Heipä hei taas poitsuni. En ole kuullut sinusta pitkään aikaan, vaikka olen laittanut WhatsAppilla viestiä. No, ei se haittaa. Toivottavasti sinulla on hauskaa ja koulukin menee ihan hyvin omasta mielestäsi. Ei sitä koulunkäyntiä toisten takia tarvitse käydä, vaan itsensä takia. Jos sinulla on hauskaa ja tykkäät, niin se on hienoa. En tiedä minkälaisia arvosanoja olet mistäkin koulun aineista saanut, mutta olen varma että olet hyvä ja tunnollinen poika. Todelliset opinnot alkavat sitten myöhemmin elämässä, mitä ikinä alatkin opiskelemaan. Minulla on nyt vähän monenlaista sekalaista ajatusta, jotka yritän ynnätä samaan kirjoitukseen. Toivottavasti tämä postaus ei ole sitten liian sekava luettavaksi.
Isä oli Oulussa ensin opiskelemassa ja sitten työelämässä 20 vuotta. Täällä Turussa on ollut sellaisia projektiluontoisia töitä jonkin verran. Olen oikeastaan ihan tyytyväinen sellaisiin, koska silloin jää aikaa omille harrastuksille enemmän. Aikaisemmin työelämässä minulla ei ole ollut aikaa/jaksamista/mielenkiintoa harrastuksille. Täällä Turussa kipinä syttyi ja toivottavasti saan lisää näitä projektiluonteisia työtehtäviä, mutta niin ettei kuitenkaan työt haittaa liikaa harrastuksia. Ainoa juttu on, että sinulle haluaisin ostaa aina jotain silloin tällöin, mutta se vaatisi hyväpalkkaisen ja vakituisen työn. Kasvat vuosi vuodelta isommaksi pojaksi ja ns. vaatimustasosi kallistuvat sen myötä. En sano, että olisit koskaan ollut kovin vaativa, mutta elämä vain tuppaa olemaan sellaista ja tarpeet ovat erilaiset vanhemmalla iällä ja ne ovat luonnollisesti myös kalliimpia. Ei se tietenkään sinun vikasi ole. En halua ostaa sinulle mitä tahansa sekundääriroskaa, vaan sellaista mistä tykkäät ja mitä tarvit kulloinkin. Itse sain nuorena poikana sellaista romua ja ryysyä, että ihan hävetti mennä kouluun ja olla ihmisten ilmoilla. Parempi kuin jos olisin ollut niitä ilman, tai vaikka saada romut ja ryysyt rahana. Siinäkin olisi ollut enemmän iloa. Olisin voinut itse mennä ja ostaa enemmän mieleistäni esim. vaatetta, eikä saada mitään Työväen Urheiluliiton punaisia kommariverkkareita. En onneksi ole kyseiseen liittoon koskaan kuulunut aikuisten oikeesti. Luojan kiitos sinä olet vapaa kommunismin ikeestä. Itse kasvoin kommariperheessä, mutta minusta sellaista ei ole saatu leipomallakaan koskaan, vaikka vanhempani kovasti yrittivät. Opin vain vihaamaan sitä aatetta. Ja sinullehan minä en mitään aatetta tyrkytä. Saat elää nuoruutesi politiikasta ja aatteista vapaana.
En ole käynyt matkustamassa ulkomailla pitkään aikaan. Ei sillä, että suurta paloa olisi nytkään enää, mutta joskus tuntuu vähän siltä, kuin voisi käydä jossain maassa tuulettumassa. Haluaisin käydä Keniassa, koska se on sinun toinen kotimaasi. Ehkä jonain päivänä sinun kanssasi, mikäli minulla vielä henki pihisee silloin.
Enoni kuoli toissa jouluna Tukholmassa ja pientä perinnön tynkää olisi odotettavissa, kunhan jotkin serkkuni saavat tarvittavat asiakirjat lähetettyä lakimiehelle. Tuntuu olevan ylitsepääsemätön este lukea virallinen asiakirja, tai ovat sitten vaan yksinkertaisesti saamattomia mulkkuja. Perintöasiakirjat ovat toki ruotsiksi kirjoitettu, mutta puhelimeen saatava ilmainen Google Translator appi kääntää tekstin lennosta suomeksi, joten ei mikään kielinero tarvitse olla. Ihmetyttää vaan, ettei rahallinen perintö kiinnosta sen vertaa. Niin kauan, kun kaikki eivät ole lähettäneet tarvittavia asiakirjoja lakimiehelle, kukaan ei saa mitään. Arvaa pistääkö tuollaiset sukulaiset vituttamaan? Asian toivottavasti sitten joskus ratkettua voisin sinulle ostaa jotain, mitä haluaisit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti