Hyvää Pääsiäistä pienokaiseni

Tuli sitten tosissaan lämpimät ja kauniit ilmat. Kävin kaupungillakin pyörähtämässä, mutta ihmiset ovat kaiketi lähteneet maakuntiin viettämään pyhiä, koska melko tyhjä oli keskusta. Nyt on lämmintä 17 astetta ja parempaa vielä luvassa ensiviikon alkuun. Oletko jo ulkoillut paljonkin? Olisi mukava olla sinun kanssasi pihalla leikkimässä ja touhuamassa kaikenlaista. Alat olla siinä iässä, että opit puhumaan vähän enemmänkin. Toivottavasti osaat myös Suomenkieltä. En tiedä onko sinulla siellä ketään opettamassa äidinkieltäsi.

Kesä on taas kohta ja haluaisin tietää mitä sinulle kuuluu ja mitä äitisi aikoo tehdä lähitulevaisuudessa. Toivottavasti pysyt Suomessa. En halua menettää sinua. En ole saanut vielä mitään uutta tietoa asianajajaltani, eikä äitisi kerro minulle mitään. Olen hakenut sinulle matkustuskieltoa, jotta pysyisit Suomessa, mutta ei sillä vaateella taida olla kovin hyviä mahdollisuuksia menestyä. Äitisi on yksinhuoltaja ja se merkitsee. Haen kuitenkin myös huoltajuutta sinulle. On se kyllä aika merkillistä, että minun, isäsi, pitää hakea käräjäoikeudelta oikeutta, sekä minun perusoikeusiini, että sinun perusoikeuksiisi. Sinulla on oikeus isään ja minulla sinuun, poikaani. Mutta mennään nyt näin pidemmän ja vaikeamman kaavan mukaan, kun muutakaan vaihtoehtoa ei näytä olevan. Taistelen sinusta kynsin ja hampain. Kirjoittelen taas sinulle ja vielä kerran hyvää Pääsiäistä pikkuiseni.

Poikani...

Tuli postia viime maanantaina Helsingin käräjäoikeudelta. Asia on lapsen elatusmaksun vahvistaminen. Tuo sana "vahvistaminen" on vähän huono tai väärä. Ei tässä vahvisteta kenenkään olemassa olevaa ehdotusta. Varsinkaan, kun äidilläsi ei ole edes sitä ehdotusta koskaan ollutkaan. Asia menee käräjäoikeuteen ja siellä katsotaan molempien osapuolien näkemykset asiasta. Sen jälkeen joskus käräjäoikeus tekee päätöksensä. Ensin on tietenkin käräjäoikeuden istunto, jossa asia käsitellään ja on mahdollisuus itse osallistua tapahtumaan. Itse ainakin menen sinne ja puhun suuni puhtaaksi. Toivottavasti sinäkin olet silloin siellä, että pystyisin näkemään sinut.

Äitisi vaatimukset ovat kohtuuttomia. Ei tästä maailmasta. Tämä oikeustapaus on tavallaan odotettu tapaus, koska äitisi ei ole koskaan suostunut kommunikoimaan kanssani. Hän on vain halunnut, että käräjäoikeus tekee päätökset hänen puolestaan sitten joskus.

Jokatapauksessa, olen kerännyt lippua ja lappua, dokumentteja asiani puolesta. Noilla dokumenteilla en halua sinulle mitään pahaa. Haluan sinun hyvinvointiasi, mutta en voi suostua itseni ryöstämiseen.

Soitin Helsingin käräjäoikeuden sihteerille ja kerroin haluavani lykkäystä asiaan. No, oma asianajajani voi sitä haluta sitten aikoinaan tehdä. Sitten tämä käräjäoikeuden sihteeri totesi, että tämähän on vain matemaattinen laskutoimitus, jossa lasketaan elatusavun määrä. No ei tämä asia nyt kuitenkaan näin ole. No, katsotaan huomenna aamulla ja päivällä, miten asia etenee. Sitten lisää...

24.3.2014 päivitystä. Kävin oikeusaputoimistossa juttelemassa asianajajani kanssa. Asia on nyt vireillä. Haen yhteishuoltajuutta ja tapaamisoikeutta samalla kertaa. Homma menee nyt niin, että ensin lakimiehet neuvottelevat keskenään. Jos äiti ei suostu mihinkään vaatimuksiini, asia ratkaistaan sitten aikoinaan käräjäoikeudessa.

Elämäntaparemonttia

On vierähtänyt sitten tovi viimeisestä kirjoituksestani. En ole kuullut vielä mitään lakimiehestäni ja asiastani. Tai oikeastaan sinun asiastasi, sillä lapsella, eli sinulla, on oikeus tavata isä, eli minut. Mutta koska olet vielä niin nuori, ettet pysty ajamaan oikeuksiasi, niin isi tekee sen puolestasi. Tätä asiaa olen ollut puolustamassa. Mutta asiat kai menevät sitten omalla verkkaisella tahdillaan. Ehkäpä syksymmällä tiedämme asiasta sitten enemmän.

Kesäkin saapui sitten viimein. On ollut jo melko lämmintä ja jopa hellettä muutaman päivän. Kesä saa ihmiset ajattelemaan, liikkumaan ja niin edelleen. Mielikin on virkeämpi. Talvi meni minulla vähän niin ja näin. Enimmäkseen murehtiessa kaikkia asioita, tuli maattua paljon vuoteessa, kaljaa juotua, ei juurikaan liikuntaa. Tuollainen elämäntapa tekee surulliseksi ja masentuneeksi. Joskus aikaisemmassa kirjoituksessani otin puheeksi liikkumisen. Ei siitä tule ikinä mitään, jos lähtee vain kokeilemaan jotain juttua ja toivoo sitten siitä tulevan jotain pysyvämpää. Tutkiskelin itseäni viime viikolla ja en pitänyt lopputuloksesta. Voin pahoin niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Minun oli pakko alkaa miettimään omaa elämääni ja kuntoani. Muuten en tule sinua näkemään. On eri asia tehdä itselleen päätös, kuin lähteä kokeilemaan jotain asiaa, jos vaikka onnistuisi. Olen tehnyt nyt oman päätökseni, jossa jätän alkoholituotteet kokonaan pois, liikun säännöllisesti ja syön terveellisesti. Käyn viisi kertaa viikossa aamulenkillä, noin neljän kilometrin matkan. Viime viikolla aloitin ja jo nyt tuntuu olo paljon paremmalta. Tästä paremmasta elämäntavasta saa tulla pysyvä tapa. Jonain päivänä näen sinut ja teen töitä sen eteen, että olen henkisesti ja fyysisesti hyvässä kunnossa sinun edessäsi.

Rokotteista

Kerroin aiemmin, että laitoin tilillesi 150 euroa rokotteitasi varten. En silloin tiennyt, mitä rokotteita sinulle laitetaan. Luulin niiden olevan sellaisia välttämättömiä, jotka laitetaan kaikille lapsille Suomessa. Halusin tukea sinua ja välitän terveydestäsi enemmän, kuin mistään muusta. Nyt sain sitten tänään postissa kuitit noista rokotteistasi. Minkä ihmeen takia äitisi on sinulle antanut laittaa keltakuume- ja hepatiittirokotteet? Ja vielä malariakuurikin. Ei tuollaisia täällä Suomessa tarvita. Hepatiitti A rokotteen jotenkin ymmärrän, mutta keltakuume ja malarialääkitys? Ei minulla ole sitä vastaan, että vierailet Keniassa. Mutta toivottavasti äitisi ei ole sinua viemässä pysyvästi pois Suomesta. Hän on joskus minulle vihjaillut tuollaista puhelimessa. Jos lähdet pois, silloin en näe sinua koskaan. Enkä minä halua olla tukemassa sellaista toimintaa, jolla sinut saadaan vietyä maasta pois. Jos tuo on äitisi suunnitelma, niin ei hän sinusta paljoaakaan enää välitä, enkä aio seurata tuota sivusta. En päästä sinua pois. Jo se, että hän ei anna minun nähdä sinua, kertoo hänestä jo aika paljon. Mutta että vienti Afrikkaan, ei helvetti sentään. Vastedes kysyn aina ensin mihin tarkoitukseen hän haluaa rahaa. Sinä olet Suomen kansalainen ja kotimaasi on Suomi. Kaksoiskansalaisuus ei tarkoita sitä, että sinulla on kaksi kotimaata. Ei. Ainoa kotimaasi on se, missä olet syntynyt. Jos olisit luonani, hemmottelisin, halaisin ja suukottelisin sinua joka päivä. Ja pitäisin sinusta huolta joka hetki.

Mitä sinä oikeen teit?

Kysymykseen törmää varmaan melko moni mies, jolla on lapsi ja joka ei saa nähdä omaa lastaan. Olen syytön tai syyllinen, mutta ketään viranomaisia ei kiinnosta koko asia. Turhauttaa, jos isän velvollisuus on selittää lapselleen syyt, miksi en ole voinut nähdä sinua. Laillisia perusteita siihen ei ole. Äiti osoittaa sormella syyllisen, minuun, vaikka äiti onkin itse se syyllinen. Lapsi uskoo aina äitiänsä, tai sitä vanhempaa, jonka luona lapsi asuu. Todellisuudessa omalla kohdallani mitään rikosta ei ole koskaan tapahtunut. Mutta syyllinen olen silti johonkin, koska äitisi ei ole vielä koskaan antanut nähdä sinua. Isinä oleminen ei ole rikos. Äitisi on sen sijaan syyllistynyt rikokseen, koska oman lapsen tapaamisen estäminen on lain vastaista Suomessa. Mutta minun on vähän turha nostaa siitä kannetta häntä vastaan, koska ketään viranomaista ei kiinnosta tämä tapaus, eikä kanteen läpimenolla olisi mitään takeita tai positiivisia vaikutuksia kenenkään elämään.

Näin vanhempana ajatellen, olen ollut sinkkuna liian kauan. Joskus tuntuu, että saanko enää ketään elämänkumppania vierelleni. Nuorempana voi elää sinkkuelämää, ei vanhempana. Mennyt nuoruuden aika on kulunut opiskellessa ja töitä tehdessä. Kuten normaaliin elämään kuuluukin. Olen etsinyt elämänkumppaniani myös internetistä, mutta laihoin tuloksin. Kerron aina itsestäni totuudenmukaisesti, mutta en tietenkään paljasta itsestäni heti kaikkea. Joskus jokin nainen ottaa minuun yhteyttä. Tai aika monikin nainen on ottanut minuun yhteyttä vuosien varrella. Kaikki kontaktini ovat olleet jokseenkin yhdentekeviä, ei niin kiinnostavia persoonia. Tutustuminen toiseen tarkoittaa kysymyksiä ja vastauksia puolin ja toisin. Sitten joko kiinnostus herää tai hiipuu. En ole halunnut tavata ketään, ennenkuin tunnen henkilön edes jotenkin. Pyydän ja kysyn toiselta osapuolelta mahdollisimman paljon, kysyn paljon, mutta vastapainoksi annan myös vastauksia itsestänikin.

Joka kerta, kun minulta kysytään tietoja ihmissuhdeasioista, oletko naimisissa, koskaan ollut, onko sinulla lapsia ja niin edelleen. Vastaan aina rehellisesti. Tämä on kait ihan normaalia sinkkuihmisen silmin, joka haluaa tavata toisen sielunkumppanin tositarkoituksella. Sanon aina, että minulla on lapsi, sinut. Minulle heitetään aina vastakysymys, miksi en ole kanssasi. Minut syyllistetään siitä, että en ole luonasi. On ikäänkuin minun vikani, että en vietä aikaa kanssasi. En ole koskaan tehnyt mitään väärin, jotta olisi oikeutettua menettää sinut. Vika ei ole minussa, eikä sinussa. Sainpa tulevaisuudessa elämänkumppania koskaan tai en, mutta minulla on aina sinut siellä jossain, oma ihana poikani. Rakastan sinua kaikista eniten koko maailmassa ja minulla on aina sinut.