Maailma muuttuu ilman ihmistäkin

Hyvää Maaliskuuta ja kevättä poitsuni. Talvi meni ikäänkuin sitä ei koskaan ollutkaan. No tottahan tuo. Suomessa on silti vielä neljä vuodenaikaa: Kevä, kesä, syksy ja talvi. Tänä kalenterivuonna syksy ja kevät ovat molemmat haukanneet talvesta oman osuutensa niin, ettei perinteistä lumista ja kylmää talvea sitten tullutkaan. Hyvä niin. Koululaiset tykkäävät mennä osoittamaan mieltä ilmastonmuutoksesta, koska sillä tavalla pystyy lintsaamaan laillisesti. Ei heitä oikeasti kiinnosta, eivätkä oikeasti ymmärrä ilmastoasioista mitään. En minä ainakaan näe mitään hyvää kireissä pakkasilmoissa ja jos on vielä metritolkulla luntakin. Kaikki ilmastohysteerikot laittavat ihmisen aikaansaamat katastrofit ja epidemiat ilmastonmuutoksen syyksi. Ilmasto on muuttunut niin kauan, kuin maapallo ja sen ilmasto on ollut olemassa. Vastikään Australiassa oli ihmisen aikaansaamat metsäpalot. Normaalia rajumpi leviäminen olikin sitten paikallisten Vihreiden syytä, koska he olivat aikaansaaneet kulotusten kiellon. Kontrolloidun kulotuksen, eli siis metsien ja ympäristön siivoamisen paloherkästä aineksesta. Sillälailla. Vihreät ovat samanlaista sekopäistä sakkia jokaikisessä maassa. Muka ympäristöpuolue, mutta aikaansaavat vain pelkkää vahinkoa ympäristölle. Jos halutaan puhua ihmisen aikaansaamasta ilmastonmuutoksesta, niin suurin syyllinen on väestöräjähdys ja siinä vihervasemmistopolitiikka edistää ilmastonmuutosta, ei estä sitä.

Nyt Kiinasta on levinnyt korona epidemia pitkin maapalloa. Sekin ihmisen välinpitämättömyyden ansiosta. Kiinalaiset (ja muutkin aasialaiset) vain menevät ja pyytävät luonnosta kaikkia villieläimiä torille myytäväksi. Ei mitään kontrollia mistään. Tällä tavalla nämä kaiken maailman "koronavirukset" lähtevät leviämään.

Tästä aasinsillasta päästäänkin sitten sinun kuulumisiisi. Toivottavasti olet pysytellyt siellä terveenä? Eihän sitä voi olla huolestumatta tämmöisinä aikoina, minun ainoa naperoni. Kaiken maailman vitsauksia sitä täytyykin olla nyt olemassa. Lehdistä voi lukea, että tämä päällä oleva korona epidemia on siellä pääkaupunkiseudulla yleisempi, kuin mitä täällä Turussa. Mutta on vain ajan kysymys, koska se jyllää täälläkin ihan tosissaan. Onneksi sinä olet nuori, terve ja vahva poika, niin tartunta ei sinulle ole niin vaarallista mitä vanhemmille ihmisille. Itse välttelen julkisilla liikkumista, enkä muutenkaan käy paikoissa, joissa on paljon ihmisiä. Käyn vain tuossa lähikaupassa ostamassa välttämättömimmät sapuskat ja sitten tietysti käyn 3-4 kertaa viikossa uimassa. Menen sinnekin aina kävellen, kun se uimahalli ei ole niin kaukana. Luultavasti laittavat senkin paikan säppiin epidemian ajaksi. Onneksi sinun koulusi on myös kävelymatkan päässä. Saa nähdä kuinka isoksi epidemiaksi tuo laajenee. Hallitus haluaa rajoittaa suomalaisten matkustamista ulkomaille, muttei laita tikkua ristiin tänne tulijoiden rajoittamiseksi, taikka estämiseksi niinkuin muut valtiot ovat jo tehneet. Ei siitä suomalaisten matkustusrajoituksesta ole sitten juurikaan hyötyä. Vihervasemmistoidiootit.

Sen kummempia ihmeitä ei täällä ja maailmassa ole tapahtunut. Pientä tämmöistä vitutusta aika ajoin. Tässä oli tämänkertaiset kuulumiset. Elämä jatkuu täällä rauhallisesti ja oikeastaan vähän tylsänlaisesti, mutta olkoon sitten niin.

Hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta ensiluokkalainen

Tämän vuoden viimeinen kirjoitukseni ja toivotan sinulle hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta. Koulutiesi on alkanut ja tykkäät siitä ainakin, kun juttelimme puhelimessa. Lyhyestä virsi kaunis. Minulla ei nyt ole tämän tärkeämpää kirjoitettavaa, kuin hyvät Joulun toivotukset sinulle. Kerätään molemmat nyt energiaa seuraavaan vuoteen, että jaksaa taas touhuilla.

Syysloma sinulla

Sinulla on kaiketi ollut jo syysloma tämän viikon? Mitä olet touhuillut ja miten sinulla on koulussa mennyt? Oletko tykännyt ja joko sinä olet saanut koulukavereita? Noin komean pojan täytyy varmaan hätistellä tyttöjä vähemmäksi ympäriltä? Sinulla on jo oma puhelinkin ja olen saanut numerosi. Laitoin sinulle WhatsApp tervehdyksen nyt tänä viikonloppuna. Et vielä vastannut viestiini, mutta näin kuitenkin, että olit sen jo lukenut. Näin viimeisimmän kuvasi tuosta WhatsApp kontaktistasi. Voi että olet jo nyt kasvanut niin isoksi pojaksi ja tulevia vuosiasi on vielä hurjasti edessä. En tiedä mitä ajattelet minusta nyt näin pitkän ajan jälkeen, kun emme ole tavanneet kasvotusten. En heti halunnut pommittaa sinua monilla viesteillä. Tulen myös soittamaan sinulle, kunhan tietäisin sopivan ajankohdan koulukiireiltäsi ja muilta touhuiltasi. Varmaan sinä vähän arastelet isin kontaktia, kun emme ole nähneet pitkään aikaan. Voisin ensin vaikka ilmoittaa äidillesi, että haluan soittaa sinulle. Tietäisin silloin itsekin sopivan ajankohdan ja sinäkin olisit sitten varautunut soittooni etukäteen. Ei varmaan muutama myöhästynyt syntymäpäivälahja ja tulevat Joululahjasikaan minulta olisi yhtään pahitteeksi kommunikointimme edistämiseksi. Syksyn kelit ovat olleet melko lämpimiä ja tämä kulunut viikko lomalaisille on ollut melko mukavaa vapaa-aikaa, luulisin. En tiedä minkälaista talvea toivot, mutta itse toivon vähälumista. Pohjoisessa siitä valkeasta kurasta oli saanut tarpeekseen koko loppuelämän ajaksi. Ennemmin vettä, kuin lunta.

Täällä ei suurempia uutisia tapahtunut. Rutiinini jatkuvat entiseen malliin. Syysloma on täällä Turussakin ollut kaikilla tämän kuluneen viikon. Minullahan tätä lomaa on ollut koko ajan toukokuusta lähtien, kun työnhakurutiinit ovat olleet taas ajankohtaisia. Tämän verran ikääntynyt tyyppi ei ole kovinkaan haluttua työvoimaa markkinoilla, olipa sitten kertynyt työkokemus vuosien varrella kuinka hyvä tahansa. Minulla on työhistoriaa vuosissa enemmän takana, mitä tulevaan eläkepäivään. Toisinaan mietin, kannattaako tässä enää haaskata voimavaroja uuden työuran löytämiseen. Periaatteessa minä olen kyllä ihan tyytyväinen nykytilaani. Saan harrastaa vapaasti sitä, mistä tykkään ja mistä olen työurani aikana jäänyt paitsi. Tosin se on aina ollut järjestely- ja jaksamiskysymys. En ole jaksanut harrastaa kuntouintia työrupeaman lisäksi. Kertoo varmaan siitä, että olen ollut väärissä työpaikoissa töissä. Poliitikot tykkäävät aina syyllistää työttömiä ja etsiä kilpaa erilaisia sanktioita (=kannustimia), mutta minähän en sellaisille poliitikoille missään vaaleissa ääntäni anna. Jos työmarkkinoilla on ikärasismia niinkuin on, minähän vetelen kaikki sosiaaliset edut hyvällä omallatunnolla ja koitan etsiä etuja vielä lisääkin.

Oli mukava kuulla sinusta puhelimessa poikani

Sain soittaa sinulle poikani. Voi luoja, kun sinä muistit minut ja olit niin kohtelias ja kiltti poika. Puhuit niin paljon erilaisia asioita, etkä ujostellut yhtään. Olit niin puhelias ja kiltti poika. Tiesit, kuka soittaa. Kutsuit minua puhelun alussa Tapaniksi, mutta sanoin sinulle heti siinä alussa, että olen sinulle isä enkä Tapani. Kuulin jo äänestäsi ja puheestasi, että olet kasvanut hurjasti isommaksi pojaksi. Sinulla oli niin paljon asiaa isille, että olin pakahtua rakkauden tulvaan. Puhuit niin hyvin suomen kieltä ja sinä osaat muitakin kieliä sujuvasti. Olet aloittanut jo koulunkäynnin, tykkäät siitä kovasti ja olet saanut jo kavereitakin siellä. Kerroit myös käyneesi uimassa, kuten minäkin. Olit jo sukeltanut moneen kertaan lastenaltaan syvässä päädyssä. Isin poika. Tykkäät uimisesta, niinkuin minäkin. Oli mukava kuulla sinusta ja kuulumisiasi. Nyt voin soittaa sinulle aina, kun haluan ja tottakai sinäkin voit aina soittaa isille. Haluan pitää puhelinlaskusi pienenä, joten minä soitan aina sinulle. Tässä lyhykäisesti tämänkertainen postaukseni. Halusin vain kirjoittaa ylös näin ihanan asian.

Uintiharrastusta (päivitys)

On jo tovi, kun viimeksi kirjoitin aiheesta. Mutta ei se haittaa, koska kehitystä on tapahtunut niistä ajoista lähtien. Jos ei olisi, ei olisi myöskään mielekästä kirjoittaa. Kirjoitin aikaisemmin, että uin 500-600 metriä joka kerralla. Sekauintia milloin mitäkin tyyliä, kunhan nuppi vain pysyi pinnan yläpuolella. Tykkään uimisesta ja sen takia suollankin paljon uintiaiheisia valokuvia Instagramiin. Allaskuvia en tietenkään laita, koska ei siellä kuvia saa räpsiä. Kun kävelen hallille, niin matkan varrella otan kuvan, jos toisenkin. Joskus nuorena poikana Kemijärvellä kävin monesti uimahallissa ja katsoin kateellisena, miten jotkut uimarit voivat uida niin pitkiä matkoja, siis 25 metrin altaalla. Osasin kyllä siinä vaiheessa uida sen verran, että pysyin pinnalla, mutta että tuollaisia matkoja. Kemijärven altaalla on siis pieni allas, 25 metriä. Turussakin on sellainen, mutta nyt tuntuu etten sellaisessa lätäkössä voi edes saada hikeä pintaan. Uin aina siinä 50 metrin altaalla. Katsoin silloin ikkunasta niitä kauhojia miten tuo on mahdollista. Olin niin kateellinen niille kuntouimareille, että kohonnut vietti pakotti minut ostamaan merkkejä paikallisesta myymälästä. Uimahallin kioskista ostin rintaan painettavia merkkejä. Ensin pronssinen, sitten hopea ja volá kultainen merkki. Vaikken oikeasti niitä koskaan ansainnutkaan. Niihin oli ensin saavutettava tietty matka, ennenkuin voisi hyvällä omallatunnolla ne ostaa. Mutta minähän ostin ne merkit siitä huolimatta ja sen kanssa. Halusin olla kuntouimari ja näyttää merkeillä sen kaikille tavan tallaajille ja naisille.

Vuodet vierähti siinä nuoruutta taivastellessa ja muutin Ouluun ensin opiskeluiden merkeissä ja sitten juurruin sinne työn takia. En käynyt siellä uimassa säännöllisesti, vaikka ajatus oli koko ajan takaraivossa. Liian kallista työssäkäyvälle ihmiselle. No, se kalleus on aina suhteellinen käsite. Jostain pitää aina hieman kiristää, jos jotain toista haluaa. Jokaisen oma valintatehtävä näin taviksella. Olen nuoruudessani Kemijärvellä ollut aina hoikka poika.  Muutettuani Ouluun alkoi läski kerääntyä vyötärölle, kaulaan ja joka paikkaan. En sitä koskaan itse huomannut, kunnes joku otti minusta valokuvan. En enää tunnistanut sitä naishurmuria valokuvasta mikä kaatoi kaksilahkeisia, kuin viikate. Järkytyin minkälainen mörökölli valokuvasta kurkistaa, mutten tehnyt tulevien valokuvieni parantamiseksi kuitenkaan mitään. Töihin suoriutuminen oli tärkeämpää ja jopa niin tärkeää, etten viitsinyt laittaa tikkua ristiin hyvinvointini auttamiseksi. Ajatus uimisesta takaraivossa oli edelleen olemassa, mutta vain siellä solutasolla päänupissa. Yhden kerran kävin uimassa Raksilan uimahallissa silloisen slovakialaisen kollegani kanssa. Kirmasin altaaseen ilosta ja onnesta. Räpiköin altaan ees taas nipinnapin happea saaden. Sitten oli pakko nousta pois ja lähteä, kun kroppani ei enää kestänyt sitä kauheaa rääkkiä. Vaivoin hoipertelin puolitainnoksissa saunaan ja haukoin lauteilla ilmaa noin puoli tuntia, vaikken himosaunoja olekaan. Olin aivan poikki ja rikki. Onneksi en silloin kehunut olevani kuntouimari Kemijärven pinssit taskussa. Olen jo sittemmin heittänyt pinssit pois.

Muutin Turkuun tänne yksiöön 2013 elokuussa, mutta ajelin jo aikaisemmin tuonne Saloon serkkupoikani luokse auto täynnä rompetta. Tuosta jutusta olen jo aiaisemmin kirjoittanutkin. Kun asetuin tänne Turkuun, on uintiharrastus alkanut kiinnostamaan oikein toden teolla. Onneksi Impivaaran uimahalli on tuossa lähellä noin kilometrin päässä lenkkipolun läpi. Uintiharrastus on siinä mielessä ikävää hommaa, että kunto kasvaa vain pikkuhiljaa ja hapenottokyky vieläkin hitaammin. Vaatii pitkäjänteisyyttä kohottaa kuntoa. Lenkkeilystä en ole koskaan pitänyt, vaikka aamulenkillä olenkin joskus käynyt. Aloitin uimisen ensin hitaalla radalla. Sitten siirryin normaaliradalle ja välissä olen käynyt nopealla radalla. Katson aina mikä rata on se sopivin minulle. Joskus siellä on hieman tungosta, niin täytyy vähän sovitella ratojen suhteen itse kenenkin. Tällä hetkellä uin 1800 metriä tunnissa ihan rauhallista tahtia, kun ennen oli 500-600 metriä. En ole kilpailuhenkinen tyyppi, mutta jos omaa suoritustaan haluaa mittauttaa niin kyllä se on laitettava muistiin aina sen hetkinen suoritus. Kauhon altaalla aina sen tunnin verran ja matka on sitten se mikä se on. Haluan ottaa rauhallisesti ja nauttia, muuten motivaatio sammuu.

Hei poika, toivottavasti tämän kertainen kirjoitukseni avarsi hieman lisää käsitystä minusta ja toivottavasti sinulla on kaikki hyvin. En ole kuullut sinusta pitkään aikaan ja minulla on aivan hirveä iksu sinua. En tiedä, kuinka paljon huonompi ihminen olisin, jos en olisi saanut sinua. Jotain hyvää minussakin täytyy olla, kun olen sinut saanut. Olet varmaankin sen hyvän ruumiillistuma, joka minussa on elänyt piilevänä. Jos minulla ei olisi sinua, minulla ei olisi mitään muutaakaan syytä, minkä vuoksi tavoitella näitä ohdakkeisen elämänpolun sivuilta kurkistavia valonpilkahduksia. Ihmisenä en voi sanoa, että olisin ollut täydellinen kaikilla elämänpoluillani, mutta isinä olen ainakin täydellisen rakastava, enkä ole koskaan kohdellut sinua huonosti.