Hyvää Joulua rakas poikani

Ja taas se Joulu tulla vierähti. En ole vielä koskaan saanut toivottaa sinulle hyvää Joulua kasvotusten ja tästäkin Joulusta tulee sellainen. En saa käydä luonasi, kun äiti on niin päättänyt, enkä lakiakaan ala rikkomaan. Enkä ole koskaan edes syntymäpäivilläsikään saanut käydä. Kaikista eniten maailmassa haluaisin toivottaa sinulle hyvää Joulua ja syntymäpäivää ihan kasvotusten ja haluaisin nähdä iloisen ilmeesi. Aivan samoin silloin, kun tapasimme ensimmäistä kertaa. Aina, kun oltiin kahdestaan, niin sinut oli aina helppo saada nauramaan ja iloiseksi. No, kyllä minä jaksan odottaa, että voimme sitten kommunikoida kahdestaan, jos vain itse niin haluaisit. Ethän sinä tunne minua kovinkaan hyvin ja varsinkaan isäksi, mutta senpä takia minä tätä blogia kirjoitankin sinulle. Kerron itsestäni ja tunteistani mahdollisimman paljon.

Henkinen puoleni jaksaa sinua aina odottaa. Fyysisestä puolestani ei koskaan tiedä, miten se voi pettää. Siihen voi osin vaikuttaa omilla elämäntavoilla, mutta on taas sitten asioita, mille et mahda mitään. Lähetin sinulle Joulukortin posti.fi palvelun kautta. Kaunis sinivalkoinen Joulukortti Suomen 100 v. ilmettä mukaillen. Toivottavasti äitisi antaa sen sinulle ja kertoo keneltä se on. Mutta jos et saa sitä, niin tässä tulee Joulu tervehdykseni sinulle. Olet minulle aina rakas, hyvää Joulua sinulle Mel ja vielä parempaa uutta vuotta 2018.

Hyvää 5-vuotissyntymäpäivää

 Täytät tänään viisi vuotta. En oikein tiennyt minkälaisen kuvan olisin laittanut tähän kirjoitukseen mukaan, koska en ole sinua tavannut pitkään aikaan. Meillä ei niitä yhteisiä kuvia taas ole siunaantunut liian pitkään aikaan. Otan aina silloin tällöin selfietä ja lähetän sinulle tämän blogin kautta. En ajatellut lähettää sinulle postissa lahjaa, koska ei se tunnu miltään ja jos sinäkin sen saisit, niin ei se sinullekaan tuntuisi miltään. Vain yksi paketti postista äidin tuomana. Enkä ole ihan varma, että hän kertoisi lahjan olevan minulta. Haluaisin antaa sinulle syntymäpäivälahjan ihan kasvotusten, enkä minkään postin välityksellä. Haluaisin nähdä sen saman ilmeesi, kuin silloin annettuani ensimmäisen lahjasi, kun tulin tapaamaan sinua ensimmäisen kerran. Se oli ikimuistoinen tapahtuma ainakin minulle ja näinhän minä heti, että sinäkin tykkäsit tapaamisesta ja ainakin siitä lahjasta. Taputit käsiäsi yhteen ja teit sitten sellaisen 'yes' eleen käsilläsi. Sellainen pieni napero ymmärtää jo kaiken. Laitoin sinulle kuitenkin sähköisen onnittelukortin posti sovelluksen kautta. Toivottavasti edes sen näet. Kirjoitan sinulle nyt kuitenkin joka kuukausi aina kun jotain kirjoitettavaa tulee mieleen ja tulostan nämä kirjoitukseni omaan pakettiin sinulle, jonka joskus saat, kun olet riittävän vanha tapaamaan minua. Kyllä näistä kirjoituksistani varmaan jo kirjan saisi aikaiseksi. Täällä kotona Turussa ei ole suurempia tapahtunut. Kesä oli normaalia kylmempi, ainakin mihin itse olen tottunut jopa pohjoisessakin. Tapahtumia oli, joista tykkäsin paljon ja kaikkiin en edes päässyt.

The Tall Ships' Races Turussa

Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni kyseisessä tapahtumassa. Tapahtuma järjestetään kyllä joka vuosi, mutta Itämerellä vain joka neljäs vuosi. Viimeksi se oli Turussa vuonna 2009, eli melko monta vuotta sitten. Asuin silloin vielä Oulussa, joten ei olisi edes ollut paljon saumoja käydä. Vaikka tämän kesän ilmat ovat olleet hieman kylmät ja sateisetkin, oli sää ihanteellinen koko tapahtuman ajan. Ei liian kuuma, ei liian kylmä ja aurinko paistoi koko viikonlopun. Minä kävin siellä vain perjantaipäivänä, mutta oli siinä katseltavaa ihan riittävästi. Olisi ollut ilmainen bussikuljetuskin Turun keskustasta sinne tapahtumapaikalle, mutta päätin kävellä, koska ilma oli kaunis ja lämmin. Päivän aikana tuli käveltyä useampi kilometri. Laivat olivat hienoja, varsinkin yksi tshekkiläinen Shtandart- niminen alus. Sellainen vanhanajan värikäs purjelaiva, joita voi nähdä joissain vanhoissa elokuvissa ja jopa piirretyissäkin. Laiva ei ollut älyttömän iso, mutta todella komea. Se näkyy tuossa kuvassa, jonka otin paikan päällä. Purjelaivoja oli Aurajoen molemmilla puolilla rantaa, mutta kävelin vain kaupungin puoleista rantaa, jossa koko päätapahtuma sijaitsi. Siellä oli paljon oheistoimintaakin ja illalla musiikkikonsertteja, mutta ei minua sellaiset kiinnostaneet näiden laivojen rinnalla. Yhdessä laivassa kävin vierailemassakin. Ei ollut mitään pääsymaksuja, mutta olisi ollut melkoinen savotta vierailla kaikissa laivoissa. Kävelin Turun keskustasta melkein satamaan asti, mutten ihan Viking Linen terminaaliin asti, kun tämä tapahtuma-alue oli rajattu aidoilla. En tiedä, koska tämä tapahtuma järjestetään seuraavan kerran Turussa, mutta menen kyllä jatkossa ja kaikkina tapahtumapäivinä päivin illoin. Oli kiva juttu.

Kesän aikaa jälleen

Hei poikani, mitä päivääsi kuuluu pitkästä aikaa? Olet aina niin komea nuori mies ja halusin laittaa tähän postaukseen yhden kuvastasi, mikä koskettaa minua aina kovasti, mutta laitoinkin sitten oman kuvani. En halua jakaa sinun kuviasi, koska et pysty päättämään vielä niiden jaon oikeudesta. Kaikki kuvat, jotka minulla on siltä ajalta, kun olit vielä pikkuinen, on äitisi ottamia kuvia. Hän on nämä sitten minulle lähettänyt. Yhdessä olemmekin niitä kuvia katsoneet puhelimestani. Tästä onkin jo tovi, kun olen viimeksi kirjoittanut sinulle. Jokainen päivä on tietysti aina liikaa, jolloin en näe sinua. Mutta kun ei minulla nyt ole muuta tapaa kommunikoida, kun en taas ole saanut nähdä sinua ollenkaan. Ei siihen ikävään tunteeseen totu koskaan. Ystäväni sanoi minulle, että rikon itseni, jos koko aika aika ajattelen sinua ja minua. Olen yrittänyt kyllä unohtaa kaiken ikävän tapahtuneen, mutta eihän se tietenkään onnistu, enkä minä oikeasti edes halua unohtaa kaikkea. Miten se voisikaan edes poistua minusta? Ei ole olemassa mitään kytkintä, jolla saa aina ajatukset pois jostain. Minähän olen isä ja sinä minun oma naperoni. Kirjoittaminen on vain yksi tapa purkaa tuntojaan. Tietyssä mielessä ystäväni oli kyllä oikeassa. Jos kuolisin nyt ikävään ja saisin toisen infarktin, mitä silloin jäisi sinulle minusta. Ei mitään. Minulla on elämässäni tapahtunut paljon virheitä, vääriä tekoja ja sanonut läheisilleni pahasti. Elämässä ja universumissa on aina syy-seuraus suhde olemassa. Myös kiinalainen Jing-Yang tasapaino, ilman toista ei voi olla toista. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Tuntuu, että minulle on jäänyt molemmista aina se tasapainottelun huonoin osa. Elämä kuitenkin aina tasapainottaa itsensä. Luonto on aina sinut itsensä kanssa. Aivan kaikki vastoinkäymiseni eivät ole kuitenkaan pelkkää omaa syytäni. Ihan kaikille asioille en vain mahda mitään. Mutta sinä olet minun ainoa oikea tekoni. Ensimmäistä kertaa tiesin, mitä "true love" tarkoittaa.

Okay, kesälomat kaikilla jo alkoivat, mutta kesä ei ole vielä ollut kovin lämmin. No jokaisella on tietysti aina ne omat odotuksensa. Toiset pitävät enemmän talvesta ja lumesta. Nyt on siis kesä ja kesäloma kaikilla. Uimahallitkin ovat kiinni. Ainoastaan Samppalinnan maauimala on auki koko kesän, mutta minulla ei ole rahaa käydä siellä niin useasti, kuin tuossa Impivaaran uimahallissa. JukuPark on myös tuossa ihan kävelymatkan päässä, mutta se on kerta käynnille myös aika kallis paikka. Sinun kanssasi haluaisin kuitenkin käydä siellä. Minulla oli kesä kausikortti sinne tässä jokin vuosi sitten. Muistaakseni kerroinkin siitä yhdessä kirjoituksessani. Nyt ilmat ovat olleet vähän viileät, niin en ole edes harkinnut sinne menemistä saatikka kausikortin ostamista. On kuitenkin jo heinäkuu hyvää vauhtia lähenemässä puoliväliä. Huomaa heti, että päivät ovat lyhentyneet, kun yölläkin alkaa olemaan jo pimeää ja hyvä niin. Pidän siitä, että yöllä on pimeää ja lämmintä, koska silloin saa paremmat yöunet. On melko tuskallista pyöriskellä sängyssä, jos on valoisaa. Siinä mielessä ei ole pohjoisen "yöttömiä öitä" ikävä. Ok poitsu, tällä kertaa minulla ei ole tämän enempää kerrottavana. Minä keräilen ajatuksia ja kirjoittelen sinulle taas.

Uusi uimalelu

Hei poika. Ostin uuden uimalelun. Saattaa kuvassa näyttää vähän tyhmältä, mutta tuolla kapistuksella on ihan oikea tarkoituksensa. Harrastan kuntouintia 5 kertaa viikossa ja nykyään vain sitä vapaauintia. Olen vasenkätinen, eli minun on käännettävä yläkroppaa eli torsoa aina vasemmalle päin. Se aiheuttaa lihaksistoon sen, että toisen puoliskon lihakset kehittyvät enemmän, mitä toisen. Haluan, että koko kroppani kehittyy tasapainoisesti. Vapaauinnissa on aina käännyttävä toiselle puolelle ja otettava happea. Minä olen vasenkätinen ja otan happea aina vasemmalta puolelta. En osaa tehdä sitä oikealta puolen. Lihakseni kehittyvät aikaa myöten erilaiseksi. Sitä en halua. Siksi ostin tuon keskisnorkkelin. Nyt voin katsoa koko ajan altaan pohjaan ja kauhoa vuoronperään molemmilla käsillä tasapainoisesti. Käyn kaksi kertaa viikossa myös uimassa nopeusharjoitusta ja tekniikkaa. Varsinkin päädyssä tehtävät kiepit on alkanut kiinnostamaan ja sitä olenkin harjoitellut. Flip-turn on sen englanninkielinen nimi. Tuon keskisnorkkelin kanssa sellaista ei voi tehdä. On heti suu täynnä vettä. Tuo vekotin aiheuttaa myös sen, että on ostettava nenäklipsi. Normaalisti minulla ei mene vettä sieraimiin, mutta jos käytän tuota snorkkelia, niin heti menee. Eräänlainen pakko-ostos toisensa perään. No, olkoon. Kertaostoksia ovat kuitenkin. Snorkkeli oli tarjouksessa 25 euroa ja nenäklipsi maksaa 6 euroa. Mutta toivottavasti nämä ostokset jäävät nyt tähän. Uin matkauintia 1000 metriä tällä hetkellä, mutta ajattelin pidentää sen 1500 metriin, ellei jopa 2000 metriin. Alkaa olemaan sen verran helppoa touhua. Jokohan tuota matkaa voi laskea jo kilometreissä, en tiedä. Alku innostuksessani minä uinkin tuon 1500 metriä, ennen sydänkohtaustani. Sen jälkeen hidastin vauhtia ja olen ottanut rauhallisemmin. Nyt tuntuu siltä, että voi kuntoilla kovemmin. Ei sillä, että sydän näin sanoisi, mutta minusta vain tuntuu siltä. Kyllähän minä olisin silloin heti infarktin jälkeen heti valmis hyppäämään altaaseen, mutta lääkäri kielsi. Nyt menen näillä eväillä, jotka luoja on minulle antanut. Ja onhan minulla sinut Melville, se on kaikista suurin lahja.