Katsastin tänään autoni, Volvo V40 2002 1.8. Olin jo eilen vaihdattanut takajarrupalat, kun tiesin, että ne ovat huonossa kunnossa ja loppuunkuluneet. Menihän tuo katsastuksesta sitten läpi ja tekniikassa ei ollut huomauttamista. Mutta katsastusmies sanoi, että peräpäässä alhaalla on ruostetta aikalailla. Sanoi vielä senkin, että kyllä tuolla vielä sen 7 vuotta ajelee. Huh. Aina se on jokavuotinen jännittäminen meneekö läpi, vaiko ei. Nyt voi taas huristella sen yhden vuoden huoletta. Pääsisin nyt aina luoksesi, jos äitisi niin haluaisi. Ei tarvitsisi junalla tulla. Senkin kyllä tekisin, vaikkakin se tulisikin kalliimmaksi. Oma auto on kätevä siinä mielessä, että pääsisin luoksesi lyhyelläkin varoitusajalla. Ei tarvitsisi seurata mitään aikatauluja. Laitoin myös äidillesi tänään sähköpostia, että miten meidän tapaamisemme nyt sitten järjestetään. Hän vastasi tyhjällä sähköpostilla, ei siinä ollut mitään sisältöä, eikä hän ole vielä vastannut lisäkysymyksiini. Katson vielä miten asiat etenee, en luovu sinusta. Vaikka kasvaisit kuinka isoksi tahansa, olet silti aina minun oma pikkupoikani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti