Heipä hei poikani. Meillä menee nyt hyvin, koska saan hähdä sinua säännöllisesti. Kaikki se murehtiminen, ikävä ja vaiva on ollut kaiken arvoista. Oli niin mukava nähdä sinut ensimmäisen kerran, enkä unohda sitä koskaan. Sen jälkeiset näkemisemme ovat olleet yhtä mukavia. Ja sinä oikeasti tykkäät minusta. Olen nyt päättänyt, että en kirjoittele tänne enää niin useasti. Joitain isompia tapahtumia voin tuoda tänne esille, mutta kuukausittainen kirjoittelu loppuu nyt. Ei minulla nyt niin paljon asioita täällä tapahdu, että saisin tuotettua uutta tekstiä 2-3 kertaa kuukaudessa, tai edes sen yhden kerran. Varmaan päivitän tätä muutaman kerran vuodessa, kun tarvetta ilmenee. Pidän sinut toki ajan tasalla elämäntapahtumistani. Tämä blogikirjoitukseni on lähtenyt alunperin käyntiin siitä, että en ole saanut nähdä sinua ja on ollut hirveä kaipuu. Enkä silloin ollut varma, että näenkö koskaan. Tilanne on nyt tältä osin täysin kunnossa. Käyn hakemassa sinut luokseni tänne Turkuun jokin päivä joksikin viikonlopuksi. Vien sinut sitten myös takaisin kotia. Kunhan vielä kasvat hieman ja tunnet minut paremmin. Hyvinhän meillä on alkanutkin ystävyys ja isä-poika suhde. Eihän tässä mene enää montakaan vuotta, kun käytät internetiä jo itse. Syyskuussa täytät jo kolme vuotta. Tulen sinun syntymäpäivillesi ensimmäisen kerran. Ne ovat tosiaankin ensimmäiset minulle. Odotan innolla, että saan toivottaa sinulle hyvää syntymäpäivää ihan kasvotusten. Ja tietysti antaa kortin ja lahjan. Nyt Mel ei muuta, kuin näkemisiin, in real life.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti