Miten tulikin yks kaks muinainen etelänloma mieleeni lapsuuden ajalta. En muista vuosilukua tarkalleen. Olin silloin pikkupoika. Koska olen syntynyt 1968, sen täytyi olla silloin jotain 1970-72 nurkilla. Sitä myöhemmät tapahtumat olisivat olleet elävämmin mielessäni.
Etelänloma tarkoitti silloin Kemijärveltä koskaan poistuneelle pikkupojalle suurta elämystä. Pääsee pois Suomen suurimmasta kaupungista katsomaan landea. Siis Kemijärveltä pois etelään päin mihin tahansa kompassisuuntaan perinteisellä paperikartalla. Kuusamokin olisi ollut pikkupojalle etelä ja elämys, mutta sehän taitaakin olla enemmän kaakossa ja lähempänä itää noin "Stadista" katsottuna.
En muista siitä lomasta paljoakaan muuta, kuin unohtumattoman kummelistartin. Meidän ensimmäisen mossen - siis auton käynnistysoperaatio. Heti startissa ratin äänimerkki jumittui päälle. Isä vainaa siinä kirvaili ("voi jeesuksen ristus") ja koitti hakata ja vääntää rattia. Kun sekään ei auttanut, alkoi vimmattu ratin purkaminen. Loppujen lopuksi rattia ei enää ollut, törrötti vain keppi ja en muista millä taikatempulla isä sai äänimerkin hiljennettyä. Meitä lapsia nauratti, vaikka isä ja äiti olivat kauhuissaan.
Mosse (Moscowitch) on siis auto. Vieläpä Neuvostoliittolainen ihme, automobiili jolla pitäisi taittaa matkaa luotettavasti - niin sanoivat. Muotoilu oli sellainen sen ajan pyöreä, eikä ihan niin ergonominen. Painava metalliläjä. Siinä oli vain epäonnistuneesti kopioitu ja kasattu mahdollisimman paljon rautaa neljän pyörän varaan. Jollain kummallisella, mutta yksinkertaisella neuvostoliittolaisella systeemillä idän ihme oli saatu käynnistymään. Huomaa, yksinkertainen ei tässä tapauksessa tarkoita helppoa ja toimivaa, niinkuin maalaisjärki kehottaisi. Neuvostoliittolainen ihme teki tenkkapoot jo alkumetreillä. Kun pitäisi jollain konstilla vielä tankata, eikä oltu päästy vielä kotia kauemmas.
Itse ajomatkaa en muista, koska luultavasti pikkupoika nukkui, sen minkä pystyi siinä kyydissä koko matkan ajan. En edes muista oliko kohde Evijärvi, vai Lappajärvi. Mutta muistan perillä yhden tytön, joka kanssa leikimme. En muista hänen nimeään muuta, kuin että hänen etunimensä ensimmäinen kirjain taisi olla T. Minä olin niin ihastunut häneen silloin jo ensisekunneilla. Kaksoisveljeni yritti ängetä osingoille, mutta me molemmat tyrkättiin hänet takavasemmalle.
Koko loman tarkoitus ei ollutkaan loma, vaan hautajaisiin meno. Isäni äiti, eli sinun isomummisi kuoli silloin. Muistan kirkossa käynnin vielä ja ihmettelin miksi tuo nainen tuossa makaa arkussa. Onko hän pyhimys, jota kaikki palvoo. Paljoaa muuta en siitä "lomasta" muista. En tiedä onko se siunaus, vai kirous, vai ei mitään sen kummempaa. Ehkä ei mitään, mutta jokin oli kuitenkin pikkupojalle jäänyt takaraivoon, kun tänne kirjoittelen. Paluumatkasta en muista mitään. Palattuamme kotiin Kemijärvelle, ei olleet ajat paljoaa nykyaikaistuneet. Ensimmäisestä "jeesuksen ristuksesta" tuli siirtymän toiseen, mutta uudempaan "ristukseen". Arvaa automerkki? Oikein arvanneiden hyväperseisten naisten kesken tarjoan kuumat kahvit kotonani.
No, huumoria saa aina olla. Tässä tämänkertainen wanhojen ajatusteni muistelo näin sähköisessä muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti