Vuoristorataa

Vaihtelevan jyrkkiä ylämäkiä on tämä tapaamisen järjestäminen tähän saakka ollut. Alamäkiä ei ole vielä sattunut kohdalle. Luin äskettäin Helsingin Sanomista, että kaikki pääkaupunkiseudun turvakodit ovat täynnä, kun uusia tulijoitakin olisi vielä entisten päälle koko ajan. En minä turvakotia tarvitse, mutta Helsingissä on rajallinen määrä palveluiden tarjoajia ja jotenkinhan niiden samojen tilojen jakaminen on järjestettävä ja priorisoitava. Helsingin ulkopuoliset avun tarvitsijat heitetään tässä kohtaa jonon häntäpäähän, tai kokonaan jonosta pois mikäli sellaiseen on koskaan edes päässyt. Paljon olen kitissyt, marissut, valittanut ja surkutellut tilannettani täällä, ystävilleni ja sukulaisilleni. Lopetan muille kitisemisen, kun eivät he tietenkään jaksa kuunnella tätä loputtomiin, eikä siitä ole kellekään mitään hyötyä. Kaikki ovat aina sanoneet, että "kyllä sinä joskus näet poikasi" ja "kyllä asiat joskus järjestyvät". Mutta juuri näitä nuoria vuosiasi minä en halua menettää, kun eniten tarvitsisit isän roolimallia. Ja minä tarvitsen myös sinua.

Mietin tässä myös, mitä sinä saattaisit tarvita juuri nyt. Polkupyörä olisi varmasti sellainen. Katselin hintoja netistä. Saattaisivat olla isommissa marketeissa halvempia. Säästän rahaa ja ostan sinulle polkupyörän. Toivottavasti pääsen sen sitten kokoamaan kanssasi. Nythän alkaisi olla hyvää aikaa harjoitella polkemista, kun kevätkin on tulossa ja ulkona voi olla kauemmin.

Taas olen aivan hukassa

En enää tiedä mitä mitä siellä oikein tapahtuu. Enpä ole kyllä aikaisemminkaan paljoa tiennyt, mutta nyt vielä vähemmän. Minullahan on tiedonsaantioikeus ihan käräjäoikeuden päätöksellä, mutta kukas noista muu välittää, kuin minä. Mutta minun on melko mahdotonta joka päivä tai edes viikko kysellä kaikista mahdollisista Helsingin virastoista, laitoksista ja ynnä muilta tahoilta, onko heillä sinusta jotain tietoa. Kun vielä pitäsi kädestä pitäen näyttää heille se käräjäoikeuden dokumentti, että olen oikeutettu saamaan sen tiedon. Kyllä se pallo olisi nyt äidilläsi, mutta en ole kuullut hänestä mitään pariin viikkoon. Hän ei vastaa viesteihini, puheluihini, eikä sähköpostiin. Hän on ilmeisesti poistanut minut WhatsApp kontakteista, tai kontakteista ylipäätään. Tai sitten hän on poistanut kyseisen sovelluksen. Toivottavasti olen väärässä ja saan vielä tietoa. Kirjoitan vain aikani kuluksi. Odottavan aika on aina pitkä. Olin ihan varma, että olisin jo päässyt näkemään sinut. Autoni odottaa koko ajan täydellä tankilla, että pääsisin lähtemään. Alkaa tuntua siltä, että kirjoitan päiväkirjaa itselleni, kun tarkoitus on kirjoittaa sinulle. Ei äitisi ole kertonut sinulle minusta mitään. Et sinä tiedä, että sinulla on oikea isä täällä olemassa. Eihän se vika tietenkään sinussa ole, viaton lapsi keskellä vanhempien riitelyä. Toisaalta on hyvä, ettet tiedä näistä taisteluista mitään, vaan voit rauhassa leikkiä ja puuhastella, niinkuin lasten kuuluu tehdä.

Kun kävin tuossa kävelyllä pari päivää sitten ja oli jo kevään merkkejä esillä. Aurinko paistoi kivasti ja lämpötila reilusti plussan puolella. On se ollut jo pidemmän aikaa, mutta nyt aurinko kruunasi sään. Ja ne vähäisetkin lumet saavat vielä kyytiä. Kirjoittelen hieman muutakin, kuin näitä blogeja, mutta katsotaan sitten myöhemmin tuleeko siitä mitään sen kummempaa. Yritän keksiä aina jotain tekemistä, ettei arki olisi niin masentavaa. Jaksaisin paljon paremmin tehdä paljon muitakin asioita, jos näkisin sinut. Mutta tilanne on nyt tämä tällä hetkellä ja sen kanssa eletään.

Kaksi pakettilähetystä

Hei poikani. Äitisi on lähettänyt minulle kaksi uutta kuvaa sinusta ja kolme videokuvaa. Olet niin suloinen, reipas ja iloinen poika, että haluaisin halata ja ottaa sinut heti syliini. Videokuvaasi katsellessani huomaan, että sinulla näyttää olevan jo huumorintajuakin. Ja sen olet tietenkin minulta perinyt. Huomaan myös selvästi, että sinulla on isin kasvonpiirteet. Enemmän nyt, kuin mitä esimerkiksi vuoden ikäisenä. Tunnistaisin sinut helposti, vaikken olisi kuviasi koskaan nähnytkään. En voi olla hymyilemättä, kun katson videoitasi. Olet niin hauska veijari. Katselen niitä aina uudestaan ja uudestaan.

Aikaisemmin lähetin sinulle pienen paketin, jossa oli lämpimät hanskat. Lähetin ne äitisi vinkistä, että tarvitsisit sellaiset. Mutta tietenkin niiden piti olla juuri sellaiset, jotka sinulla jo oli. Monenkohanlaisia hanskoja eri kaupoista löytyykään ja piti heti sattua samanlaiset. Menen tänään ostoksille katselemaan, mitä muuta voisit tarvita. Ostan sinulle vähän muutakin vaatetta ja ehkäpä jonkun lelunkin. Ostan jotain, vaikka en edes tiedä mitä sinulla jo on. Laitan ne paketissa tulemaan siitäkin huolimatta, että pääsen sinua katsomaan ensi kuussa. Tarkkaa viikonloppua en vielä tiedä, mutta ensi kuussa tulen se on varma asia. Olen huono kirjoittamaan. En osaa pukea ajatuksiani sanoiksi. Mutta nämä kirjoitukseni tulevat omasta sydämestäni. Kirjoitukseni saattavat levätä joskus "luonnos"- tilassa melko kauankin aikaa. Jos ne heti julkaisisi, niitä pitäisi heti seuraavana päivänä korjata.

Vuosi pyörähti taas käyntiin

Nyt aloitellaan jo uutta vuotta. En juhlinut uutta vuotta sen kummemmin. Olin enimmäkseen kotona ja kävin vähän ulkona kävelemässä. Siellä oli paljon muitakin lapsia. Oli mukava nähdä lasten touhuja keskenään. Kaikki leikkivät, niinkuin lapset aina leikkivät. Lapset elävät aina tunteella. He näyttävät ilonsa, mutta kuin myös surunsa aina niin helposti. Kunpa voisin viettää synttäreitä sinunkin juhlissasi. Ja varmasti vietänkin, ehkäpä jo tänä vuonna. Ja muutenkin alkaa viettää aikaa kanssasi.

Tammikuu on Pelastusarmeijalla myös niin kiireinen, etteivät ota sinnekään uusia asiakkaita. Haen sitten aikaa Helmikuulle ja olen jo ilmoittanut sopivat viikonloppuni heille. Sitten taas odotan heidän vastaustaan. Vaikka minulla on tapaamisoikeus vain kerran kuukaudessa, ehdotin heille kuitenkin kaksi viikonloppua Helmikuulle. Jospa äitisi ei hoksaisi lukea sitä päätöstä kovin tarkkaan ja ainakaan lukea sitä kuin piru raamattua. Eihän se ole mitenkään kiveen hakattu päätös, että saisin nähdä sinut vain kerran kuukaudessa 2-3 tuntia. Se tekisi vuodessa korkeintaan 156 tuntia, eli ei viikkoakaan vuodessa!! Melko käsittämätöntä lapsen oikeuksien polkemista, kun jo noinkin vähäinen näkeminen tuottaa vaikeuksia. Kyllähän minä voisin nähdä sinut, vaikka joka viikonloppu jossain leikkikentällä esimerkiksi, mutta ei se tietenkään muille sovi. Sitten kun tutustuttaisiin paremmin, voitaisiin nähdä luonasi. En minä mikään hirviö ole, jota pitää varoa ja vältellä.

Hyvää uutta vuotta poikani

Hyvää uuttavuotta 2015 rakas poikani. Toivottavasti ensi vuodesta tulee meille molemmille vieläkin parempi. Teen kovasti töitä, että saisin tavata sinut jo heti alkuvuodesta. Kyllä minä uurastan todella paljon joka päivä tapaamisemme eteen. Ei kulu päivääkään, ettenkö ajattelisi muuta asiaa. Yritän olla yhteydessä äitiisi, jos vain mahdollista ja myös Helsinkiin päin tapaamispaikkojen järjestäjiin. Helsingissäkin on vain kaksi tahoa, jotka järjestävät tuettuja tapaamisia. Molempiin olen ollut yhteydessä. Valvottuja tapaamispaikkoja on vähän enemmän, mutta sellaista minä en tarvitse, kun minussa ei ole mitään vikaa, enkä ole aiheuttanut kenellekään mitään ongelmia.

Minä pidän kaikista lapsista muutenkin. Kaikki lapset ovat mukavia. Mutta sinut minä haluan nähdä kaikista eniten. Viimeksi olen ottanut yhteyttä Pelastusarmeijaan, josko heillä olisi tilaa uusille asiakkaille. Sieltä on tullut jo vastauskin. Ruuhkaa on heilläkin, mutta ei siellä ainakaan heti tyrmätty ajatusta. Katsotaan löytyisikö heiltä sopivaa aikaa heti tammikuussa. Olen antanut heille äitisi yhteystiedot, jotta aikataulun voisi häneltäkin varmistaa. Valitettavasti ruuhkaa on kaikkialla, koska monet muutkin isät tuntuvat taistelevan samanlaisten vaikeuksien parissa.

Olen Isät lasten asialla ry jäsen ja toisaalta on hyvä, että on muitakin isiä jakamassa ajatuksiani. Mutta taas toisaalta, jos kenelläkään ei olisi tapaamisongelmia, tällaisia yhdistyksiä ei tarvittaisi.

Vuosi 2014 meni äkkiä, niinkuin vuodet aina nopeammin ja nopeammin, kun ikää tulee lisää. En tiedä muualta maailmasta paljonkaan asioita, annetaanko liiemmin uudenvuodenlupauksia, vaiko ei. Suomessa on ainakin ollut tapana antaa lupauksia tipattomasta tammikuusta. En ole koskaan ollut tällaisesta kiinnostunut, enkä nytkään. Ei se vuodenaikaa kysy, koska voi jonkun lupauksen tehdä. Lupasin sinulle jo aikaisemmin parantaa elämäntapaani ja onhan nyt jo tuloksiakin nähtävissä. Lupausten pitäisi olla aina pysyvämpiä, eikä pelkästään sen yhden kuukauden verran. Ei sitä muuten voisi kutsua lupaukseksi.

Laitan sinulle kuvia itsestäni aina sellaisena kuin olen kirjoitushetkellä. Olen onnellinen isä, koska minullahan on sinut.