80-luvulla olin alle parikymppinen nuori hevimies, siis musiikin kuuntelun osalta. Olen syntynyt Rock/Heavy Metal ihmiseksi. Heavy Metal musiikkiin on tullut 80-luvun jälkeen lisää eri suuntauksia, mutta pidän niistä kaikista. Vaikka minulla oli vuosia, jolloin kuuntelin suomalaista hömppää, leopardi ei vaan pääse pilkuistaan eroon. Mutta Elvis on edelleen "The King of Rock And Roll", vaikken sitäkään musiikkia nykyään juurikaan enää kuuntele.
En nuorena poikana ymmärtänyt, jos nytkään, musiikin teoriasta mitään. En edes lukiossa valinnut musiikkia opintoaineeksi, vaan menin siitä, mistä aita oli matalin. Valitsin kuvaamataidon valinnaiseksi aineeksi musiikin sijasta, joskin sain siitä täyden kympin loppuarvosanaksi. Nyt jälkeenpäin mennyttä ajatellen valitsisin toisin. Kaikki opetteluni musiikkiin liittyen olen ammentanut YouTuben ja muun sosiaalisen median kautta. Nyt kuitenkin pitkän taipaleen jälkeen siitä, kun ostin kitaran ensimmäistä kertaa, osaan edes kitaransoiton yksinkertaisimmat alkeet. Olen harjoitellut kitaransoittoa opetellen The Shadows yhtyeen Hank Marvinia. Hän on yksi minun nuoruuden idoleistani. Hän soittaa ilman säröä sellaista puhdasta Fender Stratocasterin soundia. Toki kaikilla kitaristeilla on sitten ne omat efektinsä siihen lisäksi. Jos joskus saan rahaa sen vertaa ylimääräistä, että olisi varaa sijoittaa aitoon American Fender Stratocasteriin, sen teen. Minulla on jo Stratocaster klooni olemassa, etten toista kloonia halua ostaa. En tiedä varttuuko kitarakokoelma sitten tulevaisuudessa, kuten muilla alan harrastajilla näyttää Instagram kuvien perusteella toteutuvan. Olen kuitenkin mieltynyt jo alusta lähtien Fender Stratocaster malliin. Se on se kitaran miellekuva, mikä on minulle jo aikoinaan ellei syntymästäni lähtien, syntynyt sanasta sähkökitara.
Olen kirjoitukseltani vasenkätinen, joten lähes kaikki kitarat kielineen ovat minulle valmiiksi "vääränkätisiä". Pitäisi erikseen ostaa vasenkätisille tarkoitettu kitara, mutten halua niin tehdä. Kaikki nuotitkin pitäisi opetella sitten lukemaan "väärinpäin", jos sellaisia on edes olemassa. En halua tulla uudeksi Jimi Hendrixiksi, vaan opetella soittamaan kitaraa, kuten valtaväestö. Alkukangertelun jälkeen ote ja soittaminen tuntuu nyt luonnolliselta. Vasenkätisyys ei ole koskaan kadonnut, vaan on tullut lisäksi tämänlainen kätisyys. En tiedä miten kätisyydet ilmoitetaan kitaran kohdalla, soitetaanko oikealta vai vasemmalta. Lasketaanko ote ja kätisyys siitä missä käsi on kaulalla, vai siitä toisesta päästä.
Ostin taannoin The Shadows yhtyeen XXV lp levyn. Tuo levy on jäänyt mieleeni kummittelemaan ensimmäisestä nuoruuden ajan ostohetkestä lähtien. Asuin silloin Kemijärvellä ja oli taas sitä 80-lukua. 80-90 luvun taiteessa uusi musiikin tallennustekniikka, cd-levyt, alkoi tulla kuluttajien kukkaron saataville. Vanhoista vinyylilevyistä piti silloin päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Kemijärvellä oli silloin paikallinen divari osto/myyntiliike, johon tuli kärrättyä kaikki vinyylit, mitkä nyt jo haluaisin takaisin. Eihän se tietenkään ole enää mahdollista.
Vuosia, nyt jo vuosikymmeniä jälkeenpäin ajatellen, piti täyttyä riittävästi, että sain osan "kadottamastani" takaisin. Etsin Suomesta tätä levyä kauan aikaa, mutten koskaan löytänyt, en liikkeistä, enkä mistään sosiaalisen median osto/myynti ryhmistä. Viimein eBayta selaillessani tämän löysin ja tartuin heti tilaisuuteen kiinni, kuin verikoira. Levy maksoi postikuluineen alle 20 € ja itse levy, sekä kansi hyvässä kunnossa ottaen huomioon 80-luvun alkuperäisen tuotoksen. Hyvin säilytetty. Tilauksen mukana lähettäjä oli laittanut minulle myös kaksi käyttämätöntä yhtyeen c-kasetin, miksi niitä sanotaan, labelia tai en tiedä. Kuva selittää mitä tarkoitan.
Nyt minulta puuttui enää c-kasetti ja soitin. Keskustelin veljenpoikani, serkkusi Jarin kanssa WhatsApp välityksellä ja hän päätti lähettää minulle soittimen. Alemmassa kuvassa ylempänä oleva Teac soitin on se c-kasettisoitin. Alempi on Yamaha integroitu vahvistin. Vasemmalla, mikä ei näy kokonaan kuvassa, on minun vinyylisoitin.
Nyt minulta siis puuttuu tämän bändin osalta enää se c-kasetti. Onneksi niitä on vissiin paljon helpommin saatavvissa, mitä LP levy oli. Luulisin ainakin. Täytyy taas liittyä johonkin FaceBook ryhmään, jos jollakin olisi varastossa myytävänä.
Jonain päivänä sinä poika tulet käymään isän luona täällä Turussa ja isä kertoo juttuja sinulle muinaisista musiikin ajoista ja vähän muustakin. En malta odottaa, että saan myös kuulla sinun juttujasi kaikesta, mitä olet jo kokenut. Odotan, että kasvat vielä muutaman vuoden niin sitten. Okei ei muuta höpistävää tällä kertaa muuta, kuin kuulumisiin seuraavaan kertaan. Bye.