Sain huonoja uutisia sukulaisiltamme. Isäni serkku menehtyi sairaalassa tässä noin kuukausi sitten. En tiennyt, että hän oli ollut sairaalassa. Ja että hän oli yrittänyt tavoittaa minua. Soittelimme aikaisemmin viime vuonna, mutta puhelinnumeroni oli vaihtunut sitten viime soiton jälkeen. Kun muutin tänne Turkuun, minun piti tavata hänet. Nyt se on liian myöhäistä. Aika kiirehtii, silloin, kun sen ei pitäisi. Ehdin kuitenkin antaa hänelle kuvani ja sinun kuvasi. Hän tietää nyt, että minulla on sinut. Annoin meidän molempien kuvat ja hän sanoi, että olemme molemmat niin komeita. Hän oli oikeassa. Jos aikaa voisi korjata ja mennä taaksepäin, tulisin heti luoksesi syntymähetkelläsi. Oma virheeni oli, kun en ollut luonasi syntymähetkelläsi, mutten voinut tilanteelle mitään. Anna Mel anteeksi isille. En vain silloin päässyt luoksesi. Annathan minulle sen anteeksi? En voinut tietää aikataulua, koska putkahdat maailmaani. Asuin silloin niin kaukana sinusta. En silloin tiennyt, että oma lapsi on niin ihana asia kuin se on. Sitten, kun sain tietää että synnyit, ja sain kuvasi heti synnyttyäsi, minulla tuli heti aivan kauhea ikävä sinua. Olit saamassani kuvassa niin pikkuinen viaton poikani ja minun näköiseni siinä lapsivuoteella. Tunnistin heti, että olet minun, jotain niin tuttua ja ihanaa on siinä vuoteella. Olet minun ikioma poikani. Kunpa olisin ollut silloin luonasi ja kertoa sinulle isi rakastaa sinua. Mutta olin silloin Oulussa ja liian kaukana sinusta. Aikaa ei kuitenkaan olisi voinut saada silloin enempää, kuin mitä oli ollut tarjolla. Nyt, kun miettii, haluaisin matkustaa ajassa taaksepäin ja tulla ajassa luoksesi. Menisin hetkeen, jolloin synnyit ja suukottelisin sinua joka hetki. Kunpa aika edes vähäksi aikaa silloin pysähtyisi, suukottelisin sinua silloin koko ajan ja pitäisin sinua sylissä maailman tappiin asti. Olisit minun, isin oma pikkupoika.
Mutta joskus aika kuluu vain liian nopeasti. Katselin eilen joitain dokumentteja internetissä MTV kolme kanavalla. Ei ole muuta ihmeempää seurattavaa nytten. Siellä tulee sellainen sarja, kuin 'kadonneen jäljillä'. Se on sellainen sarja, jossa omat isät, äidit, lapset ja sukulaiset etsivät omia juuriaan ja sukulaisiaan. Joskus etsintä on liian vaikeaa itse kullekin ja silloin TV yhtiö auttaa hädässä. Onneksi noissa jaksoissa on aina onnellinen loppu. Minulle tulee aina kyynel silmään, kun oma vanhempi löytää lapsensa. Ajattelen silloin aina meitä, josko meille joskus kävisi niin ettemme tapaisi vuosikausiin ja sitten löytäisimme toisemme. En tietenkään toivo, että emme tapaisi. Haluaisin nähdä sinut heti. Ennen vanhaan löytäminen oli paljon vaikeampaa. Nykyään se on helppoa internetin ansiosta. Sen takia kirjoitan sinulle, jotta löytäisit minut joskus helposti. Voi olla, etten tulevien vuosien saatossa enää löydä sinua tästä maailmasta, mutta nyt etsin sinut aina ja kysyn äidiltäsi mitä sinulle kuuluu. Vastauksia on vain joskus vaikea saada.
"You are the Star that greets the Sun, shine across my distant sky, when the night is done. You'll be the moon to light my way"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti