Ruisrock – Rockin hautajaiset vai festivaalien ylösnousemus?

Ruisrock, tuo rakastettu Turun saaristossa järjestettävä kesäjuhla, palaa jälleen tulevana viikonloppuna 5.–7. heinäkuuta 2024. Suomen vanhin rockfestivaali, joka aloitti matkansa vuonna 1970, on vuosien saatossa kokenut monia muutoksia. Tänä vuonna, kuten jo vuosikymmeniin, rockin henki on kuitenkin poissa – tai ainakin piilotettu jonnekin EDM-telttaan ja pop-ravintolan takahuoneeseen.

Muistan ajan, jolloin rock oli kuningas ja Ruisrock sen valtakunta. Kuulimme särökitaroiden kireää pauhua, rumpujen jylinää ja laulajien karheita ääniä, jotka kertoivat kapinasta, rakkaudesta ja vapaudesta. Mutta tänä vuonna? No, sanotaanko vaikka, että rock on vaihtunut hieman erilaiseen rytmiin.

Ruisrockin tämän vuoden pääesiintyjinä nähdään muun muassa pop-sensaatioita, räppäreitä ja EDM-artisteja. Kuinka tämä onkaan mahdollista? Missä ovat heavy metalin sankarit, ne bändit, jotka saavat adrenaliinin virtaamaan ja saavat meidät nostamaan kätemme ilmaan hevimerkkiä näyttäen?

Tarkastellaanpa ohjelmistoa:

• Pop-paraatin ilotulitus: Artistit, joiden kappaleet soivat radiossa aamusta iltaan ja joiden sanoitukset käsittelevät lähinnä viimeistä baarireissua ja seuraavaa somepäivitystä. Tästä on rock henki kaukana, ystävät hyvät.

Räpin ja R’n’Brytmit: Puhunko nyt todella Ruisrockista vai onko kyseessä joku uusi urbaanin musiikin festivaali? Vieläkö löytyy festarikansaa, joka muistaa sen ajan, kun lavalle astuessaan kitaristi veti ensimmäisen soolon ja yleisö ulvoi haltioissaan?

EDM-jumputuksen ylistys: Toki elektroninen tanssimusiikki voi olla energistä ja tarttuvaa, mutta voimmeko todella kutsua tätä rockfestivaaliksi, kun päälavan valot välkkyvät kuin Berliinin yökerhossa ja biitti hakkaa tasaisena kuin konekivääri?

Jokaiselle jotakin, voisi joku sanoa. Mutta minä sanon: missähän ruisrockilaiset oikein ovat? Sillä se rock, jonka vuoksi tämä festivaali perustettiin, on vähin äänin poistunut.

Ironia on siinä, että Ruisrock nimenä ja brändinä houkuttelee edelleen väkeä kuin hunaja mehiläisiä, vaikka ne mehiläiset tulevatkin nyt enemmän bilettämään ja tanssimaan kuin rokkaamaan. Ehkä tulevaisuus tuo mukanaan muutoksen ja Ruisrockin esiintymislavoille astuu jälleen bändejä, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin ja muistuttavat meitä rockin alkuperäisestä voimasta. Mutta toistaiseksi, tämä rockin hautajaisjuhla jatkukoon.

Nähdään Ruisrockissa – ja jos joku sattuu löytämään sinne eksyneen rokkibändin, kertokaa heille, että meitä on täällä vielä muutama, jotka kaipaavat heitä.