Hieman aikaisemman kertausta

Rakastan sinua poikani, mutta pidän myös äidistäsi kaikesta huolimatta. Kunnioitan äitiäsi siinä mielessä, että olet olemassa. En voisi koskaan luopua sinusta. Toivoisin, että äitisi ei vihaisi minua ja että tuisimme jotenkin toimeen, koska silloin minulla olisi aina paremmat mahdollisuus nähdä sinut. Äitisi ja minun välit eivät ole olleet oikeastaan koskaan hyvät, mutta eihän sitä pitäisi viattomalle lapselle kostaa. Sanoin äidillesi aikoinaan, kun hän ilmoitti olevansa raskaana, että abortti olisi silloin ollut hyvä ratkaisu, koska molempien elämäntilanne oli vähän huono, eikä parempaa ollut tiedossa. Olisin halunnut sinulle parempaa tulevaisuutta. Oma elämäntilanteeni on edelleen huono. Olin niin väärässä, mutta olenhan ensimmäistä kertaa isi. Olen ollut jo kaksi vuotta työttömänä ja töistä ei ole vieläkään mitään tietoa, mutta en anna sen enää häiritä koska olet tärkein asia elämässäni. Äitisi piti silloin aikoinaan päänsä ja ei tehnyt aborttia ja nyt kun jälkikäteen miettii asiaa uudelleen, se oli aivan oikea ratkaisu. Siitä suuri kiitos hänelle. Eihän minulla muuten olisi sinua. Olisin yksin ilman sinua. Minä olin silloin väärässä ja äitisi oikeassa. En ole koskaan saanut tilaisuutta kiittää häntä siitä, että olet olemassa. En minä silloin tiennyt miten mahtavaa on saada oma lapsi ja poika. Olet ihanin asia, joka minulle on koskaan tapahtunut. Kiitos, että olet olemassa. En ole vihainen äidillesi mistään. Mutta surullinen olen, kun en ole saanut tavata sinua. Ensi kuukauden 7. päivä on se käräjäoikeuden istunto, jossa puidaan näitä asioita. Saa nähdä miten siinä käy, mutta ei ole mitään syytä miksi minulle ei annettaisi tapaamisoikeutta ja osittaista huoltajuutta. Jos kaikki käy hyvin, tulisin katsomaan sinua aina joka kuukausi, ellei sitten äitisi vie sinua pois Suomesta. Raha-asiat ovat sitten kokonaan eri asia, en ala niitä tässä erikseen puimaan. Se on selvä, että sinusta täytyy pitää huolta siinäkin mielessä.

Hyvää Juhannusta poikani

Ajattelen sinua tänäänkin. En enää näin vanhemmiten juhli Suomen Juhannusta. Olen kotona yksin miettimässä muuten asioita. Tottakai olisi mukava, jos olisi joku joka jakaisi ajatukseni. Mutta kaikilla ystävilläni ja perheelläni on omat läheisensä, jonka kanssa he viettävät aikaa. Antaa heidän olla yhdessä, kun aikaa siihen vielä on. Suotakoon se heille ja olen onnellinen heidän puolestaan. Asianajajani soitti eilen 18.06.2014. En oikein tiedä enää, kenen puolella hän on ja kenen asiaa ajamassa. Hän toistaa samaa mantraa koko ajan: Teille tulee sitten oikeudenkäyntikulut ja vastapuolen asianajokulut, mikäli ette suostu äidin vaatimuksiin. Hän puhui koko ajan elatusmaksuista ja oikeudenkäyntikuluista. Ei sanaakaan huolto- ja tapaamisoikeuksista. Olen huolto- ja tapaamisoikeutta vaatinut alusta alkaen samaan käsittelyyn, se kun on mahdollista. Lisäksi hän mainitsi suoraan käräjäoikeuden istunnon olevan 7.08.2014. Aha. Mihin helvettiin jäi se sovittelutilaisuus, jonka piti olla pakollinen ennen käräjäoikeuden istuntoa? Asianajajani sanoi minulle, että se on pakollinen ennen, kuin voi mennä käräjäoikeuteen riitelemään asiasta. Hän on koko ajan hivuttanut maksuani ylöspäin hokemalla tuota samaa mantraa oikeudenkäyntikuluista ja sanomalla minulle, että huoltajuus on ankara vastuu. No totta kelvetissä minä sen tiedän, että huoltajuus on ankara vastuu. Antaisiko joku minulle ensin sen huoltajuuden? Isinä oleminen on vähän muutakin kuin rahan jakamista ahneelle äidille ja lakimiehille. Tuntuu, että tässä taistelee äiti ja lakimiehet keskenään isää vastaan, kun pitäisi olla kyse lapsen oikeuksista. Nyt kaikki, paitsi isä, ajattelevat vain rahaa ja muilla lapsen oikeuksilla pyyhitään persettä ja kaupan päälle halutaan kyykyttää isää mahdollisimman rankasti. Kyllä minä haluan auttaa sinua poikani, mutta vituttaa tarkoituksenmukainen rahastaminen ja isän ja lapsen oikeuksista kintaalle viittaaminen. En minä ikinä ole halunnut lähteä käräjäoikeuteen asti setvimään näitä asioita, vaan aina halunnut sovitella. Olisi sitä äidinkin asennetta syytä kyseenalaistaa, eikä se isi ole aina syyllinen kaikkeen. Miksi äiti ei ole koskaan halunnut sovitella ja miksi käräjäoikeuteen asti pitää mennä? Kyllä nämä asiat olisi voitu ratkaista muutenkin, jos sillä äidillä olisi ollut edes alkeellisintakaan tahtoa sovitella. Mutta eipä tietenkään. Joku vissiin kertonut hänelle, että ei kannata sovitella, vaan lähteä suoraan hakemaan lottovoittoa käräjäoikeudesta. Äiti, asianajajat, sekä käräjäoikeus voittavat, isät aina häviävät.

Ikioma tähteni

Sain huonoja uutisia sukulaisiltamme. Isäni serkku menehtyi sairaalassa tässä noin kuukausi sitten. En tiennyt, että hän oli ollut sairaalassa. Ja että hän oli yrittänyt tavoittaa minua. Soittelimme aikaisemmin viime vuonna, mutta puhelinnumeroni oli vaihtunut sitten viime soiton jälkeen. Kun muutin tänne Turkuun, minun piti tavata hänet. Nyt se on liian myöhäistä. Aika kiirehtii, silloin, kun sen ei pitäisi. Ehdin kuitenkin antaa hänelle kuvani ja sinun kuvasi. Hän tietää nyt, että minulla on sinut. Annoin meidän molempien kuvat ja hän sanoi, että olemme molemmat niin komeita. Hän oli oikeassa. Jos aikaa voisi korjata ja mennä taaksepäin, tulisin heti luoksesi syntymähetkelläsi. Oma virheeni oli, kun en ollut luonasi syntymähetkelläsi, mutten voinut tilanteelle mitään. Anna Mel anteeksi isille. En vain silloin päässyt luoksesi. Annathan minulle sen anteeksi? En voinut tietää aikataulua, koska putkahdat maailmaani. Asuin silloin niin kaukana sinusta. En silloin tiennyt, että oma lapsi on niin ihana asia kuin se on. Sitten, kun sain tietää että synnyit, ja sain kuvasi heti synnyttyäsi, minulla tuli heti aivan kauhea ikävä sinua. Olit saamassani kuvassa niin pikkuinen viaton poikani ja minun näköiseni siinä lapsivuoteella. Tunnistin heti, että olet minun, jotain niin tuttua ja ihanaa on siinä vuoteella. Olet minun ikioma poikani. Kunpa olisin ollut silloin luonasi ja kertoa sinulle isi rakastaa sinua. Mutta olin silloin Oulussa ja liian kaukana sinusta. Aikaa ei kuitenkaan olisi voinut saada silloin enempää, kuin mitä oli ollut tarjolla. Nyt, kun miettii, haluaisin matkustaa ajassa taaksepäin ja tulla ajassa luoksesi. Menisin hetkeen, jolloin synnyit ja suukottelisin sinua joka hetki. Kunpa aika edes vähäksi aikaa silloin pysähtyisi, suukottelisin sinua silloin koko ajan ja pitäisin sinua sylissä maailman tappiin asti. Olisit minun, isin oma pikkupoika.

Mutta joskus aika kuluu vain liian nopeasti. Katselin eilen joitain dokumentteja internetissä MTV kolme kanavalla. Ei ole muuta ihmeempää seurattavaa nytten. Siellä tulee sellainen sarja, kuin 'kadonneen jäljillä'. Se on sellainen sarja, jossa omat isät, äidit, lapset ja sukulaiset etsivät omia juuriaan ja sukulaisiaan. Joskus etsintä on liian vaikeaa itse kullekin ja silloin TV yhtiö auttaa hädässä. Onneksi noissa jaksoissa on aina onnellinen loppu. Minulle tulee aina kyynel silmään, kun oma vanhempi löytää lapsensa. Ajattelen silloin aina meitä, josko meille joskus kävisi niin ettemme tapaisi vuosikausiin ja sitten löytäisimme toisemme. En tietenkään toivo, että emme tapaisi. Haluaisin nähdä sinut heti. Ennen vanhaan löytäminen oli paljon vaikeampaa. Nykyään se on helppoa internetin ansiosta. Sen takia kirjoitan sinulle, jotta löytäisit minut joskus helposti. Voi olla, etten tulevien vuosien saatossa enää löydä sinua tästä maailmasta, mutta nyt etsin sinut aina ja kysyn äidiltäsi mitä sinulle kuuluu. Vastauksia on vain joskus vaikea saada.

"You are the Star that greets the Sun, shine across my distant sky, when the night is done. You'll be the moon to light my way"

Tapaaminen lähempänä

Poikani. Olen kirjoitellut viime aikoina hieman vähemmän. Ei johdu sinusta, eikä minusta. Minulla ei nyt vain ole kovin paljon uutta kerrottavaa. Elän edelleen yksin täällä Turun vuokrayksiössä, eikä täällä hirveästi ole aktiviteettia. Tykkään kyllä asua Turussa. Ja sinua tietenkin ajattelen joka päivä. Koitin soittaa äidillesi. Hän ei vastannut ja kyselin sitten tekstiviestillä, mitä sinulle kuuluu. Kerroin myöskin, että ikävöin sinua aivan hirveästi. Hän vastasi lyhyesti että ok. Kohta kaksi vuotta kulunut, enkä ole sinua vielä saanut tavata. Miksi ihminen vihaa toista niin paljon, ettei anna tavata omaa lastaan? En tiedä. Oliko tuo viha jo ennestään olemassa? Jos oli, niin ok, vika on silloin äidissä. Jos ei, niin vika on jossain muualla, minulle tuntemattomassa seikassa. En minä äitiäsi ole koskaan vihannut. Jos olen tehnyt joskus jotain väärää, joku voisi kertoa sen minulle. Silloin voisin tutkia itseäni. Itse en nyt tiedosta tehneeni koskaan mitään väärää. Jos joku minulle kertoisi, oppisin ja tekisin asiat sitten paremmin. Mutta ei sekään tietenkään käy. Ei ole tahoa, joka pystyisi minulle sen selittämään. Äidiltäsi ei saa mitään vastausta.

Lakimiehenikin soitti pitkästä aikaa ja kysyi aikataulusta, jolloin voisin tavata äitisi sovittelun merkeissä. Aikataulu olisi joskus elokuussa. Nykyään tuo sovittelu on pakollista. Ei voi enää mennä suoraan käräjäoikeuteen selvittämään asioita. Onneksi näin. Kunpa näkisin myös sinut silloin sovittelutilaisuudessa. Minua ihan jännittää sinun näkemisesi. Minua ei hirveästi jaksa kiinnostaa rahat ja takautuvat elatusmaksut. Ne sitten ovat mitä ovat. Tai siinä mielessä kyllä kiinnostaa, että ne rahat ovat toivottavasti sitten sinua varten. Samassa istunnossa pitäisi sitten myöskin käsitellä huolto- ja tapaamisasioita. Nuo asiat ovat minulle ne kaikista tärkeimmät. Olisi ihana tavata sinut vihdoin ja viimein. Olet minun pikkuinen peilikuvani. Toivottavasti tapaaminen järjestyy ja äitisi ottaa sinut silloin mukaan.