta ja musiikista.

Lopuksi

Kiitos, että liityitte mukaan kitaransoiton matkaani! Toivon, että voitte jakaa omia kokemuksianne ja vinkkejänne kommenttiosiossa. Muistakaa, että jokainen vasta-alkaja on joskus ollut aloittelija, ja tärkeintä on pitää hauskaa musiikin parissa. Nähdään seuraavassa postauksessa!

Amorphis Turun Logomossa 14.12.2023

Amorphis soittaa sellaista Melodic Death Metal tyyppistä musiikkia, johon olen ihastunut tässä tovin aikaa sitten. Suosikkibändini on Dark Tranquillity, mutta monia hyviä bändejä on useita Amorphis mukaan lukien.

Kuten aikaisemmin todettua kirjoituksissani, musiikkimakuni on hieman kehittynyt astetta raskaammaksi. Toki olen aina pitänyt raskaammasta heavy musiikista mutta sanotaanko, että focus on nyt siirtynyt enemmän tähän genreen. Serkkusi Jari tuli käymään Turussa ja hän tarjosi keikkalipun ja lounaan. Kiitokset Jarille hienosta päivästä ja illasta.

Jari saapui ennen puoltapäivää luokseni Runosmäkeen. Aloitimme päivän katsomalla elokuvan, minkä minä olen joskus ostanut Apple iCloud tililleni. Elokuvan jälkeen puolenpäivän aikaan lähdimme kaupungille lounaalle. Menimme ostoskeskus Hansaan ja siellä Deliberi ravintolaan. Olen ostarilla kulkiessani miettinyt, että olisipa joskus mukava käydä tuolla syömässä. Nyt siihen tarjoutui oiva tilaisuus.

Deliberi on todella viihtyisä ruokaravintola ja siellä on aina viinipullojakin saatavilla pöytään, jos viinistä tykkää. Jätimme sellaiset nyt väliin. Ruoka oli edullista ja todella hyvää. Aivan varmasti menen tuonne uudestaan syömään, vaikka yksin.

Keikka alkoi kello 20:00, mutta tietysti menimme jo hyvissä ajoin. Kaikki oli vähän toisenlaista, mitä joskus Nuijamiesten lavalla Yli-Kiimingissä käydessäni. En kyllä tanssia osaa, enkä tanssinutkaan. Se oli sellainen kalastusreissun oheiskäynti. Heavy keikalla ihmiset nauttivat musiikista ja esityksestä, eikä siellä ollut "tanssilavan" valtaajia "kyynärpäätaktiikkaa" käyttäen. Monesti puukkokin heiluu tanssilavoilla, mitä olen lehdestä voinut joskus lukea. Vanhat ukot kilpailee mursuista ja seinäruusuista ja riitahan siitä monesti syntyy. En ole koskaan aikaisemmin käynyt Logomossa ja Turussa on monia muitakin paikkoja, missä haluaisin käydä. Mutta kenties lähitulevaisuudessa ryhdistäydyn ja käyn.

Musiikista taas vaihteeksi

80-luvulla olin alle parikymppinen nuori hevimies, siis musiikin kuuntelun osalta. Olen syntynyt Rock/Heavy Metal ihmiseksi. Heavy Metal musiikkiin on tullut 80-luvun jälkeen lisää eri suuntauksia, mutta pidän niistä kaikista. Vaikka minulla oli vuosia, jolloin kuuntelin suomalaista hömppää, leopardi ei vaan pääse pilkuistaan eroon. Mutta Elvis on edelleen "The King of Rock And Roll", vaikken sitäkään musiikkia nykyään juurikaan enää kuuntele.

En nuorena poikana ymmärtänyt, jos nytkään, musiikin teoriasta mitään. En edes lukiossa valinnut musiikkia opintoaineeksi, vaan menin siitä, mistä aita oli matalin. Valitsin kuvaamataidon valinnaiseksi aineeksi musiikin sijasta, joskin sain siitä täyden kympin loppuarvosanaksi. Nyt jälkeenpäin mennyttä ajatellen valitsisin toisin. Kaikki opetteluni musiikkiin liittyen olen ammentanut YouTuben ja muun sosiaalisen median kautta. Nyt kuitenkin pitkän taipaleen jälkeen siitä, kun ostin kitaran ensimmäistä kertaa, osaan edes kitaransoiton yksinkertaisimmat alkeet. Olen harjoitellut kitaransoittoa opetellen The Shadows yhtyeen Hank Marvinia. Hän on yksi minun nuoruuden idoleistani. Hän soittaa ilman säröä sellaista puhdasta Fender Stratocasterin soundia. Toki kaikilla kitaristeilla on sitten ne omat efektinsä siihen lisäksi. Jos joskus saan rahaa sen vertaa ylimääräistä, että olisi varaa sijoittaa aitoon American Fender Stratocasteriin, sen teen. Minulla on jo Stratocaster klooni olemassa, etten toista kloonia halua ostaa. En tiedä varttuuko kitarakokoelma sitten tulevaisuudessa, kuten muilla alan harrastajilla näyttää Instagram kuvien perusteella toteutuvan. Olen kuitenkin mieltynyt jo alusta lähtien Fender Stratocaster malliin. Se on se kitaran miellekuva, mikä on minulle jo aikoinaan ellei syntymästäni lähtien, syntynyt sanasta sähkökitara.

Olen kirjoitukseltani vasenkätinen, joten lähes kaikki kitarat kielineen ovat minulle valmiiksi "vääränkätisiä". Pitäisi erikseen ostaa vasenkätisille tarkoitettu kitara, mutten halua niin tehdä. Kaikki nuotitkin pitäisi opetella sitten lukemaan "väärinpäin", jos sellaisia on edes olemassa. En halua tulla uudeksi Jimi Hendrixiksi, vaan opetella soittamaan kitaraa, kuten valtaväestö. Alkukangertelun jälkeen ote ja soittaminen tuntuu nyt luonnolliselta. Vasenkätisyys ei ole koskaan kadonnut, vaan on tullut lisäksi tämänlainen kätisyys. En tiedä miten kätisyydet ilmoitetaan kitaran kohdalla, soitetaanko oikealta vai vasemmalta. Lasketaanko ote ja kätisyys siitä missä käsi on kaulalla, vai siitä toisesta päästä.

Ostin taannoin The Shadows yhtyeen XXV lp levyn. Tuo levy on jäänyt mieleeni kummittelemaan ensimmäisestä nuoruuden ajan ostohetkestä lähtien. Asuin silloin Kemijärvellä ja oli taas sitä 80-lukua. 80-90 luvun taiteessa uusi musiikin tallennustekniikka, cd-levyt, alkoi tulla kuluttajien kukkaron saataville. Vanhoista vinyylilevyistä piti silloin päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Kemijärvellä oli silloin paikallinen divari osto/myyntiliike, johon tuli kärrättyä kaikki vinyylit, mitkä nyt jo haluaisin takaisin. Eihän se tietenkään ole enää mahdollista.

Vuosia, nyt jo vuosikymmeniä jälkeenpäin ajatellen, piti täyttyä riittävästi, että sain osan "kadottamastani" takaisin. Etsin Suomesta tätä levyä kauan aikaa, mutten koskaan löytänyt, en liikkeistä, enkä mistään sosiaalisen median osto/myynti ryhmistä. Viimein eBayta selaillessani tämän löysin ja tartuin heti tilaisuuteen kiinni, kuin verikoira. Levy maksoi postikuluineen alle 20 € ja itse levy, sekä kansi hyvässä kunnossa ottaen huomioon 80-luvun alkuperäisen tuotoksen. Hyvin säilytetty. Tilauksen mukana lähettäjä oli laittanut minulle myös kaksi käyttämätöntä yhtyeen c-kasetin, miksi niitä sanotaan, labelia tai en tiedä. Kuva selittää mitä tarkoitan.

Nyt minulta puuttui enää c-kasetti ja soitin. Keskustelin veljenpoikani, serkkusi Jarin kanssa WhatsApp välityksellä ja hän päätti lähettää minulle soittimen. Alemmassa kuvassa ylempänä oleva Teac soitin on se c-kasettisoitin. Alempi on Yamaha integroitu vahvistin. Vasemmalla, mikä ei näy kokonaan kuvassa, on minun vinyylisoitin.

Nyt minulta siis puuttuu tämän bändin osalta enää se c-kasetti. Onneksi niitä on vissiin paljon helpommin saatavvissa, mitä LP levy oli. Luulisin ainakin. Täytyy taas liittyä johonkin FaceBook ryhmään, jos jollakin olisi varastossa myytävänä.

Jonain päivänä sinä poika tulet käymään isän luona täällä Turussa ja isä kertoo juttuja sinulle muinaisista musiikin ajoista ja vähän muustakin. En malta odottaa, että saan myös kuulla sinun juttujasi kaikesta, mitä olet jo kokenut. Odotan, että kasvat vielä muutaman vuoden niin sitten. Okei ei muuta höpistävää tällä kertaa muuta, kuin kuulumisiin seuraavaan kertaan. Bye.

Uutta harrastusta

 Uimahallit ovat olleet tänä vuonna auki vähän miten sattuu tämän koronapandemian vuoksi. Kerroit minulle puhelimessa, että olet mennyt musiikkikouluun. En tiedä aivan tarkkaan, mitä siellä opetetaan, mutta se on kuitenkin tosi hyvä että olet siellä. Siellä varmaan opetellaan monien instrumenttien soittoa ja yleensäkin musiikin aakkosia. Kunpa minäkin olisin nuorena päässyt sellaiseen. No eipä hätiä mitiä. Menin ja ostin tori.fi:sta käytetyn sähkökitaran, joka maksoi 30 €. Se on sellainen Fender Stratocaster halpa kopio, mutta kyllä sillä pärjää ja pystyy opettelemaan soittamista. Rämpyttelen aina kun on motivaatiota. En osaa vielä soittaa pätkän vertaa, mutta minä opettelen. Ihan aakkosista on lähdettävä menemään. Varmaan on niin, että nälkä kasvaa syödessä ja kun jonain päivänä opin enemmän soittamaan, tekee vähän mieli ostaa laadukkaampi kitara. Mutta se on sitten sen ajan murhe, jos niin tuppaa käymään. Jos minulla olisi enemmän rahaa, niin haluaisin ostaa sinulle yhden Joululahjan, mitä olet toivonut. Mutta se maksaakin jo 350 € sellainen juttu. En kuuna päivänä pysty sitä ostamaan niin kauan, kun olen työttömänä. Toivottavasti ymmärrät ja kyllähän sinä fiksuna poikana ymmärrätkin. Haen kyllä töitä koko ajan, että voisin sinulle jotain ostaa. Ei se työnsaanti muuten merkitse minulle enää mitään. On vaikea taistella tuulimyllyjä ja ikärasismia vastaan, kun kaikki nämä asiat eivät ole enää yksin minun käsissäni. Minä en tästä nuorene ja työnsaantimahdollisuudet eivät parane, vaikka lähettäisin miljardi työhakemusta.

Mutta on aina mukava soittaa sinulle puheluita joka viikonloppu ja kuulla ääntäsi. Olet niin kohtelias ja kiltti poika, että ihan kateeksi käy. Olen huomannut, että sinäkin tykkäät jutella minun kanssani ja niinhän sinä olet sanonutkin. Ihanaa, kun et sinäkään ole halunnut unohtaa meitä. Onneksi minä en ole koskaan antanut äidille periksi sinun suhteesi, vaan olen itsepäisesti pitänyt sinusta kiinni, vaikka minulla ei sinun huoltajuutta olekaan.  Tämä on vuoden viimeisin kirjoitukseni ja haluan toivottaa sinulle hyvää Joulua ja aina parempaa uutta vuotta meille molemmille 🎅🏻

Paluu 80-luvulle

 Musiikin toistaminen tuona aikana tapahtui joko LP-levyjen, tai C-kasettien muodossa. Molemmille oli/on omat soittimensa, joita ei nykypäivänä juurikaan näe käytettävän. Varsinkaan C-kasettisoittimia. Minulla oli tuona aikana monia LP levyjä kotonamme Kemijärvellä. Asuin silloin vielä vanhempieni luona. Nyt tänäpäivänä on harmittanut se, että olin laittanut kaikki LP levyni pois. Tekniikka siirtyi CD aikakauteen ja pitihän tekniikan kehityksessä silloin pysyä mukana. Vaikka CD:n äänenlaatu onkin ylivoimainen, on se jotenkin vähän kolkko ja raaka. Nyt nykypäivänä LP levyjen suosio on taas nousemassa ja minäkin olen siirtynyt takaisin LP aikakauteen. Siinä on sitä jotain high-endiä. Onneksi jotkut vielä tekevät uudet tuotantonsa LP levyinäkin. Vanhaa tuotantoa saa divareista ja tavallisista levykaupoista, joita täällä Turussakin on ihan mukavasti tarjolla. Olen käynyt jo muutaman levyn ostamassa, mutta yhden levyn jouduin tilaamaan ebay palvelusta, kun en Suomesta löytänyt. Minulla ei ole täällä Turussa ollut musiikkisoitinta, vaan pelkkä vahvistin. Olen striimannut vahvistimelle musiikkia YouTube Music palvelusta. Äänenlaadullisesti striimaus on kaikista surkein tapaus. Ei ikinä tiedä minkälainen laatu lähteessä on ja ei se datansiirtokaan häviötön ole. Ääni on tarkoituksella pakattu, eli dataa on hävitetty musiikista. Häviöttömiä striimauspalveluja on kyllä olemassa, mutta en ala maksamaan 20 euron kuukausimaksua sellaisesta. Kunnon hifisti ei ole pelkästään striimauksen varassa. Nyt olen käynyt ostamassa Verkkokauppa.com:sta kunnon LP soittimen. Onhan niillä laadukkailla soittimilla hintaa, mutta se on vain kertaostos eikä tule sitten katumapäälle ja vaihtaa uuteen soittimeen. Enkä enää laita mitään näistä musiikkijutuista pois.

Omasta musiikkimaustani

Tällä kertaa halusin kirjoittaa musiikista. Tai oikeastaan sen kuuntelusta, koska en itse ole koskaan soittanut mitään instrumenttia en edes suutani millään mielekkäällä mittarilla, vaan pelkästään kuunnellut musiikkia jo pienestä pitäen. Niin kuin varmaan monet ihmiset. Kun olin vielä nuori pikkupoika, ei ollut ihmeellisimpiä laitteita, millä kuunnella musiikkia. Perheessämme oli ensin pieni hopeinen ja musta radio. Sittemmin kun me lapset kasvoimme perheessämme varttuneiksi, vanhempamme tajusivat musiikin olevan tärkeämpi osa normaalia nuorta elämää. Siitä pienestä radiosta, joka silloin oli noin nykyisen älytabletin kokoinen möhkäle, kehkeytyi tämän päivän nuoren ihmisen jokapäiväinen sosiaalinen kapula. Pieni äly siinä ikiaikaisessa ja isossa romussa oli vain suuremmassa ja painavammassa koossa. Mutta isompaa älyä siinä silloisessa virtasyöpössä moukarissa ei ollut minkäänlaista. Silloisen ihmisen taidonnäyte oli, kuin muinainen luolamies osasi puunuijalla taikoa seuraavaksi kiven iskuista kipinän ja tulen. Muinainen luolamies oli haltioissaan ja luuli sitä taikuudeksi. En väitä, että ihmiskunnan harppaus nykykehityksessä olisi ollut suurempi noista ajoista, kuin tästä päivästä vuosisadan alusta lähtien. Siis kosmisessa mittakaavassa.

Kuulin vuonna 1977 ensimmäisen kerran, että Elvis Presley on kuollut. Olin silloin 9 vuotias pikkupoika, hieman vanhempi kuin sinä nyt. Täytät syyskuussa 7 vuotta. Olin kuullut ja kuunnellut Elvistä lyhyen elämäni aikana jo "pitkään". Vuosia tuonkin tapauksen jälkeen olin oikea Elvis- fani. Sitä kesti todella pitkään muutama vuosikymmen jopa. Heavy ja metallimusiikista olen tottakai aina pitänyt ei se ole sieltä mihinkään koskaan karissut. Nyt vanhemmalla iälläni minulle on alkanut oikeasti muovautumaan se musiikkityyli, mistä oikeasti pidän ja haluan kuunnella jatkossakin. Olen jo viisikymppinen nuorimies ja nyt vasta muutama vuosi sitten olen fanittanut tosissaan raskaampaa metal- musiikkia. Vaikka minulla onkin nyt stream palvelu käytössä, nykyään minua kiinnostaa yhä enemmän se vanhanaikainen LP soitin. Siinä on jotain ainutlaatuista. Tänä päivänä ihmettelisit mikä ihmeen härveliveivi onkineen ja savikiekkoineen se oikein on. Siinä on kuitenkin oma juttunsa ja ehkä jopa soundinsakin, kun kuulee sen mekaanisen härvelin toistoa tänä päivänä. Mutta se oli sitä aikaa ja onhan ne nyt tulleet uudelleen muotiinkin, kun noita näkee kaikissa nettikaupoissa myytävän.

Ei minulla poitsu sen kummempaa tällä kertaa. Puolessakaan vuodessa, tai edes vuodessa ei tapahdu kovin ihmeitä, näköjään se on elämän fakta. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin ja pääset turvallisesti ensimmäiselle koulupäivällesi.