Mistä isät on tehty?

Teräksestä, raudasta, voimasta, timanteista, kaiken opastavasta ja osaavasta, kaikesta, mistä maapallo, tähdet ja universumi koostuvat, siitä, mistä kaikki saavat alkunsa, elämän lähteestä, auringosta, valon lähteestä, universumin kirkkaimmista pisteistä, siitä on jokainen isi tehty. Vähän niinkuin Chuck Norris, mutta vielä hieman enemmän. Olen parempi, kuin Chuck Norris, mutta sulan edessäsi. Jokainen isi on paras isi omalle lapselleen. Sitä ei tarvitse kysyä keneltäkään toiselta. Ei tarvitse lupaa olla isi. Itse olen isi omalle pojalleni. Enkä kysy siihen lupaa keneltäkään. Ensimmäistä kertaa olen isi. Nyt vasta itse tajuan, mitä olen aina halunnut olla. Olen aina halunnut olla isi. En ole timanttia, enkä rautaa, tai muutakaan metallia. Olen vain isi, joka kaipaa omaa poikaansa. Nuorempana vietin aika railakasta elämää, kuten kuka tahansa nuori ja opiskelijanuorukainen. Seurustelin eri naisten kanssa. Oma ensimmäinen ns rakkauteni alkoi Kemijärvellä. Kaikkien ensirakkauteni nimiä en edes muistakaan. Nuoruudessa kaikki alkavat aina siitä ensirakkaudesta. Sitten tulee toinen...kolmas...neljäs....ja..Opiskeluaikana yritimme minä ja naisystäväni saada lasta. Emme saaneet. Tiemme sitten erosivat ajan myötä eri suuntiin. Ei tietenkään saamattoman lapsen takia, mutta ihan muuten vain. Silloin en tietenkään tiennyt, mitä isinä oleminen tarkoittaa. Sen kuin vain tekee lapsen ja olet isi. En silloin tiennyt, mitä tulevan pitää, en tiennyt että tulet elämääni. Isinä oleminen tarkoittaa vastuuta, sinusta vastuussa olemisesta, suojelemista, huolehtimista, muiden, kuin oman asioiden pitämisestä ensisijaisena. Oman edun taakse jättämistä. Oman pojan ja lapsen tuomista eteen, ennen muita. Siitä on isi tehty. Olet poikani, olen isäsi. Siinä se. Mitä päivääsi kuuluu? Sitä mietin joka ikinen päivä. Tänään ehkä syöt aamiaisen, käyt läpi aamuleikit ja rutiinit, sitten päiväunille, kunnes taas aloitat leikkisi. Syöt lounaan ja välipalan, myöhemmin iltapalan, kunnes taas illalla väsymys iskee. Näet unia milloin mistäkin, kunnes taas huominen päivä koittaa. Se on se arkipäivää sinulle. Ajatukseni pyörivät sinussa koko ajan. Olet niin komea, kuin minäkin. Päivästä toiseen mietin, miten opit uusia asioita ja miten voisin sinulle niitä opettaa. Nyt tuntuu siltä, että olen ollut isi koko ikäni, luontainen isi. Isinä oleminen vain odotti sinun tuloasi elämääni.

Jokaisen äidin ja isin velvollisuus on tehdä lapselleen parasta.

Talvi ja pakkaset, mutta lämpimät ajatukseni sinusta

Talvi tuli sitten viimein tänne Turkuunkin. Ei sillä, että olisin kaivannut kylmyyttä. Pakkasta ollut noin -15 astetta viimeisen viikon. Samaa luvassa tämän ja ensiviikonkin. Enpä ole hirveästi kaivannut talvea, mutta onneksi se on lyhyempi täällä etelässä, mitä tuolla pohjoisessa, Oulussa ja Kemijärvellä. Kyllä se vähän vitutti silloin rapata auton tuulilasia joka ikinen päivä. Se oli aina jäässä ja kuurassa sekä ulkoa, että sisältä. Rappaat sitä sitten molemmin puolin. Sisältä rapatessa lumet valuu auton hyttiin ja sulaa siellä. Kun sain vuokra-asunnon täältä Turusta, sain myöskin sellaisen autopaikan, jossa on katos. Autoni on nyt siinä katoksessa. Ei mene tuulilasi jäähän, eikä tarvi rapata.

Soitin eilen äidillesi ja lähetin myöskin sähköpostia. Kerroin halustani tavat sinut ja kerroin myöskin hänelle, että rakastan sinua. Halusin tiedustella miten sinulla menee. Isänä oleminen on raskasta silloin, kun ei näe lastaan. Kunpa isänä oleminen ei olisi näin vaikeaa, kuin minulla nyt on. Se johtuu siitä, että välitän sinusta ja et ole luonani, enkä saa nähdä sinua. Tiedän muista isistä ja perheistä, jotka saavat olla lastensa luona silloinkin, kun vanhemmilla on välirikko. He ovat siinä mielessä onnellisemmassa asemassa, kuin minä, koska saavat nähdä omaa lastaan. Minä olen ensimmäistä kertaa isi elämässäni. Olen ylpeä isi, olen sinusta niin ylpeä ja onnellinen. Jonain päivänä opit lukemaan ja kirjoittamaan. Opit internetin käytön, tiedon haun ja niin edelleen. Ehkä silloin etsit myös minuakin. Olen ollut sinusta aina tietoinen, siitä lähtien kun synnyit, enkä koskaan unohda sinua.

Ruokaremonttia ja liikuntaa

Katsoin tänään YLE dokumentin aiheesta, joka kertoi vanhasta neuvostoliittolaisesta vesipaastosta. Dokumentissa jopa lääkärit ja tutkijatkin päivittelivät sen terveyshyötyjä. Itselläni on kohonnut verenpaine ollut jo useita vuosia ja vesipaaston todettiin olevan suotuisa siihenkin. En kuitenkaan aio alkaa vesipaastolle, mutta dokumentti herätti ajatuksen elämäntaparemontista. On tullut syötyä aikalailla sekalaisesti ja epäterveellisesti. Olen aikaisemmin kokeillut jos minkäkinlaista dieettiä, mutta eivät ne toimi omalla kohdallani. Ei laihtuminen onnistu kurjuutta lisäämällä. Kyllä sen tekemisen täytyy olla mielekästä. Olen ollut valtaosan elämästäni hoikassa kunnossa, mutta kolmenkympin jälkeen alkoi sitten pikkuhiljaa kertyä tuota keskivartaloa. Se tuli sen verran hitaasti pitkällä aikavälillä vuosien saatossa, etten edes huomannut tulevani pullukaksi. Olin mielestäni edelleen timmissä kunnossa. Sitä tottuu siihen, mitä peilistään näkee joka aamu. Nyt tuo maha on jo siinä mittakaavassa, että hävettää mennä uimahalliin. Pidän uimisesta todella paljon, mutta on pienimuotoinen kynnys mennä uikkareissa halliin tällaisella vatsalla. Haluan aloittaa terveellisemmät elämäntavat ruokailutottumuksista ja kevyestä liikunnasta. Olen aikaisemmin käynyt monesti pienellä parin kilometrin aamukävelyllä. Ei se fyysisesti kovin kummoinen suoritus ole, mutta eikös kaikki kuitenkin lasketa? Sitä paitsi en halua, että terveyteni pettää, ennen kuin olen ehtinyt edes tavata sinua, tai että sinun tarvitsisi hävetä isääsi. Tänä aamuna kävin jo tekemässä pienen, noin kolmen kilometrin pituisen kävelylenkin. Oli mukava haukata raitista ilmaa pienoisessa -15 asteen pakkasessa samalla, kun kuuntelin nettiradiota. Tässä Turun Runosmäen asuinalueella on sellainen sopiva pyörätiekierros, jonka käyn aina tekemässä. Pienenä motivaationa käytän puhelimeen asennettua Runkeeper sovellusta, joka piirtää reitin kartalle. vie sen ja muunkin datan sitten Runkeeper websivulle. Siinä vaiheessa, kun tuloksia alkaa jo näkyä, voisi sitten siirtyä sinne uimahallin puolelle vähän vaativamman suorituksen pariin. Tarkoitukseni olisi pudottaa painoa jotain kymmenen kiloa. Toisaalta niille kiloille on aivan sama, kunhan tuo vatsanseutu ainakin kutistuu.

Vuoden 2014 avaus

Hei rakas poikani. Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni tälle vuodelle. Mietin samalla viimevuoden kirjoituksiani. Mitä tuli tehtyä, sanottua ja mitä tuli kirjoitettua. Tulen miettimään tämän vuoden kirjoituksiani myös etukenossa. En ole erityisen uskonnollinen ihminen perinteisessä uskonnollisessa mielessä. Uskon kuitenkin johonkin. Kuten itseeni, elämään, sinuun ja minuun, meihin molempiin, isin ja oman pojan rakkauteen. Mielestäni ei ole olemassa Jumalaa, Jeesusta, tai Allahia. Mutta ymmärrän ihmisiä, jotka uskovat sellaiseen. En halua sanoa heistä mitään pahaa noin yleensä. On ihan hyvä asia uskoa johonkin sellaiseen, minkä tarkoitus on tehdä jotain hyvää konkreettisesti. Itse en usko ja luota johonkin ulkopuoliseen olentoon, joka ohjaa sinua, minua, tai ketään. Uskon omaan itseeni tehdä hyvää. Kukaan ulkopuolinen ei ohjaa sitä puolestani.

Uskonnollisilla tahoilla on kirjoituksia, joiden tarkoitus on hämätä lukijaansa ja varsinkin pieniä lapsia. Lasta on helppo manipuloida, uskomaan satuolentoihin, silloin kun lapsi on vielä pieni ja liian nuori ymmärtämään elämän tosiasioita. Eräät aikuiset kertovat lapsilleen, että ei Joulupukkia olekaan olemassa. Toiset kertovat lapsilleen, että Jumala on olemassa. Mihin uskoa?

Kun sinä ja minä joskus tapaamme, minä vain rakastan sinua, niin vain kuin omaa poikaansa voi ikinä rakastaa. Siihen ei tarvita mitään yliluonnollisia voimia tai ihmeitä. Haluan nähdä sinut joskus, yhtenä päivänä, ja sen jälkeen joka päivä. Mutta en nyöskään halua tuhota sitä näkemisen mahdollisuutta omalla typerällä toimillani. En voi tulla luoksesi väkisin, keneltäkään ensin lupaa kysymättä. Haluan toimia oikein. Olet vielä niin nuori, että et ymmärrä näitä asioita. Minä kerron sinulle poikani joskus.

Hyvää Joulua pikkuiseni

Jouluaatto. Lasten ja perheiden juhla. Olen teettänyt kuvistasi kortteja. Pidän ne aina näkyvilläni. Turun Vanhalla Suurtorilla julistettiin perinteisesti Joulurauha. Tarkoitukseni oli käydä paikanpäällä, mutta se jäi nyt sitten käymättä. Katsoin tapahtuman kuitenkin netistä suorana lähetyksenä. Kävin ensin Turun Kaupungin hautausmaalla, ajoin sinne parkkipaikalle, lähdin kävelemään ja etsimään muualla haudattujen muistomerkkiä. Kävelin pari tuntia, harhaillen siellä täällä, kyselin vastaantulijoiltakin, missä se on. Kukaan ei osannut sanoa. Ilta alkoi pimetä ja en ollut löytää autoani. Sitten viimein sain eräältä pariskunnalta ohjeet, miten päästä yhteen parkkipaikkaan, missä autonikin sitten oli. Ajoin kotiani kohti, Runosmäkeä. Runosmäki ja Kärsämäki ovat vierekkäisiä asuinalueita. Kärsämäellä on pieni hautausmaa. Kynttiläni on siellä isäni ja ukkisi muistolle. Mutta Hän on oikeasti haudattu Kemijärven hautausmaalle, joka näkyy kuvassa alempana.

Uusi vuosi ja uudet kujeet, niin sanotaan. Sinulle toivon parempaa uuttavuotta, kuin myös itsellenikin. Ei kaikkea tarvitse keksiä uudelleen. Parantaa vain edellisen vuoden elämää ja tulevaa silmällä pitäen. Toivottavasti luet jonain päivänä tämän koko kirjoitukseni. Haluan sinun tietävän, kuka oikeasti olen ja mistä tulen. Lapsen kasvatukseen, lapsen vanhempiin tarvitaan sekä isä, että äiti. Oikea isä ja äiti. Minä olen sinun oikea isäsi. Tässä muistokirjoitus, jonka enoni laittoi Lapin Kansan sanomalehteen, sen jälkeen kun oma isäni menehtyi. Näillä kauniilla sanoilla haluaisin sinunkin muistavan minua silloin, kun oma elämänpolkuni tulee joskus tiensä päätökseen:

"Oli kaunis Huhtikuun päivä, kun puhelimeni soi enteellisen hiljaisesti ja kuullessani Martan kaksi sanaa 'ikäviä uutisia', sanoin heti, niinkö sen piti käydä, että kaksi päivää meiltä lähtösi jälkeen siirryit Tuonen lehdon, virran mustan tuolle puolen. En olisi uskonut 14 kuukautta sitten, kun seisoimme rinnakkain äitini haudalla, että sinun vuorosi on niin lähellä uupua. Opin sinut tuntemaan viimeisten 37 vuoden aikana ahkerana, sopuisana ja ystävällisenä työkaverina niin kotona kuin savotoilla ollessamme. On murheellinen mieli, mutta toisaalta 'tyytyväinen muisto, että sain sinua vierastaa' viimeisen elinviikkosi aikana sekä kyyditä hangen päällä kelkalla katsomassa vuosikymmenien taakse jääneitä palkisia. Muistan joka ilta nukkumaan mentyäni kun sanoin sinulle leikilläni, mutta samalla siinä tuli totuuskin, että minä olen kolme vuotta sinua vanhempi ja minulla on samanlaisesta sairaudesta 18 vuoden kokemus, kun tulit lenkiltä ja samalla naurettiin omaa kuntoamme. Sanoin sinulle samat sanat kuin 18 vuotta sitten minulle sanoi sairaalasta päästyäni paljon nähnyt, kokenut, arvostettu lääkintäneuvos Peltonen, että jos meinaat jotenkuten pärjätä ja elää, niin kävele hiljaa, kierrä häät ja hautajaiset.

En tullut haudallesi, sillä pelkäsin Peltosen sanontaa sekä syitä ja seurauksia. Olit sen ikäluokan ihminen, että sanoit muistaneesi huutolaislapsen osankin, mutta et ollut katkera ihmisille kohtalostasi, mitä olit kokenut, vaan elämänmyönteinen ja huumorinhöystämä kaveri. En odota sinua kesälomalle, en lämmitä sinulle rakkaaksi tullutta pihämökkiä, missä aloitit 37 vuotta sitten perhe-elämäsi ja halusit palata jälleen tänä kesänä muistojesi pariin, kuten annoit ymmärtää minun ja vaimoni Impin. Olit kohtalosi lapsena liian hyvä ihmisenä taivaltamaan sairaana tätä ohdakkeista elämän polkua, joten elämänkaaresi tuli täyttyä liian varhain.

Keväinen lempeä tuuli keinuttakoon Tuonelan kehtoasi, sillä siinä sinun on hyvä olla, ikiunta rauhaisaa uinahtaa."

Toivotan sinulle rakas pikkupoikani hyvää Joulua ja parempaa ensivuotta meille molemmille. Toivottavasti saat paljon lahjoja ja herkkujakin kohtuudella. Valitettavasti minulla ei ole nyt mahdollisuutta lähettää sinulle lahjaa. En tiedä asutko vielä Helsingissä. Haluaisin antaa sinulle lahjat henkilökohtaisesti, enkä postin välityksellä. Eikä äitisi kuitenkaan kertoisi, että lahjat ovat oikealta isältäsi.

Tähän on hyvä päättää, tämän vuoden viimeiseen kirjoitukseeni. Vuosi on ollut osaltani tapahtumarikas. Sekä hyvässä, että pahassa. Pahassa siinä mielessä, että en ole koskaan saanut tavata sinua. Hyvässä siinä mielessä, että olet edelleen minun oma poikani.