Yksi taistelu ohitse, mutta en tiedä kuka taistelun voitti

Tänään mietiskelin taas auringonpaisteessa sinua ja minua, meitä joskus yhdessä. Ihminen tottuu aina vallitseviin olosuhteisiin. Tuleva on aina se mikä pelottaa. Minua pelottaa se, etten näe sinua.

Alkaa myös olemaan kesän viimeisiä hetkiä käydä vesipuistossa. Sitten voi taas keskittyä johonkin muuhun. Tunnen olevani niin yksin ilman sinua. Oma poika on maailman tärkein asia. Aluksi oli enemmän riitaa äitisi kanssa, mutta minun ei tarvinnutkaan sitten lähteä käräjäoikeuteen sopimaan elatusmaksuista ja tapaamisoideudesta. Mutta minun oli pakko antaa periksi rahakysymyksissä ja sinun huoltajuudesta. Käräjäoikeuden istunnossa minulle olisi tullut takkiin jokatapauksessa ja enkä minä muuten voisi sinua nähdä. Onhan se nyt parempi, että raha menee sinulle, eikä käräjäoikeuden kuluihin. Siis toivottavasti sinulle. Mutta en silti tiedä kuka oikein voitti, en ainakaan minä ja tuskin sinäkään. Äitisi sai mitä halusi. Voiko sitä kenenkään voitoksi kutsua. Ei kait se ole kenellekään hyväksi riidellä loppuelämää. Et sinä halua, että äitisi vihoittelee minulle koko ajan. Tässä on kyse sinun ja minun asiasta ja meidän välisestä suhteesta. Meidän tilanteemme ei parantunut tällä tavalla yhtään. Jos puhutaan nyt pelkästään meidän tapaaamisoikeudesta, niin se on kyllä vahvistettu. Mutta äitisi vaatii kuusi ensimmäistä kertaa niin sanottua tuettua tapaamista. Jos se edes toteutuu. Helsingissä on esimerkiksi Pienperheyhdistys Ry, jossa voisimme tavata ne ensimmäiset kerrat. Koska tapaaminen on kerran kuukaudessa, tuolla pitäisi käydä puoli vuotta. Tuo maksaisi minulle joka kerta 75 euroa tunti. Kolmen tunnin tapaaminen maksaisi minulle siis 225 euroa. Mistä ihmeestä minä tuon verran ylimääräistä saan joka kuukausi? Jos lakkaan syömästä kokonaan, enkä maksa puhelinlaskuakaan, niin kuukauden eläisin, mutta pääsisin luoksesi ainakin sen yhden kerran elämässäni. Ei se nyt aivan näinkään homma voi toimia. Haluan nähdä sinut, vaikka joka päivä, jos se olisi minusta kiinni. Käyn toki sosiaalitoimistossa kysymässä asiasta, josko sieltä saisi avustusta. Jos minun pitää jälkikäteen anoa tuo raha, niin ongelmissa ollaan. Raha pitäisi saada etukäteen, ellei sitten Pienperheyhdistys anna luottoa. Odottelen vielä postista paperiversiota käräjäoikeuden kirjallisesta päätöksestä, jotta minulla olisi se esittää sosiaalitoimistossa. Minulla on silti pieni pelko siitä, että asioiminen tuolla luukulla on ajanhukkaa, koska he ovat siellä töissä pelkästään itseään varten. Pakko kuitenkin yrittää.

Vaalan mökkireissusta lyhyesti

Käytiin sitten Vaalassa ja melkein heti perille päästyämme tuli koti-ikävä. Itse mökki sijaitsee oikeasti Manamansalossa Kivesjärven rannalla, mutta kaverini kotiasunto on Vaalassa. Puolentunnin ajomatka Vaalasta sinne mökille. Kiva siellä oli tietenkin käydä, mutta lyhyempikin reissu olisi riittänyt. Tässä vain pieni tilapäivitys, mitä aina milloinkin touhuan. Sinulle haluan kirjoittaa tapahtumistani. Itselläni ei ole kuvia ja tarinoita omasta isästäni ja siksi haluan kirjoittaa sinulle. Toiveissani on aina, että tapaisimme säännöllisesti, mutta voi se olla niinkin, että se ei ole mahdollista. Se riippuu ihan äidistäsi, haluaako hän meidän tapaavan, vaiko ei. Ajomatka tuonne pohjoiseen oli aika pitkä ja tuntui puuduttavalta ilman pidempiä taukoja, mutta onneksi ilmat olivat todella hyvät koko reissun aikana ja ystäväni jaksoi ajaa. Lähdimme viime viikon keskiviikkona ja tänään, eli seuraavan viikon maanantaina olin taas takaisin kotona täällä Turun Runosmäellä. Melkein viikko siellä reissussa meni. Pelasimme pokeria, saunoimme, uimme järvessä, kylvimme paljussa ja niin edelleen. Sunnuntaina jo hieman satoi vettä ja oli ukkostakin, mutta se oli vain kivaa vaihtelua. Maanantaiaamuna sitten heräsimme aikaisin, noin kello viiden aikaan ja lähdimme ajelemaan takaisin kotia päin. Ystäväni oli ostanut asuntovaunun Tampereella. Se piti sieltä noutaa ja ottaa mukaan Saloon. Itse jäin kyydistä Tampereella, hyppäsin Turun junaan ja puksuttelin kohti omaa kotiani. Tampereelta Turkuun menee vähän alle kaksi tuntia junalla. Nyt olen kotona taas ja aina ajattelen sinua.

Kesäisiä juttuja taas

Lämmintä piisaa ja tänään kävin taas JukuParkissa ottamassa aurinkoa. Siellä on paljon lapsiperheitä ja muitakin ihmisiä, kaiken ikäisiä aina nuoresta vanhempaan, sinkkuja ja pariskuntia. Heräsin tänään aamulla noin 9 aikoihin, kävin juoksulenkillä ja tulin sitten kotia. Join aamukahvit ja surffailin hieman internetissä uutisia lueskellen. Laitoin kotona jo valmiiksi aurinkorasvaa iholleni, ettei sitten siellä vesipuistossa tarvi taiteilla rasvojen kanssa. Mittailin taas uudestaan tuota välimatkaa sinne, nyt RunKeeper sovelluksen avulla. Ei se vesipuisto ole, kuin 1.5 kilometrin päässä kotoani. Rauhallisesti kävellen matka sinne kestää noin 20 minuuttia. Lähdin kävelemään sinne noin kahdentoista aikaan päivällä. Luontopolku sinne päin menee kaiketi Impivaaran läpi ja sinne päin kävellessä vasemmalle sijoittuu myöskin Nunnavuori. Ei se ole, kuin pikkuinen mäennyppylä, mutta olkoon nimi sitten mikä hyvänsä. Kiva luontopolku sinne menee kuitenkin ja se risteää toiseenkin suuntaan ja hieman pidemmälti, mutta en ole siellä vielä koskaan käynyt. Parolanpuisto on muistaakseni paikan nimi. Pitää tässä joku päivä käydä sielläkin. Loikoilin ja otin aurinkoa vesipuistossa melkein neljä tuntia, mutta voiteessa oli sen verran kerrointa, ettei väriä tullut juuri ollenkaan. Enpähän ainakaan palanut. Meikäläinen ruskettuu vähän huonosti. Vähän niinkuin on/off tilanne, joko palaa, tai ei tule väriä ollenkaan. En ole kuitenkaan mikään albiino :) Ostin kausikortin jo kesäkuussa, mutta luultavasti saan sen vasta ensi maanantaina tai tiistaina. Seuraavana vuonna en kyllä maksa kausikorttia, jos sen saaminen on näin hankalaa. Sähköpostia piti vaihtaa useampaan kertaan. Miksei heillä voisi olla internet lomake sitä varten. Onneksi olen säilyttänyt maksukuitin.

Ensi viikolla olisin lähdössä käymään pitkästä aikaa tuolla pohjoisempana, Vaalassa ja tarkemmin sanottuna Manamansalon liepeillä. Menemme serkkuni kanssa sinne yhdessä ja tapaamme perillä ystävämme. Ystävälläni on mökki siellä. Matka on melko pitkä ja harkitsemme yöpymistä matkan puolivälissä, Jyväskylässä. Mutta se riippuu ihan siitä, jaksammeko ajaa koko matkan yhtä kyytiä, vaiko emme. Täältä käsin katsottuna Oulu ja Vaala ovat h-e-l-v-e-t-i-n kaukana keskellä ei mitään.

Kesää täällä Turun Runosmäellä

Kesäkuussa ostin kausikortin Turun JukuParkiin. Silloin alussa olikin hyvät ilmat ja kävin heti katsastamassa paikan. Tässä asuinalueellani ei ole mitään auringonottopaikkaa ja miksipä en sitten kävisi tuolla, kun se on kerta kävelymatkan päässä. Kesäkuun puolivälissä yhden viikonlopun nautiskelinkin tuolla ja sitten tulikin kylmä jakso, enkä päässyt käymään ollenkaan. Tämä kesän alku on ollut vähän arvaamaton. Samanlaiset säät ne on siellä Helsingissäkin. Nyt heinäkuun alussa alkoi taas helteet ja tietenkin suunnistin heti vesipuistoon. Kotoani JukuParkiin on reilu kilometri, eli siis ihan kävelymatkan päässä. Viimeksi tänään, 9.7.2014 kävin siellä. Kävin eilenkin. Ilmat ovat olleet todella kuumia. Noin 25-30 astetta lämmintä ja yötkin ovat olleet niin tukalan kuumia, ettei uni ole oikein tullut. Päivisin saisi olla kuuma, mutta yöt olisivat sitten mieluummin viileämpiä. Tykkään nukkua viileässä. Tuolla vesipuistossa on erilaisia liukumäkiä ja jonain päivänä menemme kahdestaan käymään. Olen muutamaa jo kokeillutkin, mutta olisi aina kivempi, jos olisit mukana. Kun yksin aina menen, niin enimmäkseen kiertelen ja otan aurinkoa aurinkotuoleilla. Välissä käyn vilvoittelemassa ja pulahtamassa altaassa.

Hieman aikaisemman kertausta

Rakastan sinua poikani, mutta pidän myös äidistäsi kaikesta huolimatta. Kunnioitan äitiäsi siinä mielessä, että olet olemassa. En voisi koskaan luopua sinusta. Toivoisin, että äitisi ei vihaisi minua ja että tuisimme jotenkin toimeen, koska silloin minulla olisi aina paremmat mahdollisuus nähdä sinut. Äitisi ja minun välit eivät ole olleet oikeastaan koskaan hyvät, mutta eihän sitä pitäisi viattomalle lapselle kostaa. Sanoin äidillesi aikoinaan, kun hän ilmoitti olevansa raskaana, että abortti olisi silloin ollut hyvä ratkaisu, koska molempien elämäntilanne oli vähän huono, eikä parempaa ollut tiedossa. Olisin halunnut sinulle parempaa tulevaisuutta. Oma elämäntilanteeni on edelleen huono. Olin niin väärässä, mutta olenhan ensimmäistä kertaa isi. Olen ollut jo kaksi vuotta työttömänä ja töistä ei ole vieläkään mitään tietoa, mutta en anna sen enää häiritä koska olet tärkein asia elämässäni. Äitisi piti silloin aikoinaan päänsä ja ei tehnyt aborttia ja nyt kun jälkikäteen miettii asiaa uudelleen, se oli aivan oikea ratkaisu. Siitä suuri kiitos hänelle. Eihän minulla muuten olisi sinua. Olisin yksin ilman sinua. Minä olin silloin väärässä ja äitisi oikeassa. En ole koskaan saanut tilaisuutta kiittää häntä siitä, että olet olemassa. En minä silloin tiennyt miten mahtavaa on saada oma lapsi ja poika. Olet ihanin asia, joka minulle on koskaan tapahtunut. Kiitos, että olet olemassa. En ole vihainen äidillesi mistään. Mutta surullinen olen, kun en ole saanut tavata sinua. Ensi kuukauden 7. päivä on se käräjäoikeuden istunto, jossa puidaan näitä asioita. Saa nähdä miten siinä käy, mutta ei ole mitään syytä miksi minulle ei annettaisi tapaamisoikeutta ja osittaista huoltajuutta. Jos kaikki käy hyvin, tulisin katsomaan sinua aina joka kuukausi, ellei sitten äitisi vie sinua pois Suomesta. Raha-asiat ovat sitten kokonaan eri asia, en ala niitä tässä erikseen puimaan. Se on selvä, että sinusta täytyy pitää huolta siinäkin mielessä.