torstai 28. elokuuta 2014

Hei pienokaiseni

En ole kirjoittanut vähään aikaan, koska olen ollut kipeänä jo useamman päivän. Yläreidet, lantio ja javyötärönseutu ovat olleet todella kipeinä. Varmaan sen takia kuumekin sitten nousi. Jokin tuolla sisuskaluissa on tulehtunut. Käveleminenkin tuottaa vaikeuksia ja nukkumisestakaan ei ole tahtonut tulla oikein mitään. En tiedä miksi paikat ovat menneet näin kipeiksi. Kenties kova nukkuma-alusta, tai jotain. En minä allerginenkaan ole millekään, eikä ole laktoosi-intoleranssia, eikä keliakiaa, tai sen sellaista. Nyt on vointi ainakin hetkellisesti sen verran parempi, että jaksan kirjoittaa, tosin vuoteesta käsin.

Kohta on sinun 2-vuotissyntymäpäiväsi, etkä tiedä vielä minusta mitään. Se on niin ikävää, ainakin omasta mielestäni. Enkä minäkään saa ikinä tietää sinusta mitään, että mitä sinulle kuuluu. Sinä olet tietysti nyt onnellisen tietämätön meistä ja koko asiasta. Säästän hieman rahaa pienistä tuloistani ja siirrän tilillesi. Minulla on nyt kyllä tapaamisoikeus luoksesi, mutta en vieläkään tiedä miten se voisi toteutua, koska äitisi ei siihen suostu. Tuon voin päätellä siitä, että hän ei vastaa kyselyihini. Hän sitten minulta kyselee oman sukuni sairaushistoriaa. Uskomatonta. Eivät ne hänelle kuulu, eivätkä oikein minullekaan. Sen nyt ainakin voin varmuudella sanoa, että mitään perinnöllistä sairautta ei suvussani ole. Taitaa yksityisyydensuoja olla äidillesi tuntematon käsite.

Kirjoitan sinulle lisää, kunhan vointini tästä paranee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Musiikin voima on rajaton

Musiikin ja historian vuoropuhelu: Rockin ja metallin kehityskaari Musiikissa on aina ollut eräänlainen vapauden hehku – se on ollut väy...