Vaihtelevan jyrkkiä ylämäkiä on tämä tapaamisen järjestäminen tähän saakka ollut. Alamäkiä ei ole vielä sattunut kohdalle. Luin äskettäin Helsingin Sanomista, että kaikki pääkaupunkiseudun turvakodit ovat täynnä, kun uusia tulijoitakin olisi vielä entisten päälle koko ajan. En minä turvakotia tarvitse, mutta Helsingissä on rajallinen määrä palveluiden tarjoajia ja jotenkinhan niiden samojen tilojen jakaminen on järjestettävä ja priorisoitava. Helsingin ulkopuoliset avun tarvitsijat heitetään tässä kohtaa jonon häntäpäähän, tai kokonaan jonosta pois mikäli sellaiseen on koskaan edes päässyt. Paljon olen kitissyt, marissut, valittanut ja surkutellut tilannettani täällä, ystävilleni ja sukulaisilleni. Lopetan muille kitisemisen, kun eivät he tietenkään jaksa kuunnella tätä loputtomiin, eikä siitä ole kellekään mitään hyötyä. Kaikki ovat aina sanoneet, että "kyllä sinä joskus näet poikasi" ja "kyllä asiat joskus järjestyvät". Mutta juuri näitä nuoria vuosiasi minä en halua menettää, kun eniten tarvitsisit isän roolimallia. Ja minä tarvitsen myös sinua.
Mietin tässä myös, mitä sinä saattaisit tarvita juuri nyt. Polkupyörä olisi varmasti sellainen. Katselin hintoja netistä. Saattaisivat olla isommissa marketeissa halvempia. Säästän rahaa ja ostan sinulle polkupyörän. Toivottavasti pääsen sen sitten kokoamaan kanssasi. Nythän alkaisi olla hyvää aikaa harjoitella polkemista, kun kevätkin on tulossa ja ulkona voi olla kauemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti