Kysymykseen törmää varmaan melko moni mies, jolla on lapsi ja joka ei saa nähdä omaa lastaan. Olen syytön tai syyllinen, mutta ketään viranomaisia ei kiinnosta koko asia. Turhauttaa, jos isän velvollisuus on selittää lapselleen syyt, miksi en ole voinut nähdä sinua. Laillisia perusteita siihen ei ole. Äiti osoittaa sormella syyllisen, minuun, vaikka äiti onkin itse se syyllinen. Lapsi uskoo aina äitiänsä, tai sitä vanhempaa, jonka luona lapsi asuu. Todellisuudessa omalla kohdallani mitään rikosta ei ole koskaan tapahtunut. Mutta syyllinen olen silti johonkin, koska äitisi ei ole vielä koskaan antanut nähdä sinua. Isinä oleminen ei ole rikos. Äitisi on sen sijaan syyllistynyt rikokseen, koska oman lapsen tapaamisen estäminen on lain vastaista Suomessa. Mutta minun on vähän turha nostaa siitä kannetta häntä vastaan, koska ketään viranomaista ei kiinnosta tämä tapaus, eikä kanteen läpimenolla olisi mitään takeita tai positiivisia vaikutuksia kenenkään elämään.
Näin vanhempana ajatellen, olen ollut sinkkuna liian kauan. Joskus tuntuu, että saanko enää ketään elämänkumppania vierelleni. Nuorempana voi elää sinkkuelämää, ei vanhempana. Mennyt nuoruuden aika on kulunut opiskellessa ja töitä tehdessä. Kuten normaaliin elämään kuuluukin. Olen etsinyt elämänkumppaniani myös internetistä, mutta laihoin tuloksin. Kerron aina itsestäni totuudenmukaisesti, mutta en tietenkään paljasta itsestäni heti kaikkea. Joskus jokin nainen ottaa minuun yhteyttä. Tai aika monikin nainen on ottanut minuun yhteyttä vuosien varrella. Kaikki kontaktini ovat olleet jokseenkin yhdentekeviä, ei niin kiinnostavia persoonia. Tutustuminen toiseen tarkoittaa kysymyksiä ja vastauksia puolin ja toisin. Sitten joko kiinnostus herää tai hiipuu. En ole halunnut tavata ketään, ennenkuin tunnen henkilön edes jotenkin. Pyydän ja kysyn toiselta osapuolelta mahdollisimman paljon, kysyn paljon, mutta vastapainoksi annan myös vastauksia itsestänikin.
Joka kerta, kun minulta kysytään tietoja ihmissuhdeasioista, oletko naimisissa, koskaan ollut, onko sinulla lapsia ja niin edelleen. Vastaan aina rehellisesti. Tämä on kait ihan normaalia sinkkuihmisen silmin, joka haluaa tavata toisen sielunkumppanin tositarkoituksella. Sanon aina, että minulla on lapsi, sinut. Minulle heitetään aina vastakysymys, miksi en ole kanssasi. Minut syyllistetään siitä, että en ole luonasi. On ikäänkuin minun vikani, että en vietä aikaa kanssasi. En ole koskaan tehnyt mitään väärin, jotta olisi oikeutettua menettää sinut. Vika ei ole minussa, eikä sinussa. Sainpa tulevaisuudessa elämänkumppania koskaan tai en, mutta minulla on aina sinut siellä jossain, oma ihana poikani. Rakastan sinua kaikista eniten koko maailmassa ja minulla on aina sinut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti