Välissä iPhone/iPad ohjelmointia

Saattaa kuulostaa nyt tylsältä sen ensimmäisen tapaamisen jälkeen, mutta tässä viime päivinä on taas motivaatio kasvanut ohjelmointiin. Siitä kiitos, kun sain nähdä sinut. Mitä muutakaan täällä yksin tekisin. Nyt muukin elämä maistuu paljon paremmalta, kun olen vihdoin saanut sinut tavata. Päivien pakerruksen jälkeen sain vihdoin taas laitettua oman iPhone ohjelmani iTunes Connectiin arvioitavaksi. Eivät ohjelmat mene suoraan Apple Storeen myyntiin, eli aina ne pitää ensin tarkastaa. Kyllä siellä katsotaan ohjelma, että se käyttöliittymä on miellyttävän näköinen käyttäjälle ja ohjelma ylipäätään toimii kunnolla, eikä siinä ole viruksia. Ohjelmabugeja katsotaan jonkin verran, mutta itse on varsinaiset toiminnalliset testaukset tehtävä. Aikaisemmin olen yhden ohjelman sinne laittanut ja oli siinä taistelua, että Apple hyväksyi sen sinne. En harrasta ohjelmointia millään tavalla tienaamistarkoituksessa, pelkästään mielenkiinnosta. Kunhan tässä kehittyy vielä enemmän ohjelmoijana, laitan taas uusia ja parempia ohjelmia sinne tyrkylle. Jos tämänkertainen ohjelmani hyväksytään, keskityn monimutkaisempiin ohjelmiin. Apple Developer Program maksaa tällä hetkellä 100€/vuosi, mutta enköhän pysty sen maksamaan. Ohjelmointityökalut ovat kuitenkin ilmaisia ja yksityinen henkilökin pystyy laittamaan sinne ohjelmia. Ei tarvitse perustaa yritystä, kuten Android Play kaupan kohdalla.

Vihdoinkin poikani

Pääsin tänään tapaamaan sinua ensimmäistä kertaa. Turusta Helsinkiin on vain 150 kilometriä, mutta tänään se tuntui ikuisuudelta, kun ajoin luoksesi. Perille kuitenkin pääsin ja löysin äitisi osoitteen helposti. Olit niin herttainen, rauhallinen ja ihana hyssykkä. Ensin vähän ujostelit, mutta sitten tulimme hyvin toimeen. Kyllä se kaikki ikävä ja murehtiminen oli sittenkin tämän arvoista, jos sen on kerta pakko ensin kohdata. Olit vieläkin ihanampi, mitä osasin kuvitellakaan. Olet samanlainen mietteliäs persoona, kuin minäkin. Kuin olisin matkustanut ajassa taaksepäin ja mennyt tapaamaan itseäni silloin, kun olin pieni napero. Leikimme olohuoneen lattialla kaiken ajan ja matkit minua, missä asennossa milloinkin olin. Se oli niin ihanaa. Mutta oikeasti sinä olet kasvanut jo isoksi pojaksi. Jos ei minulla ole ollut hyvää kielipäätä, niin sinulla ainakin on. Suomi, Englanti ja Swahili?, tuntuvat olevan sinulle itsestäänselvyyksiä. Kerroin sinulle, että isillä on ollut sinua ikävä ja etten ole aikaisemmin päässyt käymään, koska niin pitkä välimatka. Sanoin myös että tulen tästä lähtien aina katsomaan sinua. Nyökyttelit ja sanoit, että "joo". Silloin tiesin heti, että ymmärsit varmasti, mitä sanoin. Leikimme koko iltapäivän kahdestaan ostamallani junaradalla. Se muutama tunti, jonka vietin kanssasi meni hetkessä. Silti siihen lyhyeen hetkeen mahtui niin monta onnellista ja meidän kahden välistä juttua. Mutta tästä lähtien minä pääsenkin sinun luoksesi aina. Tietysti minä pääsen luoksesi aina äitisi aikataulun mukaan. Minulla on sinulle kalenterissa aina tilaa. Yksi virstanpylväs on tämän blogin osalta jo saavutettu. En minä useampia ole alun perin suunnitellutkaan. Olen vain kirjoittanut ajatuksiani ylös. Minä tulen näkemään sinua nyt säännöllisesti. Nyt jatkan tätä kirjoittelua päiväkirjan omaisesti, mitä elämääni muuta kuuluu. Jokin päivä sinä luet näitä juttujani, silloin kun oma elämänpolkuni on jo kuljettu loppuun. Tästä kirjoittamisesta on sitä paitsi kehkeytynyt jo tapa. Ja eihän tätä silloin tähän voi lopettaa. Oli niin mukava käydä luonasi ja nyt pääsen aina uudelleen.