Tässä iässä ei enää etsi uusia kavereita, edes halua sellaisia. Ehkä se on ajan määräämä tilanne, johon luonnollisesti sopeudutaan. Jos ajatellaan minua henkilökohtaisesti, en tunne suurta kaipuuta omiin sukulaisiini. Haluan jättää ne riippakivet taakseni, kun niistä on vain haittaa ja aina tulee riitelyä. Eläimet ovat tässä suhteessa viisaampia, kuin ihmiset. Ne vieroittavat omat poikasensa jo varhaisessa vaiheessa ja patistavat heitä etsimään omaa onneansa. Isällä on näin vanhana samoja oireita kaverien suhteen. Ihminen on kehittynyt liian tyhmäksi, että unohtaa elämän lainalaisuudet. Siinä on sekä siunaus, että kirous. Suuresta massasta ehkä joku on luonasi tukemassa sinua, mutta suurin osa unohtaa sinut perävalon vilkkuessa. Elämä on aina niin hyvää, kuin ympärillä olevat ystävämme komppaavat sinua sinua. Jos jokin asia menee joskus pieleen, ne parhaimmat ystävämme joihin luotimme jättävät, mutta itse henkinen vahinko jää aina sinun ristiksi kannettavaksi. Kuin Jeesuksen Via Dolorosa. Ystävät jättävät sinut aina hädän hetkellä, koska he eivät halua omaa via dolorosaa. En paljon usko tosi ystäviin enää, vaikka heitä ehkä onkin olemassa, myönnän. Olen uusille tuttavuuksille skeptinen ja kriittinen. Minulla ei ole tarvetta saada lisää jossiteltavaa ja ihmeteltävää. Isä on jo niin vanha, että ylimääräisistä kavereista on aina ylimääräistä riesaa. Kaikki ystävät ovat aina vailla jotain. Pitkän elämäni kokemus on sen jo osoittanut. Nuorempana kavereiden saaminen oli statuksen mittari, mutta nykyään haluan irti menneisyyden "haamuistani". Minulla oli ensin FaceBook profiili, mutta laitoin tilin sittemmin pois. Siellä oli paljon sellaisia "kavereita", joiden kanssa en ole ollut missään tekemisissä pitkään aikaan. Laitoin sitten Facebook tilini pois, mutta tein uuden tilin tämän vuoden alussa. Tulin naamakirjaan uudestaan ikäänkuin puhtaalta pöydältä. En etsi siellä kavereita, hyväksyn vain ne, mitkä merkitsevät minulle edes jotain. Kaveripyyntöjä on tullut paljonkin, mutta olen heivannut heidät kartanolle. Facebookin pitäisi olla läheisten ystävien kohtaamispaikka, ei tuntemattomien tai etäisten. Näin itse ajattelen. Sellaisille tyypeille on olemassa deittipalvelut erikseen. Minulla nyt jo on ne kaikki kaverit tässä elämässä, jotka ovat jääneet roikkumaan ja sietäneet minua nuoruudestani lähtien. En tarvitse heitä enää enempää, enkä vähempää. Minulla on oma paras kaverini, sinä poitsu. Jonain päivänä sinä unohdat isän ja saat uusia kavereita. Niin kuuluu ollakin. Eläminen on kuin evoluutio. Uuden löytämistä ja vanhan jättämistä taakseen. Vain niin elämä kehittyy toivottavasti paremmaksi. Minulla on uudella työpöydällä puhdas omatunto. Yhtä asiaa en halua jättää unohdukseen, sinä poitsuni. Olet aina ystäväni ajasta iäisyyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti