Hieman minusta

Hei rakas ihana oma pikkupoikani. Olet nyt 10 kuukauden ikäinen. Olen päättänyt kirjoittaa ylös ajatuksiani, sinusta ja minusta, mitä nykypäivääni aina kuuluu ja mitä yhteistä tulevaisuus voisi kenties meille joskus tuoda tullessaan. Pyrin kirjoittamaan säännöllisesti noin kerran kuukaudessa mutta aina silloin, jos tulee tapahtumia ja ajatuksia mieleeni. Voi olla, että pidän taukojakin kirjoituksissani, mutta en ajatuksia sinusta. Haluaisin ensin kertoa hieman itsestäni, jotta en olisi aivan tuntematon sinulle. Haluan kertoa sinulle kuka minä olen, mitä ja minkälainen ihminen ollen uusissa silmissäsi.  Olen syntynyt Kemijärvellä 25.9.1968, eli täytän tulevana Syyskuuna 45 vuotta. Olen kotoisin perheestä, jossa on viisi lasta, neljä poikaa ja yksi tyttö. Isäni oli töissä Kemijärvellä silloisessa Veitsiluodon sellutehtaassa, joka muutti myöhemmin nimeään Stora Ensoksi. Nyttemmin tuo tehdas on sieltä jo lakkautettu. Äitini teki siivoustöitä ja lapsenvahtina oloa. Nyt hän on jo ollut eläkkeellä useamman vuoden. Meidän lasten mummi ja enot asuivat Kittilän Tepsan kylässä. Tapasimme käydä siellä viettämässä kesälomia ja veljieni kanssa kalastelemassa. Nyttemmin kaksi enoani ovat kuolleet ja kaksi elossa, mutta se pieni Tepsan ja Rovanpään tien lopussa oleva mökki on edelleen siellä ja sinne saa aina halutessaan mennä. Äitini omistaa sen. Kävin peruskoulun ja lukion Kemijärvellä. Noiden opintojeni suoritettua, kävin varusmiespalveluksen Sodankylän varuskunnassa Pohjois-Pohjanmaan Tykistörykmentissä ja olen reservin alikersantti. Muutin Ouluun 1990 ensin opiskelemaan ja sitten jäin tänne töihin. Asun yksin pienessä vuokrayksiössä. Olen syntyjäni viisilapsisesta perheestä. Minulla on kolme veljeä ja yksi sisko. He ovat sinun setiäsi ja täti. Me kaikki asumme nyt erillämme omissa kodeissamme. Kaikki veljeni asuvat Oulussa, mutta siskoni asuu Keminmaassa hieman pohjoisempana, kuin Oulu. Kaikilla veljilläni on lapsia ja he ovat sinun serkkujasi. Äitini, eli mummisi, asuu Kemijärvellä. Isäni, eli sinun ukkisi, menehtyi sydänkohtaukseen 24.4.1991. Hän oli kuollessaan vielä melko nuori, 57 vuotias ja itse olin silloin 22 vuotias opiskelijanuorukainen. Tapasin äitisi Joulukuussa 2011 Helsingissä. Kävin häntä tapaamassa täältä Oulusta käsin. Silloin kun synnyit Syyskuun 6. päivä 2012, olen hakenut asuntoa Helsingistä, jotta saisin olla lähelläsi. En ole vielä kirjoitushetkellä sieltä asuntoa saanut. Haen myöskin jatkuvasti töitä Helsingistä, jotta asunnon saaminenkin olisi sitten helpompaa. Ennen syntymääsi keväällä 2012, työtilanteeni oli huonolla tolalla ja tiesin joutuvani työttömäksi saman vuoden kesänä. Uutena tulevana isänä olin silloin peloissani, miten tulevaisuudesta selvittäisiin. Pelkäsin miten voisin kasvattaa sinua, kun minulla ei olisi varmuutta edes omasta tulevaisuudestani. Kaikki ajatukseni pyörivät silloin sinun tulevassa kasvatuksessasi, kuinka voisin Oulusta käsin auttaa sinua. Olin niin peloissani ja en tiennyt miten jatkaa. Kaikki uusi tilanne tapahtui minulle samaan aikaan. Kun sitten tulit elämääni ja näin kuvasi, en enää pelon häivää kohdannut. Minun oli aika kasvaa isäksi ja sinä olet maailman paras opettaja siinä. Lapset voivat pelätä mörköjä kaapissa ja sängyn alla. Sinä olit se vahvempi pikkunaperoni, joka sillä kuvallasi taistelit pelon pois uudelta isiltä. Olit ja olet saamassani kuvassa maailman komein ja ihanin poika, jonka olen koskaan nähnyt. Kävin Helsingissä 12.7.2013 työhaastattelussa ja olisin halunnut nähdä sinut silloin siellä, mutta äitisi ei halunnut olla yhteydessä ja jouduin tulemaan takaisin Ouluun samana päivänä. Pikkuinen aarteeni, ensimmäinen ja tärkein vuosipäiväsi lähestyy. Olen onnellinen puolestasi tulevana ensimmäisenä merkkipäivänäsi mutta toisaalta minulla on murheellinen mieli, koska en ole vielä koskaan saanut tavata sinua, etkä tiedä olemassaolostani ja kaipuudestani mitään. Haluan kasvattaa sinua, olla tukenasi ja turvanasi, suojella sinua, halata ja suukotella siitä lähtien kun tulit tähän maailmaani ja elämääni 6.9.2012. Rakastan sinua kaikista eniten koko maailmassa. Olet maailman tärkein asia, joka minulle on koskaan tapahtunut. En halua ikinä unohtaa sinua, vaan taistelen kaikin keinoin, jotta pystyisin sinua tapaamaan. Kun jonain päivänä ensimmäisen kerran tapaamme, et ehkä silloin tunne minua heti isäksesi, mutta olen syntymästäsi lähtien tuntenut sinut omaksi pienokaisekseni ja omaksi pojakseni. Minulla on myös isin vaistot ja tunteet aivan samalla tavalla, kuin äidilläsikin on omansa lastaan kohtaan. Sain äidiltäsi muutamia kuvia sinusta, kun olit noin kolmen kuukauden vanha. Olen katsellut niitä kuviasi siitä lähtien joka päivä ja kuvitellut mielessäni, kuinka kasvat ja kehityt ajan myötä ensin lapsesta pojaksi ja sitten pojasta aikuiseksi mieheksi. Kaipaan sinua aivan hirveästi. Minulla on ikävä sinua joka ainoa päivä.

Mietiskelyä kalareissulla

 Hei poikani. Kävin tänään veljeni ja lapsuudenystäväni kanssa kalastelemassa Ylikiimingin Tervalammella. Oulusta Ylikiiminkiin on noin 45 kilometriä. Siellä on yksi Karahkan kylä, jossa sijaitsee lampi, nimeltä ”Tervalampi”. Se on sellainen pieni lampi, johon istutetaan kesäisin kirjolohia. Menimme lammelle hyvissä ajoin, noin puolelta päivin olimme perillä. Minä sain melkein heti yhden, noin 1.5 kiloisen kirjolohen. Päivä oli aurinkoinen, vähän liiankin lämmin kalansyöntiä ajatellen. Mutta oli mukava kalastella, tulistella nuotiolla ja syödä ja paistaa makkaraa. Ja sekä myös jutella veljeni ja ystäväni kanssa lapsuudenajoistamme, nykyhetkestä ja pitää muutenkin hauskaa yhdessä.

Ei se Tervalampi kovin iso lampi ole, mutta kiva siellä on aina käydä ystävieni kanssa. Kumpa jonain päivänä voisit tulla minun matkaani, kalastelemaan, retkeilemään, nauttimaan Suomen luonnosta, mitä tahansa. Kunhan voitaisiin vain viettää yhdessä aikaa, jotta oppisit myös minun tapaani elää ja olla. Ei kaikki elämä keskity vain Helsinkiin. Haluaisin oppia tuntemaan sinut, kun kasvat ajan myötä, mistä pidät ja niin edelleen. Haluaisin myöskin, että sinä oppisit tuntemaan minut ja sukulaisesi minun puolelta. He ovat myös sinun sukuasi ja olisi sääli jos et saisi tutustua heihin. Sinulla ei ole muita sukulaisiasi täällä Suomessa.

Ilman Isiä ja Äitiä, meitä ei olisi, sinua ja minua. Kumpa saisin nähdä sinun kasvavan pienestä pitäen. Haluan tietää minkälainen luonne ja persoona sinulla on. Onko yhtään asioita, jotka olet minulta saanut, vai kasvatko täysin minusta erilleen, mieleltäsi ja ajatuksiltasi pois omasta isästäsi, joka on sinut tähän maailmaan tuonut. Tietysti lapsi kasvaa ja varttuu siinä maailmassa ja ympäristössä, jossa hän elää ja johon hänet on opetettu. Itse en kuitenkaan voi, enkä halua koskaan unohtaa sinua, minun omaa poikaani, jälkikasvuani. Tulit pysyvästi elämääni 6.9.2012. Itse olen elänyt koko elämäni yksin, ilman oman lapsen läsnäoloa. Olet ainoa lapseni ja poikani, minulla ei ole ketään muuta niin omaa, kuin sinä. En voi seurata sivusta, kuinka kasvat ja vartut ilman tietoasi siitä, että minä olen olemassa täällä sinua varten, ajatuksineni välittämässä ja rakastamassa sinua.

Ikävä sinua

Hei nassukka. Lähetin äidillesi sähköpostin, jossa kerroin, että haluan tulla luoksesi katsomaan sinua joko tällä, tai ensi viikolla. Soitin äidillesi, mutta hän sanoi, puhelimessa, että hän ei anna minun tavata sinua. En tiedä miksi hän ei halua minun tavata sinua, omaa poikaani. Olen surullinen. Kaikista eniten maailmassa haluaisin tulla luoksesi. Jos äitisi ei sitä halua, en voi väkisinkään mennä kenekään luokse. Surullista, että äitisi kostaa sinulle minun ja äitisi huonot suhteet. Se ei ole oikein sinulle, eikä minulle. Minä en ole koskaan halunnut riistää sinulta äitiä pois. Haluan, että sinulla on sekä isä, että äiti, molemmat. En ymmärrä, miksi äitisi ei halua sinulle minua, oikeaa, biologista isääsi. Minä olen sinun oikea isäsi, eikä kukaan muu koskaan. Olen saattanut sinut tähän maailmaan yhdessä äitisi kanssa ja haluan olla vierelläsi maailman loppuun asti. Sinä olet minun lihaa ja verta lopun elämääsi.

Komea poikani

Hei murmeliini. Sain tänään 4 uutta kuvaa sinusta, kun olet noin yksivuotias. En julkaise kuviasi, koska haluan suojella yksityisyyttäsi. Joissakin kuvissa saatat tällä blogilla näkyä, mutta me olemme niissä kuvissa aina kahdestaan. Se on mielestäni moraalisestikin ihan sallittua. Olet kuvissa aina niin komea poika. Mihinkä se komeus katoaisi? Katselen kuviasi joka päivä. Olisi mukava tutustua sinuun heti nuorena, jotta molemmat oppisimme tuntemaan toisemme riittävän ajoissa. Yhdessä näkemässäni kuvassa, istut lentokoneen kyydissä. Haluaisin lentää luoksesi, niinkuin siivin. Haen joka päivä asuntoa Helsingistä. Teen kaikkeni, jotta pääsisin luoksesi, tai edes lähemmäksi sinua. Mutta jos en saakaan asuntoa Helsingistä, ei se olisi mikään maailmanloppu ja ei ole koskaan liian myöhäistä tavata sinua. Otan sinut aina avosylin vastaan, olipa ikämme ja elämäntilanteemme mikä tahansa. Minulla isänäsi on aina jotain opetettavaa sinulle. Se on minun velvollisuuteni, haluni ja elämäntehtäväni isänäsi. Ja sinä poikanani annat vastapainoksi minulle läsnäolollasi pojan ja lapsen rakkautta oikeaan isääsi ja vanhempiasi kohtaan molempiin.

Alkuhöpinöitä

Hei poikani. Kerron sitten kirjoituksissani lisää itsestäni, mutta nyt pitää hoitaa nämä viralliset asiat pois päiväjärjestyksestä. Olen asioinut täällä Oulussa lastenvalvojan luona jo muutamaan otteeseen. Olen yrittänyt sopia asioistamme äitisi kanssa. Olen tehnyt sovintoehdotuksen, jossa asut äitisi luona Helsingissä, mutta haen kuitenkin yhteishuoltajuutta. Yhteishuoltajuutta sen takia, että saisin olla mukana päättämässä sinua koskevissa kysymyksissä, jotka juridisesti vaativat molempien vanhempien hyväksynnän. Olisin valmis tapaamaan sinua siellä Helsingissä. Lapsella on lain mukaan oikeus molempiin vanhempiin. Sitä ei voi kumpikaan vanhempi riistää pois, ilman mitään oikeudellista syytä. Eikä oikeuslaitoskaan saisi kajota tuohon lapsen oikeuteen ilman painavaa syytä. Yritin sopia elatusmaksuiksi Kela:n määrittelemän kuukausittaisen summan, koska tiesin jääväni työttömäksi Heinäkuussa 2012. Muuten olisin suostunut enempäänkin. Äitisi ei suostunut allekirjoittamaan tekemääni sopimusehdotusta, eikä ole koskaan tehnyt omaa sopimusehdotustaan. Tämä asia tulee menemään kaiketi sitten käräjäoikeuteen päätettäväksi.