Hei poikani. Olet ainoa lapseni. 18. päivä tätä kuuta 2014 sain äidiltäsi pyynnön lähettää rahaa 150 euroa jotain rokotettasi varten. En kysynyt sen tarkemmin mihin rokotteeseen, koska ajattelin sen olevan yhdentekevää, kunhan terveytesi on vain turvattu. Kerroin jo paljon aikaisemmin, että hän ei ole koskaan suostunut allekirjoittamaan tekemääni sovintoehdotusta. Hän ei siis ole suostunut siihen, että maksaisin sinusta aiheutuvia kuukausittaisia kuluja. Eikä yhteishuoltajuuteen, eli siihen, että olisimme sinusta yhteisesti vastuussa ja huolehtimassa. Sinun terveyteesi sijoitan, mutta en anna äidillesi rahaa muuhun tarkoitukseen siitä hyvästä, etten saa nähdä sinua. Hän ei ole antanut minun koskaan nähdä sinua ja se on lainvastaista Suomessa. Mutta en ole kuitenkaan halunnut nostaa siitä oikeuskannetta häntä vastaan. Koska en halua sinun elämääsi hankaluuksia missään muotoa. Laitoin sinun omalle tilillesi sen 150 euroa. Jatkossa tähän toimintaan on tultava muutos jollain tapaa. En halua palkita äitiäsi hänen typerästä toiminnastaan. Äitisi on tultava joskus vastaan näissä tapaamisasioissa. Ei voi olla niin, että hän kieltää minut sinulta. Meidän tapaamisemme. Kunpa kasvaisit nopeasti sen verran aikuiseksi, että ymmärtäisit näitä asioita. Minä hukkaan jokatapauksessa nuoret vuotesi. Juuri ne tärkeät vuodet, jolloin minun pitäisi olla eniten luonasi. Jonain päivänä opit lukemaan ja kirjoittamaan. Toivottavasti silloin löydämme toisemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti