Hei murmeliini. Sain tänään 4 uutta kuvaa sinusta, kun olet noin yksivuotias. En julkaise kuviasi, koska haluan suojella yksityisyyttäsi. Joissakin kuvissa saatat tällä blogilla näkyä, mutta me olemme niissä kuvissa aina kahdestaan. Se on mielestäni moraalisestikin ihan sallittua. Olet kuvissa aina niin komea poika. Mihinkä se komeus katoaisi? Katselen kuviasi joka päivä. Olisi mukava tutustua sinuun heti nuorena, jotta molemmat oppisimme tuntemaan toisemme riittävän ajoissa. Yhdessä näkemässäni kuvassa, istut lentokoneen kyydissä. Haluaisin lentää luoksesi, niinkuin siivin. Haen joka päivä asuntoa Helsingistä. Teen kaikkeni, jotta pääsisin luoksesi, tai edes lähemmäksi sinua. Mutta jos en saakaan asuntoa Helsingistä, ei se olisi mikään maailmanloppu ja ei ole koskaan liian myöhäistä tavata sinua. Otan sinut aina avosylin vastaan, olipa ikämme ja elämäntilanteemme mikä tahansa. Minulla isänäsi on aina jotain opetettavaa sinulle. Se on minun velvollisuuteni, haluni ja elämäntehtäväni isänäsi. Ja sinä poikanani annat vastapainoksi minulle läsnäolollasi pojan ja lapsen rakkautta oikeaan isääsi ja vanhempiasi kohtaan molempiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti