Hei pienokaiseni. Muutin tänään 23.8.2013 Turkuun ja asetuin omaan vuokrayksiööni. Asun nyt Turun Runosmäessä, 34 neliöisessä yksiössä. Vähän tässä asunnossa on laittamista, mutta yleensäottaen tämä on ihan kelpo asunto. Lattia kaipaa vielä laminaatin asentamista, mutta sitä ennen pitäisi seinät tapetoida. Jätin lopullisesti pohjoisen, luovuin kaikesta Oulussa. Toki tulen joskus pohjoisessa käymään sukulaistemme luona, toivottavasti myös sinäkin, yhdessä sinä ja minä. Mutta pysyvä asuinpaikkani on nyt täällä etelässä. Matkantekoni ja asettuminen tänne oli helpompaa, kun tiesin, että pääsen helposti lähtemään ja olisin sitten paljon lähempänä sinua. Nyt on tavallaan uusi vaihe elämässäni, tärkeä virstanpylvääni. Tärkein oli silloin, kun synnyit ja yhtä tärkeä on myös sitten, kun saan tavata sinut ensimmäisen kerran. Lapsuudenystäväni ja serkkuni oli minun tukenani ja auttamassa minua tänne muutossa. Hän asuu perheineen Salossa. Ei kovin kaukana Turusta, noin viisikymmentä kilometriä. Olisin tuntenut itseni niin yksinäiseksi ilman hänen apuaan ja läsnäoloaan. Hänellä on myös oma poika. Hän on nyt noin puolitoista vuotias. Ja sinä olet melkein yksivuotias. Poikansa jo kävelee reippaasti ja ajattelen, josko sinä olisit jo ottanut ensimmäiset hapuilevat askeleesi. Toivottavasti sinusta ja hänestä tulee joskus samanlaiset ystävykset, kuin minusta ja ystävästäni. Mutta se edellyttäisi tietenkin, että te tapaisitte toisenne jonain päivänä ja sittemmin pitäisitte yhteyttä säännöllisesti. Se ei olisi koskaan liian myöhäistä. Sama pätee myös sukulaisiimme tuolla pohjoisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti