Korovanuosi pyörähti käyntiin

Uimaan ei jälleenkään pääse. Rajoituksia aina vaan jatketaan ja jatketaan. Kyllä minä olen sen valmis hyväksymään ei siinä mitään, kunhan vaan kärtyän joutessani. Turvallisuus ennen kaikkea, se on kaikista tärkein asia. Harmittaa vain vietävästi, kun olin päässyt jo hyvään vauhtiin kuntouinnissa ja olen nyt jo tosi hyvä siinä. Olen ylpeänä ajatellut itseäni altaalla aina räpiköidessäni, kun katselen muita uimareita. Olen kehittynyt hyväksi uimariksi, enkä ole enää kenenkään altaan tukkona ja vastaantulijana. Muistan, kun olin pikkupoika ja halusin mennä isoon altaaseen Kemijärvellä. Iso allas siellä tarkoittaa 25 metriä, kun täällä Turussa se on 50 metriä. 25 metrin altaalla täällä Turussa vasta verrytellään. Sääsketkin ovat siellä nyrkin kokoisia lihansyöjähirviöitä. Onneksi täällä Turussa ei niitä ole. Oulussa ne on vielä kämmenen kokoisia lihansyöjiä. No, anyways. Isäni kielsi minua menemästä sinne hirmualtaaseen, vaikka kuinka vänkkäsin ja änkyröin vastaan. Mutta minun isäni oli silloin oikeassa. Hän ajatteli minun turvallisuuttani viihtyvyyden edellä. Myös koiramme poismeno oli minulle kauhea järkytys. Olin hänen viimeisillä sekunneilla ja katsoin, kuinka elämä lähti hänestä pois. Pidin koirani kuonoa kämmenelläni loppuun asti. Minä olin joskus vihainen hänelle ja kadun sitä nyt kauheasti. Ymmärrän, että koirat eivät tykkää kauheasti ihmisten suukotteluista. Mutta suukottelin sitä raukkaa koko ajan ja huomasin, että se ärsytti häntä. Ihmisen rakkautta ei aina kaiki eläimet ymmärrä. Mutta annoin kuitenkin viimeisen suukon sille pienelle nöpönassulle siihen asti, kunnes ei ollut enää mitään tehtävissä. Itkin niin katkerasti hänen poismenoaan.

Nyt olen itse isä ja sinä olet minun oma poikani. Haluan, että myös minä olen tärkeä sinulle minun oma naperoni. Aika jättää meistä jokaisesta joskus, se on karu fakta. Ja kyllähän minä olenkin tärkeä sinulle. Kuulen sen äänestäsi ja sanoistasi, kun soittelemme ja viestitämme toisillemme aina säännöllisesti. Olet myöskin käynyt uimassa ja sukeltelet, niinkuin olet kertonut. Olen niin ylpeä sinusta poikani. Jonain päivänä käymme yhdessä uimassa ja opetan sinulle pari muuvia. Ties vaikka silloin sinä opettaisit minulle ne parit muuvit.

Uutta harrastusta

 Uimahallit ovat olleet tänä vuonna auki vähän miten sattuu tämän koronapandemian vuoksi. Kerroit minulle puhelimessa, että olet mennyt musiikkikouluun. En tiedä aivan tarkkaan, mitä siellä opetetaan, mutta se on kuitenkin tosi hyvä että olet siellä. Siellä varmaan opetellaan monien instrumenttien soittoa ja yleensäkin musiikin aakkosia. Kunpa minäkin olisin nuorena päässyt sellaiseen. No eipä hätiä mitiä. Menin ja ostin tori.fi:sta käytetyn sähkökitaran, joka maksoi 30 €. Se on sellainen Fender Stratocaster halpa kopio, mutta kyllä sillä pärjää ja pystyy opettelemaan soittamista. Rämpyttelen aina kun on motivaatiota. En osaa vielä soittaa pätkän vertaa, mutta minä opettelen. Ihan aakkosista on lähdettävä menemään. Varmaan on niin, että nälkä kasvaa syödessä ja kun jonain päivänä opin enemmän soittamaan, tekee vähän mieli ostaa laadukkaampi kitara. Mutta se on sitten sen ajan murhe, jos niin tuppaa käymään. Jos minulla olisi enemmän rahaa, niin haluaisin ostaa sinulle yhden Joululahjan, mitä olet toivonut. Mutta se maksaakin jo 350 € sellainen juttu. En kuuna päivänä pysty sitä ostamaan niin kauan, kun olen työttömänä. Toivottavasti ymmärrät ja kyllähän sinä fiksuna poikana ymmärrätkin. Haen kyllä töitä koko ajan, että voisin sinulle jotain ostaa. Ei se työnsaanti muuten merkitse minulle enää mitään. On vaikea taistella tuulimyllyjä ja ikärasismia vastaan, kun kaikki nämä asiat eivät ole enää yksin minun käsissäni. Minä en tästä nuorene ja työnsaantimahdollisuudet eivät parane, vaikka lähettäisin miljardi työhakemusta.

Mutta on aina mukava soittaa sinulle puheluita joka viikonloppu ja kuulla ääntäsi. Olet niin kohtelias ja kiltti poika, että ihan kateeksi käy. Olen huomannut, että sinäkin tykkäät jutella minun kanssani ja niinhän sinä olet sanonutkin. Ihanaa, kun et sinäkään ole halunnut unohtaa meitä. Onneksi minä en ole koskaan antanut äidille periksi sinun suhteesi, vaan olen itsepäisesti pitänyt sinusta kiinni, vaikka minulla ei sinun huoltajuutta olekaan.  Tämä on vuoden viimeisin kirjoitukseni ja haluan toivottaa sinulle hyvää Joulua ja aina parempaa uutta vuotta meille molemmille 🎅🏻

Hyvää syntymäpäivää 8-vuotias poitsuni

 Hei poikani. Nyt tulee vain lyhyt syntymäpäiväonnittelu. Ei ole sen kummemmin tarinoita kerääntynyt kerrottavaksi. Soitin sinulle ja toivotin hyvää syntymäpäivää. Juttelimme jo puhelimessa tärkeimmät kuulumisemme. Sinulla olikin ihan kivasti asiaa. Voi, kun sinä olet niin kohtelias ja kiltti poika, että ihan kateeksi käy tuollainen hyvyys. Maailma osaakin sitten aina pilata ihmisen. Et ole vielä ehtinyt niin vanhaksi, mutta säilytä ihmeessä tuo viattomuus ja hyvyys, se on kadehdittavaa. Sinulla oli asiaa ja kerrottavaa puhelimessa, mutta jätetään ne jutut vain meidän väliseksemme. Okay poitsu tässä lyhyt syntymäpäiväonnittelu. Hyvät koulupäivät muutenkin sinulle ja soitellaan taas.

Tyhmän ajatuksia universumista

 Kaikki kuulemma alkoi tyhjästä. Varmaan näin on (ehkä). Suuri kysymys ei ole miten kaikki alkoi, vaan miksi. Aina aika ajoin mietin pienessä filosofisessa päässäni, miksi kaikki on niinkuin se on. Jos Jumala loi universumin, kuka loi Jumalan? Vastapallona heitetään, ettei kukaan - Jumala on aina ollut olemassa. Jumalan ikuisuutta voi kyseenalaistaa monella tavalla, koska jo nyt tiedämme, että universumi ei ole ikuinen. Vety, mistä kaikki tähdet saavat polttoaineensa, loppuu joskus. Uutta vetyä ei synny. Se on liian yksinkertainen alkuaine, yksinkertaisin mahdollinen. Universumin kevyin alkuaine ja ei ole tiedossa mitään sellaista voimaa, joka saisi tuon syntymään luonnollisesti. Kuolevat suurimmat tähdet synnyttävät kyllä alkuaineita, mutta ei vetyä. Sitten kun vety loppuu, niin se on voi voi. Universumi kuolee joskus kolmella eri tavalla. Maailma kutistuu takaisin, jos painovoima kutistaa kaiken ja tapahtuu uudelleenrähähdys. Toinen vaihtoehto on, että universumi kuolee kylmyyteen, kun tähdet ei enää lämmitä. Kolmas ja todennäköisin vaihtoehto on, että universumi laajenee kiihtyvästi ja maailmankaikkeus nykytiedon mukaan laajenee  siis eksponentiaalisesti. Lopulta kiihtyvyys on niin suurta, että atomit, kaikki materia hajoaa, ettei mitään ole jäljellä. Jos silloin tuntemamme universumi lakkaa olemasta, kuoleeko silloin Jumalakin? Siihen se hänen ikuisuusprojekti sitten jäikin. Mitä jää jäljelle, jos Jumala ei kuolekaan? Meidän tuntemamme aika kuolee joskus.  Tilaa ja aikaahan ei ollut olemassa, muutakuin "alkuräjähdyksen" jälkeen. Eikä se ollut mikään "räjähdys". Ei silloin ollut mitään materiaa, mikä räjähtäisi. Materia ja aika syntyi jälkikäteen. En ymmärrä itsekään koko kuviota. Elämän suurin kysymys on miksi, ei miten. Jos et ymmärrä, älä ole huolissasi, et ole yksin ajatustesi kanssa. Ehkä meidän tiedossa olevalla evoluutiolla ei ole ollut riittävästi aikaa kehittää ymmärtämään olemassaoloa. Maailmankaikkeudessa on miljardeja "maapalloja".  Olisi avaruuden suurta tuhlausta, jos olisimme yksin koko universumissa. Ehkä on vain sattumaa, että olemme syntyneet. Ehkä koko universumi on vain sattumaa. Se selittäisi monia kysymyksiä.

Poitsuni, elämä on ainutkertaista. En usko Jumalaan ja elämään tuonpuoleisessa. Uskon sinuun oma poikani. Elä tämä elämä aina parhaasi mukaan. 

Se on kesä poitsuni

 Pojasta polvi paranee poitsuni ja tiedän, että sinä olet fiksu nuori poika. Soitin sinulle taas tässä vähän aikaa sitten. On aina niin mukava kuulla suloista ja energistä ääntäsi. Olit koulussa, joten puhelumme oli lyhyt, mutta sitäkin ihanampi.

En nykyään ymmärrä itseäni, kuten ennen. Aikaisemmin en juurikaan välittänyt, mitä ympärillämme tapahtuu ja minkälaisia ihmiset ovat. Puhumattakaan päättäjistämme. Minut saa raivon partaalle kihisemään kiukusta ihmisten tyhmyys jo pelkän ajatusmaailmankin tasolla, vaikka en luultavasti ole keskivertoa fiksumpi tyyppi. Mutta olen kuitenkin hakenut ehdokkaaksi kuntavaaleihin 2021. En luultavasti pääse edes ehdokaslistalle, mutta yritänpähän ainakin muuttaa meidän kaikkien asioita paremmaksi. Maailman parantaminen globaalisti ei ole meidän tärkein tehtävä. Maailmanparantaminen lähtee penemmästä asiasta, kuten Suomen parantamisesta. Ja siinä veronmaksajia kuppaava ilmastoöyhötys ei ole missään roolissa. Maailman parannus menee vieläkin pienemmälle tasolle, yksilötasolle. Haluan ohjata kansalaisten kulutustottumuksia Suomeen, pois saastuttavista kehitysmaista, kuten Kiina ja Intia. Siellä paskat välitetään ilmastonmuutoksesta, vaikka ovat suurin syyllinen väitettyyn ihmisen aikaansaamaan muutokseen. Todellisuudessa ihminen ei voi tehdä mitään, muuttuipa ilmasto mihin suuntaan hyvänsä. Ja kuinka pajon rahaa kipataan kankkulan kaivoon.

Niin, tämä kesä ja covid-19. Juottolat aukesivat taas, siinähän se on medialööppien hyvinvointimittari. Ruokakauppaan on aina päässyt ilman rajoituksia. Ei tullut kuitenkaan mitään ryntäystä terasseille. Tavalliset rivisuomalaiset saattavat sittenkin olla hieman fiksumpia, mitä media on meille tuutista syöttänyt. Yksi median syöttämä fetissi on kuitenkin uponnut moniin suomalaisiin: Fetissi ottaa kyselemättä ruoskintaa vastaan ja vielä maksaa siitä globaalisti kaikille. Jotkin hölmöt suomalaiset saavat siitä niin hyvät kiksit, luulevat tekevänsä jotain hyvää itselle ja yhteiskunnalle, että on pakko saada sitä ihanuutta lisää. Päättävien poliitikkojen tehtävä on kertoa, mistä sinua tullaan ruoskimaan, vaikka oletkin syytön tapahtumiin. Näin perinteisesti vihervasemmiston ajattelumaailmassa. En ole sellainen.

Niin, tämä kesä taas. Mukavaa, kun on aurinkoista ja lämmintä. Uimahallitkin ovat taas vaihteeksi auki, kunnes kaupungin kesälomat taas kohta alkaa. No, otetaan pyrähdykset tässä lyhyessä ajassa ja loppukesästä sitten ihan tosissaan altaalle uimaan. En nykyään paljoakaan piittaa Suomen järvissä ja meressä uimisesta. Liian kylmää vettä minun kropalle. Helsingissä kävin uimassa muutamaan kertaan ja onhan minulla uintikorttikin sinne uimaloihin. Siellä on todella lämmin vesi altaalla, että ihan hiki tulee jo ensipulahdusessa. Kunpa Turussakin olisi yhtä lämmin vesi. Mutta kyllä täälläkin jo lämpeää ensimmäisen 50 metrin aikana. Oulussa oli vieläkin kylmempi vesi, kun siellä asuin. Tsiisus onneksi pääsin pois sieltä. Melkein menen paniikkiin ajattellessani, että jos en silloin yhtenä pienenä hetkenä olisi ottanut asuntotarjousta vastaan Turusta, olisin jäänyt ikuisiksi ajoiksi vangiksi Ouluun, enkä olisi enää päässyt muuttamaan mihinkään. Missä huningolla olisinkaan tänä päivänä, jos vielä asuisin siellä.

Okay poitsu, tässä tämänkertaiset tunteenpurkaukseni. Ajatuksia on aina joskus hyvä laittaa vaikkapa vain sähköiseen muotoon.

En malta odottaa seuraavaa puheluamme, rakastan sinua poitsuni ❤️