Tällä kertaa halusin kirjoittaa musiikista. Tai oikeastaan sen kuuntelusta, koska en itse ole koskaan soittanut mitään instrumenttia en edes suutani millään mielekkäällä mittarilla, vaan pelkästään kuunnellut musiikkia jo pienestä pitäen. Niin kuin varmaan monet ihmiset. Kun olin vielä nuori pikkupoika, ei ollut ihmeellisimpiä laitteita, millä kuunnella musiikkia. Perheessämme oli ensin pieni hopeinen ja musta radio. Sittemmin kun me lapset kasvoimme perheessämme varttuneiksi, vanhempamme tajusivat musiikin olevan tärkeämpi osa normaalia nuorta elämää. Siitä pienestä radiosta, joka silloin oli noin nykyisen älytabletin kokoinen möhkäle, kehkeytyi tämän päivän nuoren ihmisen jokapäiväinen sosiaalinen kapula. Pieni äly siinä ikiaikaisessa ja isossa romussa oli vain suuremmassa ja painavammassa koossa. Mutta isompaa älyä siinä silloisessa virtasyöpössä moukarissa ei ollut minkäänlaista. Silloisen ihmisen taidonnäyte oli, kuin muinainen luolamies osasi puunuijalla taikoa seuraavaksi kiven iskuista kipinän ja tulen. Muinainen luolamies oli haltioissaan ja luuli sitä taikuudeksi. En väitä, että ihmiskunnan harppaus nykykehityksessä olisi ollut suurempi noista ajoista, kuin tästä päivästä vuosisadan alusta lähtien. Siis kosmisessa mittakaavassa.
Kuulin vuonna 1977 ensimmäisen kerran, että Elvis Presley on kuollut. Olin silloin 9 vuotias pikkupoika, hieman vanhempi kuin sinä nyt. Täytät syyskuussa 7 vuotta. Olin kuullut ja kuunnellut Elvistä lyhyen elämäni aikana jo "pitkään". Vuosia tuonkin tapauksen jälkeen olin oikea Elvis- fani. Sitä kesti todella pitkään muutama vuosikymmen jopa. Heavy ja metallimusiikista olen tottakai aina pitänyt ei se ole sieltä mihinkään koskaan karissut. Nyt vanhemmalla iälläni minulle on alkanut oikeasti muovautumaan se musiikkityyli, mistä oikeasti pidän ja haluan kuunnella jatkossakin. Olen jo viisikymppinen nuorimies ja nyt vasta muutama vuosi sitten olen fanittanut tosissaan raskaampaa metal- musiikkia. Vaikka minulla onkin nyt stream palvelu käytössä, nykyään minua kiinnostaa yhä enemmän se vanhanaikainen LP soitin. Siinä on jotain ainutlaatuista. Tänä päivänä ihmettelisit mikä ihmeen härveliveivi onkineen ja savikiekkoineen se oikein on. Siinä on kuitenkin oma juttunsa ja ehkä jopa soundinsakin, kun kuulee sen mekaanisen härvelin toistoa tänä päivänä. Mutta se oli sitä aikaa ja onhan ne nyt tulleet uudelleen muotiinkin, kun noita näkee kaikissa nettikaupoissa myytävän.
Ei minulla poitsu sen kummempaa tällä kertaa. Puolessakaan vuodessa, tai edes vuodessa ei tapahdu kovin ihmeitä, näköjään se on elämän fakta. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin ja pääset turvallisesti ensimmäiselle koulupäivällesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti