Tilannepäivitystä

Tänään olen taas kotona yksin, kuten aina ennenkin. Kävin tänään kahvilla täällä Turun länsikeskuksessa. Hieman päivitin Facebook tilaani, siinäpä tämänpäiväinen kokemukseni. Tietokoneeni ja petini vieressä on kuvasi, kun olet muutaman kuukauden ikäinen. Olet niin söpö ja hieman minun näköisenikin silloin, kun itse olin tuossa iässä. Pidän kuvaasi aina vierelläni, kun menen nukkumaan ja näen sen ensimäisenä, kun herään. Haluaisin katsella lisää kuviasi, kun vartut ajan mittaan. Olet niin suloinen minun poikani. Olisin jo toivonut pääseväni muuttamaan Helsinkiin. Mutta toisaalta en minä sieltä töitäkään ole vielä saanut. Helsingissä, kuten muuallakin paikkakunnilla käytäntö menee niin, että ensin työ, sitten vasta saa asunnon. Nyt on jo Marraskuu, enkä usko että loppuvuoden aikana tapahtuu enää mitään mullistavaa. Toivottavasti uusi vuosi tuo tullessaan jotain positiivista sekä työn, että asunnon suhteen. Olen hakenut myös TE toimiston järjestämälle peliohjelmoijan kurssille. Se olisi täällä Turussa ja kestäisi ensivuoden Syyskuulle asti. Jos en saa Helsingistä töitä alkuvuodesta, niin menen tuolle kurssille. Toivottavasti saisin sitten tuon koulutuksen myötä uuden työmahdollisuuden Helsingissä. Mutta jos töitä löytyy Helsingistä heti alkuvuodesta, niin valitsen sitten sen vaihtoehdon.

Ensimmäinen vuosipäiväsi

Hyvää syntymäpäivää rakas aarteeni. Olet tänään 1-vuotias pikkupoikani. Olen kirjoittanut sinulle kortinkin, mutta en vielä tiedä mihin osoitteeseen sen lähettäisin. Jos en saa tietää olinpaikkaasi, säilytän kortin itselläni ja annan sen sinulle jonain päivänä henkilökohtaisesti, minkä ikäinen silloin oletkin. Kirjoitan sinulle kortin joka vuosi. Kumpa voisin onnitella ja halata sinua näin ensimmäisenä ja tärkeimpänä vuosipäivänäsi. En tiedä mitä ostaisin sinulle, mitä tarvitset ja haluat juuri nyt. Laitan sinulle kortin mukana hieman rahaa, jotta äitisi voisi ostaa sinulle jonkin lahjan minun puolestani. Hei poikaseni, sain juuri kaivettua äitisi osoitteen osoitepalvelu.net sivulta. Lähetän sinulle kortin vielä tämän päivän aikana. Nyt tiedän missä asut ja saan jatkossakin tietää missä asut. Voisin aina käydä sinua katsomassa, ensin äitisi luvalla tietenkin. Mutta ei ole varmaa antaako äitisi minulle siihen luvan. Jokatapauksessa olet luonani ja olen luonasi ajatuksissani, kävi niin tai näin. Haluan olla sinulle elämäsi tärkein tukipilari, johon voisit aina turvautua. Minä olen aina sinun suojelusenkelisi. Suojelen sinua kaikelta elämän pahalta, ja opetan sinua myöskin elämään hyvän elämän. Opettaa sinulle mikä on elämässä oikein ja mikä väärin.

Muutto Turkuun

Hei pienokaiseni. Muutin tänään 23.8.2013 Turkuun ja asetuin omaan vuokrayksiööni. Asun nyt Turun Runosmäessä, 34 neliöisessä yksiössä. Vähän tässä asunnossa on laittamista, mutta yleensäottaen tämä on ihan kelpo asunto. Lattia kaipaa vielä laminaatin asentamista, mutta sitä ennen pitäisi seinät tapetoida. Jätin lopullisesti pohjoisen, luovuin kaikesta Oulussa. Toki tulen joskus pohjoisessa käymään sukulaistemme luona, toivottavasti myös sinäkin, yhdessä sinä ja minä. Mutta pysyvä asuinpaikkani on nyt täällä etelässä. Matkantekoni ja asettuminen tänne oli helpompaa, kun tiesin, että pääsen helposti lähtemään ja olisin sitten paljon lähempänä sinua. Nyt on tavallaan uusi vaihe elämässäni, tärkeä virstanpylvääni. Tärkein oli silloin, kun synnyit ja yhtä tärkeä on myös sitten, kun saan tavata sinut ensimmäisen kerran. Lapsuudenystäväni ja serkkuni oli minun tukenani ja auttamassa minua tänne muutossa. Hän asuu perheineen Salossa. Ei kovin kaukana Turusta, noin viisikymmentä kilometriä. Olisin tuntenut itseni niin yksinäiseksi ilman hänen apuaan ja läsnäoloaan. Hänellä on myös oma poika. Hän on nyt noin puolitoista vuotias. Ja sinä olet melkein yksivuotias. Poikansa jo kävelee reippaasti ja ajattelen, josko sinä olisit jo ottanut ensimmäiset hapuilevat askeleesi. Toivottavasti sinusta ja hänestä tulee joskus samanlaiset ystävykset, kuin minusta ja ystävästäni. Mutta se edellyttäisi tietenkin, että te tapaisitte toisenne jonain päivänä ja sittemmin pitäisitte yhteyttä säännöllisesti. Se ei olisi koskaan liian myöhäistä. Sama pätee myös sukulaisiimme tuolla pohjoisessa.

Hieman minusta

Hei rakas ihana oma pikkupoikani. Olet nyt 10 kuukauden ikäinen. Olen päättänyt kirjoittaa ylös ajatuksiani, sinusta ja minusta, mitä nykypäivääni aina kuuluu ja mitä yhteistä tulevaisuus voisi kenties meille joskus tuoda tullessaan. Pyrin kirjoittamaan säännöllisesti noin kerran kuukaudessa mutta aina silloin, jos tulee tapahtumia ja ajatuksia mieleeni. Voi olla, että pidän taukojakin kirjoituksissani, mutta en ajatuksia sinusta. Haluaisin ensin kertoa hieman itsestäni, jotta en olisi aivan tuntematon sinulle. Haluan kertoa sinulle kuka minä olen, mitä ja minkälainen ihminen ollen uusissa silmissäsi.  Olen syntynyt Kemijärvellä 25.9.1968, eli täytän tulevana Syyskuuna 45 vuotta. Olen kotoisin perheestä, jossa on viisi lasta, neljä poikaa ja yksi tyttö. Isäni oli töissä Kemijärvellä silloisessa Veitsiluodon sellutehtaassa, joka muutti myöhemmin nimeään Stora Ensoksi. Nyttemmin tuo tehdas on sieltä jo lakkautettu. Äitini teki siivoustöitä ja lapsenvahtina oloa. Nyt hän on jo ollut eläkkeellä useamman vuoden. Meidän lasten mummi ja enot asuivat Kittilän Tepsan kylässä. Tapasimme käydä siellä viettämässä kesälomia ja veljieni kanssa kalastelemassa. Nyttemmin kaksi enoani ovat kuolleet ja kaksi elossa, mutta se pieni Tepsan ja Rovanpään tien lopussa oleva mökki on edelleen siellä ja sinne saa aina halutessaan mennä. Äitini omistaa sen. Kävin peruskoulun ja lukion Kemijärvellä. Noiden opintojeni suoritettua, kävin varusmiespalveluksen Sodankylän varuskunnassa Pohjois-Pohjanmaan Tykistörykmentissä ja olen reservin alikersantti. Muutin Ouluun 1990 ensin opiskelemaan ja sitten jäin tänne töihin. Asun yksin pienessä vuokrayksiössä. Olen syntyjäni viisilapsisesta perheestä. Minulla on kolme veljeä ja yksi sisko. He ovat sinun setiäsi ja täti. Me kaikki asumme nyt erillämme omissa kodeissamme. Kaikki veljeni asuvat Oulussa, mutta siskoni asuu Keminmaassa hieman pohjoisempana, kuin Oulu. Kaikilla veljilläni on lapsia ja he ovat sinun serkkujasi. Äitini, eli mummisi, asuu Kemijärvellä. Isäni, eli sinun ukkisi, menehtyi sydänkohtaukseen 24.4.1991. Hän oli kuollessaan vielä melko nuori, 57 vuotias ja itse olin silloin 22 vuotias opiskelijanuorukainen. Tapasin äitisi Joulukuussa 2011 Helsingissä. Kävin häntä tapaamassa täältä Oulusta käsin. Silloin kun synnyit Syyskuun 6. päivä 2012, olen hakenut asuntoa Helsingistä, jotta saisin olla lähelläsi. En ole vielä kirjoitushetkellä sieltä asuntoa saanut. Haen myöskin jatkuvasti töitä Helsingistä, jotta asunnon saaminenkin olisi sitten helpompaa. Ennen syntymääsi keväällä 2012, työtilanteeni oli huonolla tolalla ja tiesin joutuvani työttömäksi saman vuoden kesänä. Uutena tulevana isänä olin silloin peloissani, miten tulevaisuudesta selvittäisiin. Pelkäsin miten voisin kasvattaa sinua, kun minulla ei olisi varmuutta edes omasta tulevaisuudestani. Kaikki ajatukseni pyörivät silloin sinun tulevassa kasvatuksessasi, kuinka voisin Oulusta käsin auttaa sinua. Olin niin peloissani ja en tiennyt miten jatkaa. Kaikki uusi tilanne tapahtui minulle samaan aikaan. Kun sitten tulit elämääni ja näin kuvasi, en enää pelon häivää kohdannut. Minun oli aika kasvaa isäksi ja sinä olet maailman paras opettaja siinä. Lapset voivat pelätä mörköjä kaapissa ja sängyn alla. Sinä olit se vahvempi pikkunaperoni, joka sillä kuvallasi taistelit pelon pois uudelta isiltä. Olit ja olet saamassani kuvassa maailman komein ja ihanin poika, jonka olen koskaan nähnyt. Kävin Helsingissä 12.7.2013 työhaastattelussa ja olisin halunnut nähdä sinut silloin siellä, mutta äitisi ei halunnut olla yhteydessä ja jouduin tulemaan takaisin Ouluun samana päivänä. Pikkuinen aarteeni, ensimmäinen ja tärkein vuosipäiväsi lähestyy. Olen onnellinen puolestasi tulevana ensimmäisenä merkkipäivänäsi mutta toisaalta minulla on murheellinen mieli, koska en ole vielä koskaan saanut tavata sinua, etkä tiedä olemassaolostani ja kaipuudestani mitään. Haluan kasvattaa sinua, olla tukenasi ja turvanasi, suojella sinua, halata ja suukotella siitä lähtien kun tulit tähän maailmaani ja elämääni 6.9.2012. Rakastan sinua kaikista eniten koko maailmassa. Olet maailman tärkein asia, joka minulle on koskaan tapahtunut. En halua ikinä unohtaa sinua, vaan taistelen kaikin keinoin, jotta pystyisin sinua tapaamaan. Kun jonain päivänä ensimmäisen kerran tapaamme, et ehkä silloin tunne minua heti isäksesi, mutta olen syntymästäsi lähtien tuntenut sinut omaksi pienokaisekseni ja omaksi pojakseni. Minulla on myös isin vaistot ja tunteet aivan samalla tavalla, kuin äidilläsikin on omansa lastaan kohtaan. Sain äidiltäsi muutamia kuvia sinusta, kun olit noin kolmen kuukauden vanha. Olen katsellut niitä kuviasi siitä lähtien joka päivä ja kuvitellut mielessäni, kuinka kasvat ja kehityt ajan myötä ensin lapsesta pojaksi ja sitten pojasta aikuiseksi mieheksi. Kaipaan sinua aivan hirveästi. Minulla on ikävä sinua joka ainoa päivä.

Mietiskelyä kalareissulla

 Hei poikani. Kävin tänään veljeni ja lapsuudenystäväni kanssa kalastelemassa Ylikiimingin Tervalammella. Oulusta Ylikiiminkiin on noin 45 kilometriä. Siellä on yksi Karahkan kylä, jossa sijaitsee lampi, nimeltä ”Tervalampi”. Se on sellainen pieni lampi, johon istutetaan kesäisin kirjolohia. Menimme lammelle hyvissä ajoin, noin puolelta päivin olimme perillä. Minä sain melkein heti yhden, noin 1.5 kiloisen kirjolohen. Päivä oli aurinkoinen, vähän liiankin lämmin kalansyöntiä ajatellen. Mutta oli mukava kalastella, tulistella nuotiolla ja syödä ja paistaa makkaraa. Ja sekä myös jutella veljeni ja ystäväni kanssa lapsuudenajoistamme, nykyhetkestä ja pitää muutenkin hauskaa yhdessä.

Ei se Tervalampi kovin iso lampi ole, mutta kiva siellä on aina käydä ystävieni kanssa. Kumpa jonain päivänä voisit tulla minun matkaani, kalastelemaan, retkeilemään, nauttimaan Suomen luonnosta, mitä tahansa. Kunhan voitaisiin vain viettää yhdessä aikaa, jotta oppisit myös minun tapaani elää ja olla. Ei kaikki elämä keskity vain Helsinkiin. Haluaisin oppia tuntemaan sinut, kun kasvat ajan myötä, mistä pidät ja niin edelleen. Haluaisin myöskin, että sinä oppisit tuntemaan minut ja sukulaisesi minun puolelta. He ovat myös sinun sukuasi ja olisi sääli jos et saisi tutustua heihin. Sinulla ei ole muita sukulaisiasi täällä Suomessa.

Ilman Isiä ja Äitiä, meitä ei olisi, sinua ja minua. Kumpa saisin nähdä sinun kasvavan pienestä pitäen. Haluan tietää minkälainen luonne ja persoona sinulla on. Onko yhtään asioita, jotka olet minulta saanut, vai kasvatko täysin minusta erilleen, mieleltäsi ja ajatuksiltasi pois omasta isästäsi, joka on sinut tähän maailmaan tuonut. Tietysti lapsi kasvaa ja varttuu siinä maailmassa ja ympäristössä, jossa hän elää ja johon hänet on opetettu. Itse en kuitenkaan voi, enkä halua koskaan unohtaa sinua, minun omaa poikaani, jälkikasvuani. Tulit pysyvästi elämääni 6.9.2012. Itse olen elänyt koko elämäni yksin, ilman oman lapsen läsnäoloa. Olet ainoa lapseni ja poikani, minulla ei ole ketään muuta niin omaa, kuin sinä. En voi seurata sivusta, kuinka kasvat ja vartut ilman tietoasi siitä, että minä olen olemassa täällä sinua varten, ajatuksineni välittämässä ja rakastamassa sinua.