Minä olen isi ja minulla on isin tunteet. Ja oikeus olla isi. Ja sinulla on oikeus isiin (isään). Rakastan sinua poikani enemmän, kuin mitään muuta tässä maailmassa. Minulla tulee väkisin mieleeni, että minä olen ainoa, joka ajattelee sinun etuasi tässä asiassa, molempiin vanhempiin. Äitihän sinulla jo on, mutta haluaisin, että sinulla on myöskin isi. En ole riistämässä sinulta äitiä pois. Mutta isi on muutakin, kuin geneettinen perimä. Ei ole keneltäkään pois, jos sinulla on isi läsnä. Kaikilla muilla oikeusjärjestelmän osapuolilla tuntuvat dollarinkuvat hakkaavan pupilleihin. Eivät tunnu ajattelevan mitään muuta, kuin rahaa.
Asianajajani soitti tänään. Hän oli myös huolissaan rahasta. Eli paljonko maksaisin takautuvasti elatusavuista. Häntä ei huolettanut sinun oikeudestasi isään, eli minuun. Kerroin jo ensitapaamisessa, että haluan ottaa myös huoltajuus- ja tapaamisasiat esille samassa yhteydessä. Se on mahdollista. Tänään asianajajani kertoi uudelleen puhelimitse, että se pitää sitten "laittaa vireille". Miksi helvetissä sitä ei jo ole laitettu vireille? Kuukausi kohta kulunut. Vähän kuin tuulimyllyjä vastaan taistelisi. Pitää taistella vastapuolen asianajajaa vastaan, mutta myös omaanikin. Hän kertoi minulle, että jos tämä asia menee käräjäoikeuteen, sieltä saattaa tulla mikä päätös tahansa, äidin hyväksi kuulemma. Ai jaa. Mikä helvetin lottokone se käräjäoikeus oikein on? Kukaan ei tunnu taistelevan minun puolestani. En siitä huolimatta luovuta. Taistelen vaikka yksin, kaikkea järjestelmää, maapalloa, universumia vastaan. Olet minun oma rakas poikani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti