Mietin koko ajan, kuinka me leikimme yhdessä, kun kävin Helsingissä luonasi viime viikolla. Se oli minulle niin ikimuistoinen hetki. Olit silloin flunssassa ja yskässä, mutta silti niin reipas ja hyväntuulinen poika. Nyt sain sinulta sen melko ärhäkän flunssan ja olen vielä ainakin tämän viikon vuoteenomana. Minultahan tämä tauti vie nyt voimat, mutta sinä jaksoit silloin kipeänäkin leikkiä ja touhuta. Ja olit vieä niin hyväntuulinenkin. Laitoin eilen viestiä äidillesi, että haluaisin käydä taas ensi viikolla katsomassa sinua uudelleen. Olisin tullut jo tällä viikolla, mutta kun tämä tauti ja ei se äidillesikään sopinut. Tulen kuitenkin taas heti pääsiäisen jälkeen. Ensin minun pitää tietenkin täysin parantua, etten taas heti tartuta tätä ryökälettä sinulle. Tulen kuitenkin ennemmin, tai myöhemmin. Ehdin silloin ensitapaamisella ottaa sinusta ja meistä muutaman valokuvankin, mutta heti tuntuu siltä, ettei niitä ole läheskään tarpeeksi edes näin alkajaisiksi. Ei kait niitä koskaan ole. Ei ole tällä kertaa paljoakaan asiaa kerrottavana, vain vähän tilanteen päivitystä. Joten jätän tämän juttuni lyhyeksi, mutta tapaammehan taas pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti