Jos joskus koskaan voi hävetä silmät päästään, oli se hetki silloin nuorempana. Unski, iskä, minun isi RIP rest in peace. Vaikka vannoutumaton kommunisti olitkin, minä en ole koskaan sitä edes ollutkaan aivopesusta huolimatta. Mutta silti rakastan ja kaipaan sinua. Olisit ylpeä pojastani ja rakastaisit häntä ihan hulluna, niinkuin minäkin. Tiedän, että tiedät siellä jossain.
Asiaan. Kaikilla naapureilla oli hienoja nelipyöräisiä kulkuneuvoja, joita kutsuttiin autoiksi. Paitsi meidän perheessä. Minulla ja Hannullapa olikin neuvostoliittolaisen kehityksen ihme Lada ja sitä ennen vanhemmilla räikeän oranssinen vieläkin ihmeellisempi Mosse. Käsi pystyyn kuinka moni koululainen menee ylpeänä koulunpihalle tuollaisella räikeän punaisella/oranssisella ja vieläpä neuvostoliittolaisella hökötyksellä? Arvaan ei monikaan. Silloin oli montaa eri vaihtoehtoa. Joko ostat ladan, tai mossen. Hyvässä lykyssä molemmat samaan hintaan. Parhaimmassa tapauksessa körötät loppuunajetulla mossella Rovaniemelle ja tuot uuden moskowitchin kainalossa takaisin. Myyntipakko, Rovaniemeltä ei tulla takaisin ilman tätä neuvostoliittolaista ihmettä. Äitini Martta oli päällikkö. Kaikista parhaimmissa tapauksissa päädyit aina joka kerta uuteen mosseen. Oltiin Hannun kanssa valitsemassa eri mossen väliltä. Siis värin sai valita. Oli tosin vaan yksi väri, oranssi josta valita. Datsuni ei autona kelvannut, vaikka kuinka Hannun kanssa uumoiltiin nuorena poikana. Valitettavasti mossea ei ollut tarjolla siihen aikaan, kun Hannun kanssa oltiin autokaupoilla Martan kanssa Kemijärvellä. Kun maksajana oli äiti Martta, pitihän autonkin olla neuvostoliittolainen. Öööö sain minä sillä noillakin pyöräisillä naista ei siinä mitään, mutta suurempi flaksi olisi käynyt paremmalla autolla. Piti vähän väistellä naistulvaa autolla jotenkin.
Olin sillioin vielä nuuori ja komea. Nyt olen enää vain komea. Mutta kaikista "parhain" vaihtoehto oli, että vitutti ja hävetti se saatanan mosse. Parhaimmat naurut ainakin sai toisille ja itselle tulenpunaposket hävetyksestä. Suomeksi väännettynä sama vitun värinen Mosse. Että mene pyörällä kyllä isi vie mossella koulun pihalle ei kyllä minä kävelen, no etkä kävele kyllä isi vie mossella. Nuori poika sai silloin hävetä silmät päästään. En koskaan häpäisisi sinua Mel. En tekisi sinulle niin. Isi haluaisi, että olisit ylpeä minusta. Ja että voisit kertoa kaikille, että olen sinun isi. En ole ylpeä omista kommunistivanhemmistani. Sinusta olen ylpeä ja se on maailman tärkein ja rakkain asia.
Auto vaihtui, niinkuin myös naisetkin. Voin vakuuttaa, että naisen vaihtaminen oli vaikeampaa. Vaihdettiin Hannun kanssa lada -> ascona. Vahinkokolaroin silloin neuvostoliittolaisen ylpeyden, muttei siihen paskaan tietenkään tullut lommoakaan, eikä vakuutusyhtiö olisi korvannutkaan arvottomasta paskasta. En ole satavarma siitä naapurista, muttei käräjöintiinkään tarviinnut lähteä. Joten turha Hannullekaan siitä mainita.
Siis vaihdettiin Hannun kanssa laatikko saksalaiseen Opel Asconaan. En ymmärrä, mikä minun suvussani on vikana. Olenko ensimmäinen täysjärkinen sukupolvi, joka ei tykkää neuvostoajan hökötyksistä? Tai ylipäätään koko vasemmistoideologiasta? Kokonainen suku järkyttyi, että ihan toinen auto jokin muu, kuin rikkoutumaton ja ikikestävä neuvostoliittolainen lujaa laatua Lada. Ei ikinä tarvinnut ite hajottaa, hajosi aina kuin itsestään. Aina pomppas katsastuksessa. Joka helvetin vuosi. Remppaa joka saatanan kerta aina samoista asioista. Ei vuottakaan kestänyt ajella. Katsastus ei jännittänyt, vaan vitutti tulema. Kuinka iso lasku tällä kertaa. Matti ihana ystäväni "käräytti" autokaupoista, kun pihalla ei seissytkään ikikestävä lada, vaan saksalainen jo silloin lahoava ascona, mutta sekin oli parempi vaihtoehto, mitä itärajan sellainen. Sillä sai naista enemmän ja olihan se komeampikin. Voin vaan kuvitella sitä vankkumattomien kommunistivanhempieni järkytyksen määrää.
No, kun itsenäistyin sittemmin enemmän, on autotkin muuttuneet minunkin keinovalikoimassa. Siinä valikoimassa ei ryssäläistä ole enää koskaan. Sieltä ei tule edes toimivia perseensuristimia, enkä tosin ole edes kokeillutkaan. Jo ajatuskin on pelottava.
Ihminen oppii ja viisastuu, luulisi. En tiedä, kaikki ei opi edes virheistäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti