Ajattelen sinua tänäänkin. En enää näin vanhemmiten juhli Suomen Juhannusta. Olen kotona yksin miettimässä muuten asioita. Tottakai olisi mukava, jos olisi joku joka jakaisi ajatukseni. Mutta kaikilla ystävilläni ja perheelläni on omat läheisensä, jonka kanssa he viettävät aikaa. Antaa heidän olla yhdessä, kun aikaa siihen vielä on. Suotakoon se heille ja olen onnellinen heidän puolestaan. Asianajajani soitti eilen 18.06.2014. En oikein tiedä enää, kenen puolella hän on ja kenen asiaa ajamassa. Hän toistaa samaa mantraa koko ajan: Teille tulee sitten oikeudenkäyntikulut ja vastapuolen asianajokulut, mikäli ette suostu äidin vaatimuksiin. Hän puhui koko ajan elatusmaksuista ja oikeudenkäyntikuluista. Ei sanaakaan huolto- ja tapaamisoikeuksista. Olen huolto- ja tapaamisoikeutta vaatinut alusta alkaen samaan käsittelyyn, se kun on mahdollista. Lisäksi hän mainitsi suoraan käräjäoikeuden istunnon olevan 7.08.2014. Aha. Mihin helvettiin jäi se sovittelutilaisuus, jonka piti olla pakollinen ennen käräjäoikeuden istuntoa? Asianajajani sanoi minulle, että se on pakollinen ennen, kuin voi mennä käräjäoikeuteen riitelemään asiasta. Hän on koko ajan hivuttanut maksuani ylöspäin hokemalla tuota samaa mantraa oikeudenkäyntikuluista ja sanomalla minulle, että huoltajuus on ankara vastuu. No totta kelvetissä minä sen tiedän, että huoltajuus on ankara vastuu. Antaisiko joku minulle ensin sen huoltajuuden? Isinä oleminen on vähän muutakin kuin rahan jakamista ahneelle äidille ja lakimiehille. Tuntuu, että tässä taistelee äiti ja lakimiehet keskenään isää vastaan, kun pitäisi olla kyse lapsen oikeuksista. Nyt kaikki, paitsi isä, ajattelevat vain rahaa ja muilla lapsen oikeuksilla pyyhitään persettä ja kaupan päälle halutaan kyykyttää isää mahdollisimman rankasti. Kyllä minä haluan auttaa sinua poikani, mutta vituttaa tarkoituksenmukainen rahastaminen ja isän ja lapsen oikeuksista kintaalle viittaaminen. En minä ikinä ole halunnut lähteä käräjäoikeuteen asti setvimään näitä asioita, vaan aina halunnut sovitella. Olisi sitä äidinkin asennetta syytä kyseenalaistaa, eikä se isi ole aina syyllinen kaikkeen. Miksi äiti ei ole koskaan halunnut sovitella ja miksi käräjäoikeuteen asti pitää mennä? Kyllä nämä asiat olisi voitu ratkaista muutenkin, jos sillä äidillä olisi ollut edes alkeellisintakaan tahtoa sovitella. Mutta eipä tietenkään. Joku vissiin kertonut hänelle, että ei kannata sovitella, vaan lähteä suoraan hakemaan lottovoittoa käräjäoikeudesta. Äiti, asianajajat, sekä käräjäoikeus voittavat, isät aina häviävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti