Isän ja pojan rakkaus

Ensin ajattelin liittää kuvan meistä yhdessä, mutta päätin suojella yksityisyyttäsi. Tällä kertaa jätän kuvan sinusta pois tästä artikkelista.

Rakkaus isän ja pojan välillä on yksi elämän kauneimmista ja syvimmistä siteistä. Se on suhde, joka voi kasvaa ja kehittyä monin tavoin, erityisesti kun rakkaus ja välittäminen ovat sen keskiössä.

Vaikka en itse kasvanut kovin rakastavassa perheessä tai suvussa, olen onnistunut katkaisemaan pahan ketjun. Olen rakentanut sinuun, poikani, sellaisen suhteen, jossa rakkaus ja ymmärrys ovat läsnä jokaisessa hetkessä. Ajan myötä ymmärsin, että rakkaus voi tarkoittaa paljon enemmän kuin aiemmin ajattelin. Se on jotain, mitä voi oppia ja kehittää. Rakkaus on tekoja, sanoja ja läsnäoloa, eikä vain tunne.

Nykyään, kun keskustelen kanssasi, olen huomannut, että sinäkin rakastat minua. Se hetki täyttää sydämeni ilolla ja kiitollisuudella – tunnen, että olen tehnyt jotain oikein. Minä olen isä, joka on osannut rakastaa. Sinä, poikani, olet saanut kasvaa tietäen, että olet tärkein ihminen minulle koko maailmassa, ja se on lahja, jota ei voi rahalla mitata.

Rakkaus ei ole aina itsestäänselvyys, varsinkaan niille, jotka eivät ole sitä kokeneet lapsuudessaan. Se voi vaatia oppimista, mutta kun sen löytää ja omaksuu, sen voima on valtava. Se kantaa yli sukupolvien ja rakentaa siltoja menneisyyden haavojen yli. Isänä olen antanut sinulle sen, mitä itse en saanut: rakastavan, välittävän ja turvallisen isän.

Omassa perheessämme oli pahoja murheita isäni taholta. Hän kohteli äitiäni väärin useita kertoja, vaikka ei jokapäiväisessä arjessa ollutkaan mikään hirviö. Äidistäni versoi olosuhteiden pakosta vaistomaisesti samanlainen luonne lapsia kohtaan. Ihmisluonne on toisinaan haastava. Ihmisen luontainen taipumus on toisinaan kostonhalu, toisin kuin eläimillä. Äitini oli joskus julma meille lapsille ilman syytä, mutta annan olosuhteet huomioiden sen hänelle anteeksi. Isäni kuoli vuonna 1991 ja äitini 2017. Olkoot he nyt rauhassa. Ei ole enää ulkopuolisia murheita.

Tämän kaiken keskellä on kaunis ajatus siitä, kuinka paljon rakkaus voi muuttaa elämää. Minun ja sinun välinen suhde on todiste siitä, että rakkaus ei ole vain jotain, mitä koetaan, vaan jotain, mitä annetaan ja jaetaan. Meidän välillämme on syvä yhteys, joka heijastuu jokaisessa hymyssä, sanassa ja eleessä.

Ja vaikka maailma muuttuu, rakkaus pysyy.

The King of Rock'n Roll

Olen aina tuntenut olevani etuoikeutettu, sillä synnyin vuonna 1968, juuri silloin, kun Elvis Presley teki legendaarisen comeback-spesiaalinsa. Monet nykypäivän musiikin ystävät eivät koskaan ole eläneet sitä aikaa, kun Rock'n Rollin Kuningas oli itse huipulla, mutta minä sain kokea sen hetken osana historiaa myöhemmin varttuessani. Elviksen paluu lavalle vuonna 1968 oli maaginen hetki, joka herätti uutta eloa hänen uraansa ja jätti lähtemättömän jäljen minuun. Se legenda jatkuu vielä tänäkin päivänä. Hänestä tuli portti maailmaan, jossa musiikki ei ollut vain taustamelua, vaan elämää ohjaava voima.

Elvis kuoli elokuussa 16. päivä 1977 ja kuulin sen meidän perheen olohuoneen ainoasta pienestä radiosta. Olin silloin 9 vuotias nuori poika. Sinä olet nyt poitsuni kolme vuotta vanhempi. Monet eivät ole eläneet tuota aikakautta ja olen siinä mielessä onnekas. Maailmassani jokin rockin aikakausi pysähtyi silloin. Mutta ehkä se antoi uusia eväitä uudelle musiikin suuntaukselle.

Elviksen vaikutus pysyy sydämessäni, mutta iän myötä musiikkimakuni on laajentunut huomattavasti. 70-luvulla löysin itseni uppoutumassa syvemmälle rock-musiikkiin. Bändit kuten Led Zeppelin, Deep Purple ja Black Sabbath avasivat oven raskaampaan ja syvemmin kitaravetoiseen soundiin. Vaikka rock'n roll oli juureni, 70-luvun rock vei minut uusiin ulottuvuuksiin, joissa kitarasoolot, raskaat riffit ja blues-vaikutteet loivat uudenlaista musiikillista maisemaa.

80-luvulle tultaessa metallimusiikki vei minut täysin mukanaan. Lukiossa opiskellessani LP levyt olivat hittejä. Niitä vaihdeltiin kaverilta, jos toisellekin. Yhtyeet kuten Iron Maiden ja Judas Priest toivat metalliin dramaattisuutta ja melodisuutta, ja Metallican ja Megadethin thrash-metal nosti musiikin intensiteetin uudelle tasolle. Aika vei mennessään. Olin koukussa. Tämä oli musiikkia, joka oli yhtä aikaa voimakasta ja tunteikasta, ja se resonoi syvällä minussa.

90-luvulla aloin kaivata raskaampia soundeja, ja metallimusiikki vastasi tähän tarpeeseen. Panteran ja Slayerin kaltaiset bändit toivat mukanaan raskaita riffejä ja aggressiivisuutta, joka sai sydämeni lyömään kovempaa. Tämä aikakausi edusti raakaa voimaa ja puhdasta energiaa, ja se syvensi suhdettani musiikkiin entisestään.

2000-luvulla melodinen death metal tuli mukaan kuvioihin. Bändit kuten In Flames ja Dark Tranquillity onnistuivat yhdistämään raskauden ja melodisuuden tavalla, jota en ollut aiemmin kokenut. Tämä genre toi mukanaan syvyyttä ja tunteellisia sävyjä, jotka tekivät siitä täydellisen jatkumon musiikilliselle matkalleni. Se oli kuin paluu juurille, mutta nyt uudenlaisella voimalla ja syvyydellä.

Vaikka musiikkimakuni on muuttunut ja kehittynyt vuosien varrella, Elviksen vaikutus pysyy. Hänen musiikkinsa on se perusta, jolle kaikki muu rakentuu. Olen ylpeä siitä, että olen saanut elää hetkenä, jolloin Elvis nousi takaisin valokeilaan, ja vaikka olen löytänyt uusia genrejä ja soundeja, tuo hetki säilyy aina erityisenä.

Musiikki on jatkuva matka, ja vaikka reitit muuttuvat, juuret pysyvät.

Yngwie Malmsteen - kitarajumala

Yngwie Malmsteen on poikkeuksellinen esimerkki heavy metal -musiikin sooloartistista, joka on saavuttanut merkittävän aseman kitaristina, mutta ei ehkä samalla tavalla suurta suosiota kuin monet kokonaiset bändit. Tämä herättää kiinnostavan kysymyksen siitä, kuinka yksittäinen muusikko voi brändätä itsensä ja menestyä metallimaailmassa, joka usein nojaa kollektiivisiin voimiin – bändeihin, jotka pystyvät tarjoamaan monipuolisemman ja rikkaamman musiikillisen kokemuksen.

Mikä erottaa Yngwie Malmsteenin?

Yngwie Malmsteen tunnetaan ennen kaikkea virtuoottisena kitaristina ja neoklassisen metallin uranuurtajana, mikä tekee hänestä oman genrensä pioneerin. Hänen musiikkinsa perustuu pitkälti nopeisiin, monimutkaisiin kitarariffeihin ja barokkityyppisiin melodioihin, jotka vaativat äärimmäistä teknistä taitoa. Tämä on keskeinen osa hänen brändiään – hän ei ole vain kitaristi, vaan ”kitarajumala”, joka nojaa omaan tekniseen taituruuteensa ja vahvaan itsetietoisuuteen.

Yksi miehen brändäys voi olla erittäin tehokasta, kun se perustuu huippuosaamiseen ja persoonalliseen tyyliin. Malmsteenin tavaramerkki on hänen näyttävä kitaransoittotyylinsä, itsevarmuutensa ja taitonsa yhdistää klassinen musiikki metalliin. Tämä erottaa hänet monista muista muusikoista. Samalla tämä yksinään soittaminen ja luottaminen pelkästään kitaristin rooliin saattaa olla myös hänen rajoitteensa suuremmassa kaupallisessa menestyksessä.

Brändäyksen haasteet verrattuna bändeihin

Heavy metal -bändit, kuten Iron Maiden, Metallica ja Judas Priest, ovat menestyneet osittain siksi, että he pystyvät tarjoamaan moniulotteisia kokemuksia kuulijoilleen. Jokaisella bändin jäsenellä on oma roolinsa ja tuomansa lisäarvo, olipa kyseessä laulajan ääni, rumpalin voima tai kitaristien yhteistyö. Yleisö voi samastua eri jäseniin ja löytää monimuotoisuutta bändin musiikista ja live-esityksistä.

Yhden miehen brändäys, kuten Malmsteenin tapauksessa, perustuu enemmän yksilölliseen lahjakkuuteen kuin kollektiiviseen dynamiikkaan. Tämä saattaa olla rajoittava tekijä laajemmassa suosiossa. Yleisö yleensä haluaa kokea energian ja yhteisöllisyyden, joka syntyy bändin jäsenten välisestä vuorovaikutuksesta lavalla ja musiikissa. Malmsteenin musiikki voi olla vaikuttavaa teknisestä näkökulmasta, mutta sen emotionaalinen ja kollektiivinen voima ei välttämättä saavuta samaa tasoa kuin bändien, joilla on laajempi spektri soittimia ja persoonia.

Joukossa on voimaa

Heavy metal -kulttuuri on usein kollektiivinen ilmiö, ja bändit voivat vahvistaa toistensa luovuutta ja vetovoimaa. Joukossa on voimaa, koska bändit voivat tarjota monipuolisempia tarinoita ja kokemuksia, ja ne pystyvät myös sopeutumaan paremmin erilaisiin musiikillisiin suuntauksiin ja yleisöihin. Useampi jäsen mahdollistaa sen, että yhtye voi kasvaa ja kehittyä ajan myötä, tuoden mukanaan uusia ideoita ja innovaatioita.

Yhteenveto

Yngwie Malmsteen on loistava esimerkki yhden miehen brändäyksestä heavy metalissa, mutta hänen uransa ja brändinsä haasteet heijastavat laajempaa ilmiötä metallimusiikissa. Vaikka tekninen taito ja yksilöllisyys voivat tehdä muusikosta ikonisen, kokonaiset bändit pystyvät tarjoamaan syvemmän, kollektiivisemman ja usein kaupallisesti menestyvämmän kokemuksen. Yleisö löytää usein voimaa joukosta, ja vaikka yksittäinen muusikko voi loistaa, kollektiivinen voima tuo bändeille usein suuremman ja pysyvämmän suosion.

Kuka keksi rakkauden?

Kotifilosofi pohdiskelee AI avustamana rakkauden mysteeriä.

Kaija Koo laulun "Kuka keksi rakkauden" -sitaatti

"Surujen sillalta näin
Tummien aaltojen uivan merelle päin
Ne ikäväni pintaan sai
Ja lokit kirkui ne karanneet on Hitchcockin linnuista kai
Kaipuuni nousee siivilleen
Kuka keksi rakkauden
Nähdä surujen sillalta sain
Kaupungin katolla tähtiä tuhansittain
Yksi lähti ja laskeutui
Se lensi halki taivaan ja radaltaan harhautui
Sille esitin kysymyksen
Kuka keksi rakkauden
Yö oli niin valkoinen
Kun puhalsi palkeet rakkauden
Tähdenlentona kai luokseni saavuit
Ja kauniimman teit minun maailmastain
Joku kätkee kysymyksen
Kuka keksi rakkauden
Kuka sai aikaan sen
Surujen sillallakin se kulkee
Ei se lähde hengiltä millään
Tähtien tomuna se leijailee
Ja syttyy kuin itsestään
Joku keksi rakkauden
Jos sinä et jäis
En minäkään täällä olla vois
Eikä ikäväni tänne jäis
Tähtenä lentäisin kauas ja hiljaa hiipuisin pois
Tyydyn vastaukseen
Joku keksi rakkauden
Ja sinä toit minulle sen"

Rakkaus ei ole aina loogista:

Vaikka yritämme ymmärtää, miksi rakkaus ei aina kohtaa, on tärkeä muistaa, että rakkaus on usein hyvin irrationaalista. Se ei aina seuraa logiikan lakeja, eikä sitä voi aina selittää järjellä.

Mitä voimme tehdä?

• Ole rehellinen itsellesi

Kommunikoi avoimesti

Anna aikaa

Älä vertaa

Nauti hetkestä

Muista, että se, että rakkaus ei syty yhden ihmisen kanssa, ei tarkoita, että se ei koskaan syty kenenkään kanssa. Jokaisella meistä on oikeus löytää oma onnensa.

Rakkaus – ihmiskunnan ikuinen mysteeri

Kuka keksi rakkauden? Onko se voima, joka liikuttaa maailmaa, vai vain ihmiskunnan keksimä käsite selittääkseen tuntemattomat tunteet? Kysymykset rakkaudesta ovat yhtä vanhoja kuin ihmiskunta itse. Onko rakkaus universaalinen selviytymistaistelu, vai pelkästään maanpäällisten elollisten keino selvitä jokapäiväisestä arjestaan?

Rakkaus biologisena ilmiönä

Biologit ja neurotieteilijät ovat vuosikymmenien ajan tutkineet rakkauden biologisia perusteita. Rakkaus on monimutkainen kokemus, joka aktivoi aivoissa useita eri alueita. Rakastuminen vapauttaa aivoissa dopamiinia, serotoniinia ja oksitosiinia, jotka tunnetaan ”hyvän olon hormoneina”. Nämä aineet aiheuttavat euforisia tunteita, lisääntynyttä energiatasoa ja voimakasta kiintymystä kohteeseen.

Rakkaus kulttuurisena ilmiönä

Vaikka rakkauden biologiset perusteet ovat universaaleja, kulttuurimme muovaavat käsitystämme rakkaudesta merkittävästi. Rakkauteen liittyvät normit, arvot ja odotukset vaihtelevat eri kulttuureissa ja historiallisina kausina. Rakkauden ilmaisut, rakkauden kohteet ja rakkauden merkitys elämämme kokonaisuudessa voivat vaihdella suuresti.

Rakkaus evoluution näkökulmasta

Evoluution näkökulmasta rakkautta voidaan tarkastella sosiaalisen kanssakäymisen ja lisääntymisen kannalta hyödyllisenä mekanismina. Rakkaus voi edistää parinmuodostusta, lisääntymismenestystä ja jälkeläisten hoivaa. Kiintymyksen tunne voi myös vahvistaa sosiaalisia siteitä ja lisätä yksilön mahdollisuuksia selviytyä vaikeissa olosuhteissa.

Rakkauden monimuotoisuus

Rakkaus on monimuotoinen käsite, joka voi sisältää erilaisia tunteita, kuten kiintymystä, ihailua, intohimoa, huolenpitoa ja kunnioitusta. Rakkautta voidaan tuntea muita ihmisiä, eläimiä, asioita tai jopa itseään kohtaan. Rakkaus voi olla romanttista, platonista, perhettä koskevaa tai henkistä.

Kuka keksi rakkauden?

Meidän tuntemamme rakkaus on tässä meidän evoluutiossa alkujaan kehittynyt ominaisuus. Siinä on aina ollut kysymys selviytymisestä: Kenen jälkeläiset saavat jatkaa elämää tällä meidän tuntemallamme pallolla. Ehkä universumissa on miljardeja rakkauden variaatioita, mutta tämä on se mikä on tänne kehittynyt. Kysymykseen siitä, kuka keksi rakkauden, ei ole yksinkertaista vastausta. Rakkaus on sekä biologinen että kulttuurinen ilmiö, joka on kehittynyt vuorovaikutuksessa ympäristön ja muiden ihmisten kanssa. Rakkaus ei ole pelkästään yksilön sisäinen kokemus, vaan se on myös sosiaalinen rakennelma, joka määrittelee ihmissuhteita ja yhteiskuntaa.

Lopuksi

Rakkaus on ihmiskokemuksen keskeinen osa, joka on kiehtonut ihmisiä kautta aikojen. Vaikka rakkaudesta on tehty paljon tutkimusta, se on edelleen mysteeri, joka herättää meissä monenlaisia tunteita ja kysymyksiä.

Nuoruus kommunismin perheessä

En voi olla kirjoittamatta aiheesta. Lapsen kasvatus ja elämä perheessä on aina pysyvä arpi hyvässä ja pahassa. Muistot ehkä on nyt helpompi tiivistää sanoiksi internetin aikakaudella. Ja ehkä menneiden purkaminen blogiin voi olla myöskin terapeuttista. Ei minulla patoutumia ole, minulla on tasapainoinen elämä. Aina ollut. Ehkä olen selviytyjä luonteeltani. Mutta vähän vanhempieni kiusaksi kirjoitan sinne tuonpuoleiseen.

Nuoruuteni muistot ovat kietoutuneet tiiviisti vanhempieni ideologiaan, joka oli heille lähes pyhä. Vanhempani olivat vannoutuneita kommunisteja, ja varsinkin isäni oli aktiivinen poliittisissa keskusteluissa muiden sukulaisieni kanssa. En ole koskaan täysin ymmärtänyt heidän vakaumustaan miksi näin oli, mutta se määritti monella tapaa ajatteluani elämästä, lapsista ja nuorista. Omalla tavallani positiivisesti.

Sudenpentujen kerhoon sen sijaan kirjastoon

Juu ei, vanhempani eivät työntäneet minua oppimaan yleistä sivistystä. Siellä oli oma huone, haarakonttori, jossa oli nykymittapuussa ajatellen "kalvosulkeiset", missä lapselle syötettiin ideologialaista aivopierua Neuvostoliiton ihanuudesta. Lapsena haaveilin liittyväni sudenpentujen leiriin, jossa oppisin eränkävijän taitoja ja saisin kokea luonnon läheisyyden. Kerroin tästä innostuneena äidilleni, mutta hänen reaktionsa oli tottakai odotettu. Sen sijaan, että hän olisi tukenut toiveitani, hän päätti laittaa minut Kemijärven kirjaston tiloissa pidettävään kommunistikerhoon. "Kerho" oli täynnä kalvosulkeisia, joissa lapsille opetettiin Neuvostoliiton ihanuudesta. Aivan kuin olisin astunut sisään aivopesukerhoon.

Häpeä koulussa ja punaiset vaatteet

Kemijärven ala-asteella vanhempieni vakaumus toi mukanaan häpeää. Muistan erityisen hyvin yhden urheilutunnin, jolloin löysin liian pienet siniset verkkarit, jotka puin päälleni. Tämä oli kapina omaa arkeani vastaan, sillä meillä kotona piti aina olla ajatus jostain punaisesta. Punainen oli kommunismin symboli, ja vanhempani varmistivat, että se näkyi joskus pukeutumisestamme. En muista/tiedä kuka osti vermeet, mutta häpesin silmät päästäni punaisia TUL verkkareita. Jos joku ei tiedä, mitä TUL tarkoittaa. TUL = Työväen Urheilu Liitto. Enoni Kemijärvellä hymyssäsuin astui kotiimme kyseisissä epämuodikkaissa tamineissa, vaikkei itse edes tietääkseni koskaan urheillut. Ei kait itärajan takaa koskaan tullut mitään muodikasta. Sieltähän kilpaa juostiin sandaaleissa salaa hakemassa Adidakset Suomesta. Enoni oli ilmeisesti ylpeä verkkareista. En koskaan iljennyt pukea vastaavanlaisia päälleni.

Autot olivat lapsuuteni perheessä tärkeä, joskin monimutkainen osa arkea. Vanhempieni vahva kommunistinen vakaumus heijastui myös heidän autoihinsa. Perheessämme oli aina Neuvostoliittolainen tekniikan ihme, ensin Moscowitch ja myöhemmin uusi Moscowitch. Kun olin jo lähtenyt pois kotoa, äitini osti lujaa laatua olevan itämaan ihmeen Ladan.

Moscowitch: Neuvostoliiton symboli

Moscowitch, tuo Neuvostoliiton ylpeys, oli ensimmäinen ja ainoa perheen automerkki lapsuudessa. Se oli kovaääninen, kulmikas ja karu, mutta vanhemmilleni se edusti jotakin suurempaa. Moscowitch ei ollut pelkkä auto; se oli heidän ideologiansa liikkuva symboli. Jokainen kilometri oli kuin pienimuotoinen matka kommunistisen liikkeen ytimeen.

Lada: Lujaa laatua vai ikuinen riesa?

Lada oli monella tapaa Moscowitchin kaltainen: epäluotettava ja jatkuvaa huoltoa vaativa. Tämä aiheutti jatkuvaa ketutusta aivoissani ja katsastusmiehissä. Joka helvetin vuosi. Ei ainutta kertaa, etteikö...

Suuri vaihto: Opel Ascona

Veljeni kanssa päätimme, että tämä oli tarpeeksi. Neuvostoliittolaiset autot eivät enää vastanneet tarpeitamme tai odotuksiamme. Päätimme tehdä rohkean ratkaisun ja vaihtaa Ladan saksalaiseen Opel Asconaan. Opel Ascona edusti meille luotettavuutta, mukavuutta ja ennen kaikkea vapautta. Naisiakin tuli sittemmin enemmän ovista ja ikkunoista, joskaan nuorempana naisten saanti oli enemmän riippuvainen omasta charmistani ja ulkonäöstäni. Naiset (tytöt) eivät silloin niin kilpailleet kuka ajaa milläkin nelipyöräisellä, vaan autoon hyppääjä oli aina tärkein valintakriteeri. Riippumatta siitä mihin penkkiin kukin istuu. Kilpailimme veljeni kanssa kuka epäonnekas päätyy kuskiksi ja kuka saa olla takapenkillä "kiehnäämässä" nuorten naisten kanssa. Minä olin aina onnekas voittaja. Tottakai, koska komeus on aina se kriteeri naistenkin valinnoissa. Veljeni oli aina se epäonnekas naisten valinnoissa.

Vanhempiemme reaktio Asconasta Ladaan oli järkyttävä. Heidän silmissään olimme pettäneet heidän arvonsa ja uskomuksensa. Heille Lada ja Moscowitch eivät olleet vain autoja, vaan heidän elämänsä jatkeita, symboleja heidän ideologiastaan. Opel Ascona sen sijaan edusti heille kapitalistista turhuutta ja ideologista luovuttamista.

Elämä uuden auton myötä

Vaikka vanhempieni reaktio oli järkytys, meille uusi auto toi mukanaan vapautta ja luotettavuutta. Opel Ascona palveli meitä hyvin, ja jokainen ajomatka oli nautinto verrattuna Ladaan. Saksalainen insinööritaito ja sen tarjoama luotettavuus olivat valovuosien päässä Neuvostoliiton autoista. Sittemmin veljeni lunasti Asconan omakseen ilman suostumustani ja lähestulkoon ilmaiseksi. Onnekseni vahinkokolaroin Asconan Oulun Linnanmaalla ilman henkilövahinkoja, missä silloin asuin. Saksalaisesta insinöörin taidonnäytteestä alkoi sittemmin muodostua riesa.

Pienen hetken myötä vanhempani oppivat hyväksymään valintamme, vaikka he eivät koskaan täysin ymmärtäneet sitä. Minkäs he lapsien valinnoille kuitenkaan mahtoivat. Opel Ascona oli meille askel kohti itsenäisyyttä ja omaa valintaamme, irti vanhempiemme ideologisista kahleista.

Tämä autonvaihto symboloi laajempaa muutosta elämässäni. Se oli osa matkaani kohti aikuisuutta ja omien valintojeni tekemistä, vaikka se tarkoittikin vanhempiemme arvostuksen menettämistä hetkellisesti. Nyt, katsellessani taaksepäin, ymmärrän, kuinka tärkeää oli löytää oma tieni ja tehdä valinnat, jotka tuntuivat oikeilta, riippumatta siitä, mitä muut ajattelivat.

Menetykset ja niiden vaikutukset

Isäni kuoli vuonna 1991, ja ensimmäisen vanhemman kuolema koskettaa aina syvästi. Nuorena poikana osasin vielä itkeä ja surra. Äitini kuolema vuonna 2017 sen sijaan ei tuntunut enää miltään. Hänen poismenonsa ei herättänyt samanlaisia tunteita, kenties koska olin jo aikuistunut ja muodostanut omat käsitykseni elämästä. Osaan olla tottakai surullinen. Ehkä se purkautuu iän myötä toisella tavalla, mutta vain itsekseni, kun kukaan ei näe suruani.

Aikuisuus ja arvostus erilaisuutta kohtaan

Nyt, iäkkäämpänä, olen oppinut rakastamaan ja arvostamaan ihmisiä juuri sellaisina kuin he ovat. En enää anna politiikan määrittää suhdettani muihin, vaan arvostan erilaisuutta ja yksilöllisyyttä. Minulla on oma poikani, ja haluan antaa hänelle vapauden elää elämäänsä ilman minkäänlaisia politiikan kahleita. Sinun, poikani, elämäsi saa olla politiikasta vapaata, toisin kuin omani oli. Koskee myös koko muuta sukuani. En ymmärtänyt tästä vapaudesta, ennen kuin sain sinut poikani. Olen vihdoin vapaa, kiitos myös sinulle rakas poitsuni, joka autoit ymmärtämään minua elämän erilaisuudesta, elämän tärkeydestä ja vapaudesta.

Vanhempien ideologia ei saa määrittää lapsen elämää. On osa menneisyyttäni, ei nykyisyyttäni ja tulevaisuutta myös sinulle poikani opettaessani sinua tämän blogin myötä ja myös jutellessani sinun kanssasi ihanasti kahden kesken. En kahlitse sinua rakas aarteeni. Minä haluan olla sinut vapaana maailmassa ja rakastaa sinua ihana poikani. Olen oppinut arvostamaan elämän monimuotoisuutta ja ihmisten erilaisuutta, ja uskon, että tämä tekee elämästä rikkaampaa ja merkityksellisempää. Jos olisimme kaikki samanlaisia, emme ymmärtäisi erilaisuutta maailmassa. Erilaisuus antaa ymmärryksen myös hyvälle ja pahalle. Erilaisuuksia on lukemattomia määriä universumissa, mutta oppiminen niistä opettaa meitä tietämään oikean ja väärän. Sinä poikani olet hyvä ja oikea elämässäni.