Tessi nimeltään ja hän oli rotua Shih-Tzu. Hän eli vanhaksi, noin 12 vuotiaaksi. Hänellä todettiin rintasyöpä ja vein hänet sitten tutkittavaksi Kemijärvellä olevaan läheiseen eläinlääkäriin ja viimein siellä todettiin olevan myöhäistä jatkaa rakkaan ystäväni elämän jatkumista. Huomasin kyllä paukut hänen vatsassaan, mutta en tiennyt mitä ne olivat. Tiesin, että jokin oli vialla, mutta sitä oli itselleen vaikea uskotella. Elämän ja ystävän haluaa aina jatkuvan. Koira ei osaa kertoa ihmiselle, jos hän kärsii, tai mikä on vialla. Niin utelias ja puksuttava koira oli mietteissään, mihin tässä tällä kertaa mennään. Kyllä minä jo näin heti, että rakkain ystäväni aisti, että nyt ei hyvää seuraa. Nostin pienen ystäväni siihen lääkärin leikkauspöydälle. Tessi raukka pelkäsi siinä lääkärin pöydällä, että mitä oikein tapahtuu, mutta yritin jotenkin lohduttaa häntä miten vain pystyin. Äitini pakeni paikalta, koska ei pystynyt näkemään koiramme poislähtemistä. Vaikeaa se oli minullekin. Hän sitten jälkikäteen syytti minua, että se olin minä siinä koiramme vierellä, mutta itsellään ei ollut rohkeutta olla siinä läsnä. Olen siitä läsnäolostani ylpeä itselleni, saatoin sinut suukotellen Tuonelan niityille ja jos jotain elämänjälkeistä tapahtumaa on ikinä olemassakaan, tiedät varmasti siellä jossain, että rakastin sinua aina täysillä. Suukottelin sinut pois tästä pahasta maailmasta. Koira ei ymmärrä ihmisen suukottelua. Mutta ajatus ymmärtämisestä on itse ihmisessä aina läsnä. Äitini lähti pakoon ja hyvä niin. Omasta mielestäni se oli hyvä, että minä se olin, joka oli hänen vierellään loppuun asti. Ei siihen olisikaan muita tarvittu. Silitin ja suukottelin sinua pientä pelokasta lemmikkiäni ja yritin mielessäni siinä itkuani pidätellen kertoa sinulle, että kaikki on hyvin, vaikka itse olin se kaikista pelokkain ja tunsin pahoin tietäen, että menetän sinut tällä kellon lyömällä. Kellon viisarit olivat kuin isku sieluuni jättäen pysyvät arvet. Sitten sinä rakas ystäväni viimein rauhoittuidut ja lääkäri antoi kaksi pistosta. Esimmäisen piikin jälkeen sinä nukahdit ja sitten toisen piikin jälkeen viikatemies tuli noutamaan ystäväni taivaaseen. Minulla teki niin kipeää, kun näin elämän lähtevän sinusta pois. Ei kellekään ikinä toivoisi elämän lähtevän pois, mutta jonkun täytyisi olla vierellä tukemassa hänen viimeisiä hetkiään ja onneksi olin vierelläsi viimeiseen henkäykseesi asti. Menimme sitten äitini kanssa huoltoasemalle tankkaamaan auton ja itkin koko matkan. Tunteeni pääsivät purkautumaan ulos. Rakas perheenjäsenemme, minun perheenjäseneni oli poissa. Tuli niin ikävä sinua omaa karvapalleroa. Olit minulle niin rakas. Ihmisen ja minun paras ja uskollinen ystäväni. Tessi olit niin kiltti ja hyväluontoinen koira. Et koskaan räksyttänyt kellekään ja rakastit kaikkea. Nyt olen surullinen, että olen joskus hieman rankaissut sinua tottelemattomuudesta. Tuntuu niin pahalta ja haluaisin pyytää anteeksi kaikkea torjumisiakin. Toivoo, että koira ymmärtäisi, miten kaipaan. En minä paha ole koskaan ollut, mutta haluaisin ottaa sinut takaisin luokseni, suukotella ja korjata elämän epäkohdat ja pyytää anteeksi kaiken maailman vähätkin pahat tekoni. Hyvä koira olit, niin ystävällinen kaikille, etkä koskaan paha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti