Maaliskuun pläjäys

Olympialaiset oli ja meni. Olin kiinnostunut enimmäkseen vain jääkiekosta, mutta koska nekin menivät Suomen osalta metsään, niin siinäpä se Olympialaisten katselu sitten oli minunkin osaltani. Nyt on sitten Suomen jääkiekkoliigan playoffs pelit alkamassa ja ne ovat tämän hetken mielenkiintoisin tapahtuma. TPS oli runkosarjan kakkonen ja siitä on hyvä jatkaa. Playoffit alkavat ensi viikolla. Muuten täällä asiat sujuvat, kuten ennenkin. Mitään uutta ei ole tapahtunut. En ole saanut töitäkään. Käyn aika ajoin erinäisissä työllisyyttä koskevissa kissanristiäisissä. Huomenna on taas yksi sellainen. Toivottavasti siellä olisi ainakin kahvia ja pullaa tarjolla, niin olisi jotain kompensaatiota bussilipuille. Enemmän ne touhut kuitenkin työllistävät virkailijoita itseään. Näistä asioinneista kun ei minulle ole juurikaan mitään muuta sanottavaa hyötyä, kuin että saapahan ainakin vähän liikuntaa ja tuleepahan käytyä vaihteeksi kaupungillakin. Eli pääsee vähän tuulettamaan kalsareita muuallakin, kuin täällä Runosmäellä.

Nyt on jo maaliskuu melkein puolivälissä. Alkaa olla jo kevät ainakin täällä Turussa. Aika nopeasti tämä talvi meni jo ohitse ja hyvä niin. En hirveästi rakasta talvea, vaikka nuorempana siitä osasi kyllä nauttiakin. Nyt tuntuu siltä, että tuota valkoista sontaa on aina joka puolella ihan kiusaksi asti. Onneksi parvekkeeni on lasitettu, joten sinne ei tuota viheliäistä tuiskuta. Viime viikolla oli vielä talven ainoat kovat pakkaset, mutta nyt on onneksi kelit jo plussan puolella. Nuo lumet saavat kohta kovaa kyytiä. Kirjoitan taas lisää, kun jotain juttua tulee mieleen.

Hyvää uutta vuotta poika

Hyvää uutta vuotta poikani. Ei isi unohda sinua tänäkään vuotena. Ei paljon ole tapahtunut sitten tämän Joulun. Kävin katsomassa ja kuuntelemassa Joulurauhan julistuksen. Se oli minun ensimmäinen kertani. Siellä oli paljon ihmisiä, artiolta noin 15 000. Aina siellä on paljon väkeä. Tuo perinne on jatkunut lähes katkeamatta 700 vuotta.

Minulla ei tällä kertaa ole suurempia uutisia kerrottavana, haluan toivottaa sinulle onnellista uutta vuotta 2018. Ajattelen sinua aina.

Hyvää Joulua rakas poikani

Ja taas se Joulu tulla vierähti. En ole vielä koskaan saanut toivottaa sinulle hyvää Joulua kasvotusten ja tästäkin Joulusta tulee sellainen. En saa käydä luonasi, kun äiti on niin päättänyt, enkä lakiakaan ala rikkomaan. Enkä ole koskaan edes syntymäpäivilläsikään saanut käydä. Kaikista eniten maailmassa haluaisin toivottaa sinulle hyvää Joulua ja syntymäpäivää ihan kasvotusten ja haluaisin nähdä iloisen ilmeesi. Aivan samoin silloin, kun tapasimme ensimmäistä kertaa. Aina, kun oltiin kahdestaan, niin sinut oli aina helppo saada nauramaan ja iloiseksi. No, kyllä minä jaksan odottaa, että voimme sitten kommunikoida kahdestaan, jos vain itse niin haluaisit. Ethän sinä tunne minua kovinkaan hyvin ja varsinkaan isäksi, mutta senpä takia minä tätä blogia kirjoitankin sinulle. Kerron itsestäni ja tunteistani mahdollisimman paljon.

Henkinen puoleni jaksaa sinua aina odottaa. Fyysisestä puolestani ei koskaan tiedä, miten se voi pettää. Siihen voi osin vaikuttaa omilla elämäntavoilla, mutta on taas sitten asioita, mille et mahda mitään. Lähetin sinulle Joulukortin posti.fi palvelun kautta. Kaunis sinivalkoinen Joulukortti Suomen 100 v. ilmettä mukaillen. Toivottavasti äitisi antaa sen sinulle ja kertoo keneltä se on. Mutta jos et saa sitä, niin tässä tulee Joulu tervehdykseni sinulle. Olet minulle aina rakas, hyvää Joulua sinulle Mel ja vielä parempaa uutta vuotta 2018.

Hyvää 5-vuotissyntymäpäivää

 Täytät tänään viisi vuotta. En oikein tiennyt minkälaisen kuvan olisin laittanut tähän kirjoitukseen mukaan, koska en ole sinua tavannut pitkään aikaan. Meillä ei niitä yhteisiä kuvia taas ole siunaantunut liian pitkään aikaan. Otan aina silloin tällöin selfietä ja lähetän sinulle tämän blogin kautta. En ajatellut lähettää sinulle postissa lahjaa, koska ei se tunnu miltään ja jos sinäkin sen saisit, niin ei se sinullekaan tuntuisi miltään. Vain yksi paketti postista äidin tuomana. Enkä ole ihan varma, että hän kertoisi lahjan olevan minulta. Haluaisin antaa sinulle syntymäpäivälahjan ihan kasvotusten, enkä minkään postin välityksellä. Haluaisin nähdä sen saman ilmeesi, kuin silloin annettuani ensimmäisen lahjasi, kun tulin tapaamaan sinua ensimmäisen kerran. Se oli ikimuistoinen tapahtuma ainakin minulle ja näinhän minä heti, että sinäkin tykkäsit tapaamisesta ja ainakin siitä lahjasta. Taputit käsiäsi yhteen ja teit sitten sellaisen 'yes' eleen käsilläsi. Sellainen pieni napero ymmärtää jo kaiken. Laitoin sinulle kuitenkin sähköisen onnittelukortin posti sovelluksen kautta. Toivottavasti edes sen näet. Kirjoitan sinulle nyt kuitenkin joka kuukausi aina kun jotain kirjoitettavaa tulee mieleen ja tulostan nämä kirjoitukseni omaan pakettiin sinulle, jonka joskus saat, kun olet riittävän vanha tapaamaan minua. Kyllä näistä kirjoituksistani varmaan jo kirjan saisi aikaiseksi. Täällä kotona Turussa ei ole suurempia tapahtunut. Kesä oli normaalia kylmempi, ainakin mihin itse olen tottunut jopa pohjoisessakin. Tapahtumia oli, joista tykkäsin paljon ja kaikkiin en edes päässyt.

The Tall Ships' Races Turussa

Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni kyseisessä tapahtumassa. Tapahtuma järjestetään kyllä joka vuosi, mutta Itämerellä vain joka neljäs vuosi. Viimeksi se oli Turussa vuonna 2009, eli melko monta vuotta sitten. Asuin silloin vielä Oulussa, joten ei olisi edes ollut paljon saumoja käydä. Vaikka tämän kesän ilmat ovat olleet hieman kylmät ja sateisetkin, oli sää ihanteellinen koko tapahtuman ajan. Ei liian kuuma, ei liian kylmä ja aurinko paistoi koko viikonlopun. Minä kävin siellä vain perjantaipäivänä, mutta oli siinä katseltavaa ihan riittävästi. Olisi ollut ilmainen bussikuljetuskin Turun keskustasta sinne tapahtumapaikalle, mutta päätin kävellä, koska ilma oli kaunis ja lämmin. Päivän aikana tuli käveltyä useampi kilometri. Laivat olivat hienoja, varsinkin yksi tshekkiläinen Shtandart- niminen alus. Sellainen vanhanajan värikäs purjelaiva, joita voi nähdä joissain vanhoissa elokuvissa ja jopa piirretyissäkin. Laiva ei ollut älyttömän iso, mutta todella komea. Se näkyy tuossa kuvassa, jonka otin paikan päällä. Purjelaivoja oli Aurajoen molemmilla puolilla rantaa, mutta kävelin vain kaupungin puoleista rantaa, jossa koko päätapahtuma sijaitsi. Siellä oli paljon oheistoimintaakin ja illalla musiikkikonsertteja, mutta ei minua sellaiset kiinnostaneet näiden laivojen rinnalla. Yhdessä laivassa kävin vierailemassakin. Ei ollut mitään pääsymaksuja, mutta olisi ollut melkoinen savotta vierailla kaikissa laivoissa. Kävelin Turun keskustasta melkein satamaan asti, mutten ihan Viking Linen terminaaliin asti, kun tämä tapahtuma-alue oli rajattu aidoilla. En tiedä, koska tämä tapahtuma järjestetään seuraavan kerran Turussa, mutta menen kyllä jatkossa ja kaikkina tapahtumapäivinä päivin illoin. Oli kiva juttu.