Kesä saapui nopeasti

Kesän aika on jälleen alkanut. Vaikka mennyt talvi tuntui lyhyeltä, oli vähäluminen ja leutokin - odottaa kesää aina, kuin kuuta nousevaa. Kevät on oikeastaan vuoden ikävintä aikaa, koska on paljon märkää lunta ja on todella liukasta kävellä. Käveleminen on silloin aina hidasta ja varovaista menemistä, mikä tahtoo vähän ärsyttää. Pitää aina miettiä, olisikohan nyt tarpeellista käydä ostamassa sitä, tai tätä. Lähtemisessä minne tahansa on aina suurempi kynnys keväisin, mutta uintireissuissa en ole kuitenkaan koskaan lintsannut. Onneksi en ole vielä lentänyt nurin, mutta läheltä piti tilanteita on ollut. Olin toukokuussa avauspäivänä 9. päivä käynyt taas koeponnistamassa Samppalinnan maauimalan, vaikka toukokuun alkupäivinä ei vielä kovin lämmintä ollutkaan. Vesi kuitenkin tuntui todella lämpimältä ja oli mukavaa uida lämpimässä vedessä.

Koulujenkin kesälomat ovat alkaneet ja niin myös sinäkin poitsu olet kesälomalla. En ole pitkään aikaan pystynyt ostamaan sinulle mitään ja se on surettanut minua alituisesti. Kun itse olin teini-ikäinen, sain äidiltäni tietokoneen Commodore VIC-20. Vaikka ensimmäiset kotitietokoneet tulivat silloin juuri markkinoille 1980 -luvun alussa, pitihän se tietysti saada markkinoiden halvin ja huonoin tietokone, millä ei oikeastaan pystynyt pelaamaankaan kunnon pelejä. Ei sille nuhapumpulle ollut hyviä pelejä. Siinä ei muisti ja prosessorin suorityskyky riittänyt juuri mihinkään muuhun, kuin kirjaimien näpyttämiseen ruudulle. Käytettävää muistia, siis ohjelmille ja peleille, oli hirmuiset "3583 bytes free". Nykyään yhden valokuvan kokokin on paljon suurempi. En minä sillä sitten juurikaan pelannut mitään, vaan aloin opettelemaan Basic ja Assembly ohjelmointikieliä. Sain pari-kolme yksinkertaista peliäkin aikaiseksi. Ei ne hyviä olleet, mutta olipahan jotain tekemistä sillä rupukoneella. Kait se kiinnostus ohjelmointiin lähti sieltä niistä ajoista.

Tietokoneet ja pelit kehittyvät vuosi vuodelta paremmiksi. Tietokoneiden hinta-laatusuhde ei ole tänäpäivänä aivan niin ilmeinen, mitä ennen. Tietokoneiden päälle pitää ymmärtää nykyään vähän enemmän, kuin ennen. Halvalla voi saada ihan kelpo myllyn verrattuna kuin, jos siitä maksaisi huomattavasti enemmän. Tietokoneiden lisäksi on tullut myös pelikonsolien markkinat. Pelikonsolit ovat nimensä mukaisesti keskittyneet ainoastaan pelien pyörittämiseen. Pelikonsolien valmistajia ei ole niin paljon, mitä tietokoneiden valmistajia. Itselläni on ollut yksi pelikonsoli, en muista nyt tarkemmin mikä se oli. En itse viihtynyt konsolin äärellä kovinkaan kauan. Nekin vanhenevat äkkiä, varsinkin silloin, kun saman valmistajan uudempi malli on tuloillaan. Kaikkien pelien hinnat ovat melko korkeita, varsinkin hyvien pelien.

Tämä pohdinta ja blogikirjoitus olkoon pohjana sille, kun iskä miettii jotain ostettavaa sinulle tässä kesän aikana. Joko sitten nähdään tänä kesänä, tai jos se ei ole mahdollista, niin lähetän lahjan sinulle postissa. Ei mene taas kauankaan, kun sinulla on jälleen syntymäpäivä.

Uintiharrastusta, osa 4

Keväiset ajatukset lentelevät taas, kuin saapuvat muuttolinnut. Uinnista on muodostunut minulle jo sellainen positiivinen pakko. Positiivinen addiktio olisi ehkä paras ilmaisu, minkä nyt keksin tähän nykytilanteeseen. Olisi kamala tunne, jos eteen tulisi taas jokin uusi pandemia, tai muu este uimaan pääsylle. Olen kehittynyt jo melko hyväksi uimariksi tänä päivänä. En pidä kovin nopeaa vauhtia yllä, mutta pystyn uimaan yhtäjaksoisesti vaikka kuinka kauan. Tarkoitan vapaauintia. Rintauinti on siinä mielessä ollut alusta lähtien helpompi, ettei hapenottoon ole koskaan tarvinnut orientoitua erityisemmin, joten ei siihen ole koskaan päässyt väsymään kesken uinnin. Vapaauinnissa hengitystekniikka on tärkeämpää ja ilman oikeanlaista tekniikkaa ei pysty uimaan yhtäjaksoisesti kovin pitkää matkaa. Olen miettinyt, että jotain uutta tavoitetta voisi olla altaalla. Nälkä kasvaa syödessä. Uimavalvojan kurssi kiinnostaisi noin niinkuin pelkästään vain suorittaa se kurssi. Ei siitä työuraa saa, olisi vain lisä harrastukseen. EA1 pitäisi olla suoritettuna sinne päästäkseen, mutta se ei ole ongelma mikäli idea joskus realisoituu. Olen joskus suorittanut EA1:n, mutta se on aina vain 5 vuotta voimassa. Päästäkseen valvojakurssin läpi, on mm. uitava 500 metriä alle 12 minuutin. Normaalisti kuntouiden minulla menee tuolla matkalla nykyisin noin 13 minuuttia. On oikeastaan kiristettävä tahtia melko paljon, kun uiminen altaalla ja hölkkääminen ovat tyystin eri asioita. Lenkillä tahtia voi kiristää paljonkin, koska työ tehdään jaloilla, mutta altaalla on erit ja omat fyysiset rajoitteensa. Käsillä pitäisi kauhoa nopeammin, kun jalkaliikkeet ei anna hirveästi lisävauhtia uimisessa muutenkaan, vaikka kuinka potkisi. 500 metrillä pitäisi nopeutta parantaa yli minuutti ja se on paljon se. Ehkä sen saavuttaa pelkästään tahtia kiristämällä en ole varma, mutta tekniikkaa pitää ainakin parantaa ja panostaa siihen nyt jokaisella uintikerralla. Uinti on kuitenkin oman arvioni mukaan 50/50 tekniikka/kuntolaji. Nykytahdilla uin 1000 metriä noin 26-28 minuuttiin, kun tavoite olisi nyt sitten alle 24 minuuttia, jotta kurssin pääsisi siltä osin läpi. On siinä muitakin vaatimuksia, mutta ne lienevät minulle helpommin saavutettavissa. Pitää nyt katsoa mitä tekee, jaksaako tulevaisuudessa vielä kiinnostua kurssista. EA1 ja valvojakurssi maksavat kuitenkin yhteensä satoja euroja, mutta olisihan se kiva olla tuollaiset takataskussa.

Kuulumisia poikani pitkästä aikaa

Heipä hei taas poitsuni. En ole kuullut sinusta pitkään aikaan, vaikka olen laittanut WhatsAppilla viestiä. No, ei se haittaa. Toivottavasti sinulla on hauskaa ja koulukin menee ihan hyvin omasta mielestäsi. Ei sitä koulunkäyntiä toisten takia tarvitse käydä, vaan itsensä takia. Jos sinulla on hauskaa ja tykkäät, niin se on hienoa. En tiedä minkälaisia arvosanoja olet mistäkin koulun aineista saanut, mutta olen varma että olet hyvä ja tunnollinen poika. Todelliset opinnot alkavat sitten myöhemmin elämässä, mitä ikinä alatkin opiskelemaan. Minulla on nyt vähän monenlaista sekalaista ajatusta, jotka yritän ynnätä samaan kirjoitukseen. Toivottavasti tämä postaus ei ole sitten liian sekava luettavaksi.

Isä oli Oulussa ensin opiskelemassa ja sitten työelämässä 20 vuotta. Täällä Turussa on ollut sellaisia projektiluontoisia töitä jonkin verran. Olen oikeastaan ihan tyytyväinen sellaisiin, koska silloin jää aikaa omille harrastuksille enemmän. Aikaisemmin työelämässä minulla ei ole ollut aikaa/jaksamista/mielenkiintoa harrastuksille. Täällä Turussa kipinä syttyi ja toivottavasti saan lisää näitä projektiluonteisia työtehtäviä, mutta niin ettei kuitenkaan työt haittaa liikaa harrastuksia. Ainoa juttu on, että sinulle haluaisin ostaa aina jotain silloin tällöin, mutta se vaatisi hyväpalkkaisen ja vakituisen työn. Kasvat vuosi vuodelta isommaksi pojaksi ja ns. vaatimustasosi kallistuvat sen myötä. En sano, että olisit koskaan ollut kovin vaativa, mutta elämä vain tuppaa olemaan sellaista ja tarpeet ovat erilaiset vanhemmalla iällä ja ne ovat luonnollisesti myös kalliimpia. Ei se tietenkään sinun vikasi ole. En halua ostaa sinulle mitä tahansa sekundääriroskaa, vaan sellaista mistä tykkäät ja mitä tarvit kulloinkin. Itse sain nuorena poikana sellaista romua ja ryysyä, että ihan hävetti mennä kouluun ja olla ihmisten ilmoilla. Parempi kuin jos olisin ollut niitä ilman, tai vaikka saada romut ja ryysyt rahana. Siinäkin olisi ollut enemmän iloa. Olisin voinut itse mennä ja ostaa enemmän mieleistäni esim. vaatetta, eikä saada mitään Työväen Urheiluliiton punaisia kommariverkkareita. En onneksi ole kyseiseen liittoon koskaan kuulunut aikuisten oikeesti. Luojan kiitos sinä olet vapaa kommunismin ikeestä. Itse kasvoin kommariperheessä, mutta minusta sellaista ei ole saatu leipomallakaan koskaan, vaikka vanhempani kovasti yrittivät. Opin vain vihaamaan sitä aatetta. Ja sinullehan minä en mitään aatetta tyrkytä. Saat elää nuoruutesi politiikasta ja aatteista vapaana.

En ole käynyt matkustamassa ulkomailla pitkään aikaan. Ei sillä, että suurta paloa olisi nytkään enää, mutta joskus tuntuu vähän siltä, kuin voisi käydä jossain maassa tuulettumassa. Haluaisin käydä Keniassa, koska se on sinun toinen kotimaasi. Ehkä jonain päivänä sinun kanssasi, mikäli minulla vielä henki pihisee silloin.

Enoni kuoli toissa jouluna Tukholmassa ja pientä perinnön tynkää olisi odotettavissa, kunhan jotkin serkkuni saavat tarvittavat asiakirjat lähetettyä lakimiehelle. Tuntuu olevan ylitsepääsemätön este lukea virallinen asiakirja, tai ovat sitten vaan yksinkertaisesti saamattomia mulkkuja. Perintöasiakirjat ovat toki ruotsiksi kirjoitettu, mutta puhelimeen saatava ilmainen Google Translator appi kääntää tekstin lennosta suomeksi, joten ei mikään kielinero tarvitse olla. Ihmetyttää vaan, ettei rahallinen perintö kiinnosta sen vertaa. Niin kauan, kun kaikki eivät ole lähettäneet tarvittavia asiakirjoja lakimiehelle, kukaan ei saa mitään. Arvaa pistääkö tuollaiset sukulaiset vituttamaan? Asian toivottavasti sitten joskus ratkettua voisin sinulle ostaa jotain, mitä haluaisit.

Ajopuuna paikassa nimeltä elämä

Hei poitsuni toivottavasti sinulla on kaikki hyvin, niinkuin varmasti onkin. Elämässäni on ollut yksi ja ainoa merkittävä virstanpylväs ja se olet sinä rakas poikani. Vaikka en ole paljon muusta niin välittänyt, kuin sinusta - jotain naisen rakkautta kaipaisin henkilökohtaiseen arkeeni. Naisia ja irtosuhteita minulla on ollut paljon, mutta en ole osannut pitää kenestäkään kiinni. Nyt kun ikää on enemmän, on vaikea löytää sitä kumppania. Vanhempana ei ole enää niin haluttu. Nyt kun olisin valmis elämänmittaiseen yhteiseen taipaleeseen.

Vaikka olen nyt paremmassa fyysisessä kunnossa, kuin vuosikausiin, ellei vuosikymmeniin, eläminen on alkanut painaa vuosia kuljettua enemmän henkisesti, kuin fyysisesti. Kelaan elämää taaksepäin, kuin elokuvafilmiä mediasoittimella, johon voi aina pysähtyä ja miettiä hetkeä. Ja kelata taas seuraavaan kohtaan, eteen tai taakse. Olen ehkä syntynyt väärään maailmankaikkeuteen, koska minulla on liian paljon rakkautta annettavana, ettei tämä maailma ole valmis sitä vastaanottamaan. Universumilla tulee ähky. Rakastan ja rakastun liian helposti ja syvästi, mutta tässä maailmassa minulle ei palaudu takaisin sitä vastarakkautta. Se on tuskallinen tunne. Vaikka en koe olevani yksin tai yksinäinen, tuntemukseni hämmentää minua. Universumi on oikeasti melko sekasortoinen paikka. On miljardeja eri mahdollisuuksia, mutta kaaoksen takia on vaikea löytää itselleen oikeat palikat ja niiden oikeat asennot. Jotkin onnekkaat ihmiset ovat sen löytäneet, mutta he ovat harvassa. Vaikka fysiikassa epäjärjestyksellä on tietynlainen tasapainon laki, hyvä ja huono ei kompensoidu keskenään. Toisella ei voi hävittää toista. Ne ovat erikseen aina olemassa. Itsenäisiä komponentteja. En tiedä sitten, jos hyvän tai pahan tuntemusta ei olisi olemassa, tunnistaisimmeko enää toisen olemassaoloa tai sen puutetta. Ehkä kiinalaisen yin ja yang on tarkoitus tunnistaa kumpainenkin.

Uintiharrastusta, osa 3

Aloitin kirjottelemaan tätä postausta iltamyöhäisellä, kun uni ei tule silmään ja muutakaan tekemistä ei nyt ole. Eikä illalla oikein muuta voi tehdäkään, kuin istua tietokoneen ääressä, kun television katselukaan ei kiinnosta. Tuntuu, että kaikki elokuvat on jo nähty, kun minullahan on noita ilmaisia elokuvien lähteitä muutamia netissä. On tullut tuijoteltua leffaruutua 1-3 elokuvan päivävauhtia jo vuosien ajan. Se tekee yhdessä vuodessa jo melko monta elokuvaa.

Kesä on hiljaisempaa aikaa uida, vaikka toisin luulisi. Impivaaran uimahalli on kesän kiinni, mutta muutaman kerran olen käynyt Samppalinnan maauimalassa tälle kesää. Kynnys lähteä sinne on aina korkeampi, mitä Impivaaraan, koska pitäisi aina odottaa ja mennä bussilla ja loppumatka kävellä kaupungin läpi maauimalaan. Tykkään kyllä kovasti siitä paikasta muuten, mutta saisi olla lähempänä ja helpommassa paikassa. Kuten tuo JukuPark on tuossa kävelymatkan päässä kotoani. Kyllä tuonne yksi maauimala olisi myös aikoinaan saatu mahdutettua. Sinne on muitakin urheiluhalleja rakennettu ihan lähiaikoina, eikä sieltä rakennusmaa ole vielä kesken loppunut.

Huomaa, että kunto on noussut ikäänkuin huomaamatta. Uin 1500 metriä 3-5 kertaa viikossa. Ei tarvitse edes levähtää tuolla matkalla, kun happi riittää vaikka kuinka pitkälle. Siitä huolimatta, että haukkaan happea aina joka toisella vedolla molemmin puolin kehoa. Ei minun vauhtini hirveän nopea ole. Tykkään uida rauhallisesti. Tällä hetkellä 1000 metriä vapaauintia menee puoleen tuntiin rauhallisesti kiskoen. En ole ottanut isompaa stressiä sen suhteen. Tarkoitukseni on nauttia uimisesta ja bonuksena jos saisi tuota vyötäröä kapeammaksi, mikä onkin jo hyvässä vauhdissa sulaa pois. Mittaan vyötäröäkin säännöllisesti ja muutamia senttejä on kaventunut.

Laitoin ruokavalion taas kerran kuntoon huhtikuussa ja on siihen jo tottunut. Välillä on ollut hetkiä, jolloin karkit, sipsit ja muut herkut oli koko ajan mielessä. Kaikkeen sitä pitääkin jäädä koukkuun. Toivottavasti tästä terveellisemmästä ruoasta ja urheilusta tuleen nyt positiivinen kierre, joka ruokkii itseään kunnon parantuessa ja vyötärön kaventuessa.

Ei mulla muuta tällä kertaa. Kirjoittelen taas, kunhan löydän taas asiaa, mistä kirjoitella.