Miehellä testosteronit hallitsee käyttäytymistä. Mies on, kuin villieläin aina saalistamassa uutta uhria. Ei ole väliä, oletko sitoutunut avioliittoon, eli et. Mies ei mahda testojen keitokselle mitään. Se ei ole tiedostettua käyttäytymistä, se hallitsee elämää, kunnes testojen tuotanto loppuu. Ja sitä on turha kontrolloida täysin. Ei siitä miestä saa syyttää, vaan evoluutiota. Ilman mieshormoneja, meitä ei olisi. Evoluutio on tehnyt kaikki maskuliinisen perinnön omaavat saalistajiksi hautaan asti. Ei naimisiinmeno muuta geeniperimää, mutta vähän voi kontrolloida menoa. Kaikki vietti on aina siellä takaraivossa, halusi vaimo, eli ei.
Kaikenmaailman feministilänkyttäjät vaahtoaa tietenkin vain miesten oppimisesta suhteessa. Naisen ei tarvitse oppia mieheltä mitään. Nainen on täydellinen. Ehkä aika palvelee kuitenkin miestä enemmän, mitä naista. Aika on miehen paras ystävä parisuhteessa. En syyllistä naisia ollenkaan, mutta nainen on kauneimmillaan silloin, kun hän on sinkku ja haluaa tavoitella miestä. Evoluutio on luonut meidät kaikki sellaisiksi.
Seurustelin 80- luvulla yhden naisen kanssa kahdeksan vuotta. Tuona aikana testot jylläsi, kuin mankeli. Erosimme vuosien jälkeen yhteisymmärryksessä ja yksittäistä syytä eroamiseen ei oikeastaan ole. Kaunis nainen hän on edelleen, mitä olen FaceBookista vähän katsellut. Hän on kuitenkin osa sitä minun ihanaa historiaa, jota ei tietenkään halua unohtaa.
Olin kauhean tramatisoitunut, kun hän silloin joskus myönsi pettäneensä minua yhden kerran. Taistelin ajatusteni kanssa viikkotolkulla, ellen jopa kuukausia. Olinhan tullut petetyksi. Raivosin nyrkit taskussa ja mietin, mikä minussa on vikana. Syyllistin kaikkea liikkuvaa, muuta kuin itseäni.
Yhtenä baari-iltana sittemmin naisystäväni kanssa tulin tunnustaneeksi, että minähän se oikea roisto olenkin. Nainen petti minua yhden kerran ja tunnustin pettäneeni häntä baaritiskillä jo useita kertoja suhteen aikana. En siis baaritiskillä pettänyt naistani. Parisuhteen päätyttyä naisia on ollut sittemmin jo lukuisia, enemmän mitä joillain B- luokan pornotähdillä. Olen lakannut laskemasta, enkä enää ole sellainen menijä.
Minulla oli kaikenmaailman selityksiä ja aina päädyin selittämään olleeni veljeni luona nukkumassa. Kummallista kyllä selitykset menivät aina läpi, mutta se oli kait normaalia tuona aikana, luulisin. 80- luku oli villiä aikaa. Omatuntoni kolkutti yhden "yöpymiseni" jälkeen "veljeni luona" olkapäällä niin raskaasti, että menin korukauppaan ostamaan naiselleni korun heti seuraavana päivänä. En nyt kuolemaksikaan enää muista, minkä ostin. Hän tietenkin rakasti elettäni, mutta ei tiennyt, miksi tein näin yhtäkkiä. Näin jälkeenpäin ajatellessani hän oli aikaisemmin joskus ostanut minulle kultakellon, mutta en silloinkaan ajatellut, miksi hän teki niin yllättäen.
Lahjojen antaminen puolisolle aivan tuosta vain, antaa aihetta kolkuttaa hälytyskelloja. Lahjalla puoliso haluaa hyvittää pettämisensä, ilman että tunnustaa tekonsa. Nyt tietenki jotkut pirttihirmut raivoaa, mutta en välitä muiden mielipiteistä.
Jos nyt saisin päättää ajassa taaksepäin, olisin viisaampi. En tiedä testosteronitasojani nykyisin, mutta ajattelen nyt enemmän järjellä. En pettäisi ollenkaan edes katseella. Olen viisastunut vanhetessani. Jos joskus koskaan tulevaisuudessa päädyn parisuhteeseen, kunnioittaisin naistani paremmin, mitä taannoin 80- luvulla. En tiedä ovatko testoni laskeneet, mutta kunnioitukseni naisia, ihmisenä, kohtaan on ainakin noussut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti