Vuoden 2014 avaus

Hei rakas poikani. Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni tälle vuodelle. Mietin samalla viimevuoden kirjoituksiani. Mitä tuli tehtyä, sanottua ja mitä tuli kirjoitettua. Tulen miettimään tämän vuoden kirjoituksiani myös etukenossa. En ole erityisen uskonnollinen ihminen perinteisessä uskonnollisessa mielessä. Uskon kuitenkin johonkin. Kuten itseeni, elämään, sinuun ja minuun, meihin molempiin, isin ja oman pojan rakkauteen. Mielestäni ei ole olemassa Jumalaa, Jeesusta, tai Allahia. Mutta ymmärrän ihmisiä, jotka uskovat sellaiseen. En halua sanoa heistä mitään pahaa noin yleensä. On ihan hyvä asia uskoa johonkin sellaiseen, minkä tarkoitus on tehdä jotain hyvää konkreettisesti. Itse en usko ja luota johonkin ulkopuoliseen olentoon, joka ohjaa sinua, minua, tai ketään. Uskon omaan itseeni tehdä hyvää. Kukaan ulkopuolinen ei ohjaa sitä puolestani.

Uskonnollisilla tahoilla on kirjoituksia, joiden tarkoitus on hämätä lukijaansa ja varsinkin pieniä lapsia. Lasta on helppo manipuloida, uskomaan satuolentoihin, silloin kun lapsi on vielä pieni ja liian nuori ymmärtämään elämän tosiasioita. Eräät aikuiset kertovat lapsilleen, että ei Joulupukkia olekaan olemassa. Toiset kertovat lapsilleen, että Jumala on olemassa. Mihin uskoa?

Kun sinä ja minä joskus tapaamme, minä vain rakastan sinua, niin vain kuin omaa poikaansa voi ikinä rakastaa. Siihen ei tarvita mitään yliluonnollisia voimia tai ihmeitä. Haluan nähdä sinut joskus, yhtenä päivänä, ja sen jälkeen joka päivä. Mutta en nyöskään halua tuhota sitä näkemisen mahdollisuutta omalla typerällä toimillani. En voi tulla luoksesi väkisin, keneltäkään ensin lupaa kysymättä. Haluan toimia oikein. Olet vielä niin nuori, että et ymmärrä näitä asioita. Minä kerron sinulle poikani joskus.

Hyvää Joulua pikkuiseni

Jouluaatto. Lasten ja perheiden juhla. Olen teettänyt kuvistasi kortteja. Pidän ne aina näkyvilläni. Turun Vanhalla Suurtorilla julistettiin perinteisesti Joulurauha. Tarkoitukseni oli käydä paikanpäällä, mutta se jäi nyt sitten käymättä. Katsoin tapahtuman kuitenkin netistä suorana lähetyksenä. Kävin ensin Turun Kaupungin hautausmaalla, ajoin sinne parkkipaikalle, lähdin kävelemään ja etsimään muualla haudattujen muistomerkkiä. Kävelin pari tuntia, harhaillen siellä täällä, kyselin vastaantulijoiltakin, missä se on. Kukaan ei osannut sanoa. Ilta alkoi pimetä ja en ollut löytää autoani. Sitten viimein sain eräältä pariskunnalta ohjeet, miten päästä yhteen parkkipaikkaan, missä autonikin sitten oli. Ajoin kotiani kohti, Runosmäkeä. Runosmäki ja Kärsämäki ovat vierekkäisiä asuinalueita. Kärsämäellä on pieni hautausmaa. Kynttiläni on siellä isäni ja ukkisi muistolle. Mutta Hän on oikeasti haudattu Kemijärven hautausmaalle, joka näkyy kuvassa alempana.

Uusi vuosi ja uudet kujeet, niin sanotaan. Sinulle toivon parempaa uuttavuotta, kuin myös itsellenikin. Ei kaikkea tarvitse keksiä uudelleen. Parantaa vain edellisen vuoden elämää ja tulevaa silmällä pitäen. Toivottavasti luet jonain päivänä tämän koko kirjoitukseni. Haluan sinun tietävän, kuka oikeasti olen ja mistä tulen. Lapsen kasvatukseen, lapsen vanhempiin tarvitaan sekä isä, että äiti. Oikea isä ja äiti. Minä olen sinun oikea isäsi. Tässä muistokirjoitus, jonka enoni laittoi Lapin Kansan sanomalehteen, sen jälkeen kun oma isäni menehtyi. Näillä kauniilla sanoilla haluaisin sinunkin muistavan minua silloin, kun oma elämänpolkuni tulee joskus tiensä päätökseen:

"Oli kaunis Huhtikuun päivä, kun puhelimeni soi enteellisen hiljaisesti ja kuullessani Martan kaksi sanaa 'ikäviä uutisia', sanoin heti, niinkö sen piti käydä, että kaksi päivää meiltä lähtösi jälkeen siirryit Tuonen lehdon, virran mustan tuolle puolen. En olisi uskonut 14 kuukautta sitten, kun seisoimme rinnakkain äitini haudalla, että sinun vuorosi on niin lähellä uupua. Opin sinut tuntemaan viimeisten 37 vuoden aikana ahkerana, sopuisana ja ystävällisenä työkaverina niin kotona kuin savotoilla ollessamme. On murheellinen mieli, mutta toisaalta 'tyytyväinen muisto, että sain sinua vierastaa' viimeisen elinviikkosi aikana sekä kyyditä hangen päällä kelkalla katsomassa vuosikymmenien taakse jääneitä palkisia. Muistan joka ilta nukkumaan mentyäni kun sanoin sinulle leikilläni, mutta samalla siinä tuli totuuskin, että minä olen kolme vuotta sinua vanhempi ja minulla on samanlaisesta sairaudesta 18 vuoden kokemus, kun tulit lenkiltä ja samalla naurettiin omaa kuntoamme. Sanoin sinulle samat sanat kuin 18 vuotta sitten minulle sanoi sairaalasta päästyäni paljon nähnyt, kokenut, arvostettu lääkintäneuvos Peltonen, että jos meinaat jotenkuten pärjätä ja elää, niin kävele hiljaa, kierrä häät ja hautajaiset.

En tullut haudallesi, sillä pelkäsin Peltosen sanontaa sekä syitä ja seurauksia. Olit sen ikäluokan ihminen, että sanoit muistaneesi huutolaislapsen osankin, mutta et ollut katkera ihmisille kohtalostasi, mitä olit kokenut, vaan elämänmyönteinen ja huumorinhöystämä kaveri. En odota sinua kesälomalle, en lämmitä sinulle rakkaaksi tullutta pihämökkiä, missä aloitit 37 vuotta sitten perhe-elämäsi ja halusit palata jälleen tänä kesänä muistojesi pariin, kuten annoit ymmärtää minun ja vaimoni Impin. Olit kohtalosi lapsena liian hyvä ihmisenä taivaltamaan sairaana tätä ohdakkeista elämän polkua, joten elämänkaaresi tuli täyttyä liian varhain.

Keväinen lempeä tuuli keinuttakoon Tuonelan kehtoasi, sillä siinä sinun on hyvä olla, ikiunta rauhaisaa uinahtaa."

Toivotan sinulle rakas pikkupoikani hyvää Joulua ja parempaa ensivuotta meille molemmille. Toivottavasti saat paljon lahjoja ja herkkujakin kohtuudella. Valitettavasti minulla ei ole nyt mahdollisuutta lähettää sinulle lahjaa. En tiedä asutko vielä Helsingissä. Haluaisin antaa sinulle lahjat henkilökohtaisesti, enkä postin välityksellä. Eikä äitisi kuitenkaan kertoisi, että lahjat ovat oikealta isältäsi.

Tähän on hyvä päättää, tämän vuoden viimeiseen kirjoitukseeni. Vuosi on ollut osaltani tapahtumarikas. Sekä hyvässä, että pahassa. Pahassa siinä mielessä, että en ole koskaan saanut tavata sinua. Hyvässä siinä mielessä, että olet edelleen minun oma poikani.

Joulun aika lähestyy

Kuukausi vaihtui sitten tänä viikonloppuna Marraskuusta Joulukuuhun. Tulin Saloon vaihteeksi. Joulun aika on myös hyvä aika pysähtyä hetkeksi miettimään rakkaitaan, menneisyyttä, tulevaisuutta. Tämä päivä oli muutenkin osaltani hieno päivä ja ulkoiluilma. Oli mukava touhuta ulkona. Olisitpa ollut mukana. Aurinko hieman paistoi, leuto ilma, ei vielä lunta. Nurmikkokin jopa rehottaa vielä vihreänä. Toisin on kotiseudullani Kemijärvellä ja Oulussa. Siellä on maa jo valkeana. Tuleva Joulun aika on sinulle jo toinen. En tiedä, oletko jo vielä kokenut ensilumen tulon. Haluaisin nähdä ilmeesi, kun ensilumen hiutaleet syleilevät pieniä kasvojasi. Se on varmasti ihmeellinen asia pienelle pojalle.

Soitin äidillenikin. Hän oli tietysti iloinen soitostani, mutta samalla häntä suretti, näkeekö hän minua enää koskaan. Äidilläni on kuitenkin ikää jo 86 vuotta. Ymmärrän täysin hänen tunteensa. Minäkin kaipaan omaa äitiäni. Mutta myös ajattelen sinua samalla tavalla, näenkö sinua koskaan. Kyllä jokainen vanhempi kaipaa aina omaa lastaan. Minäkin kaipaan sinua aivan hirveästi. Joka päivä.

Sinulle oma tili

Tällä viikolla olen opiskellut hieman ohjelmointikieliä, kuten HTML5 ja JavaScript. Jotain täytyy tehdä itseni eteen. En halua olla toimettomana. Toivottavasti tämä poikii hyviä uutisia tulevaisuudessa myös itselleni. Kuuntelen musiikkia. Pidän monenlaisesta musiikista: pop, rock, iskelmä, heavy, metal, ym. Joulukin lähestyy. En tiedä vielä mitä ostaisin sinulle, tai mitä tarvitset juuri nyt. Vaihdoin äitisi kanssa tekstiviestiä ja hän ehdotti, että laittaisin tilillesi rahaa. Sinulla on siis oma pankkitili. Tosi hyvä juttu, laitan sinulle aina rahaa, kun minulta liikenee. Ne jäävät sinulle säästöön tulevaisuutta varten, kun et vielä pysty niitä törsäämäänkään :)

Hieman päivitystä tilanteeseen. Aukaisin sinulle uuden pankkitilin myös Nordeaan. Se on aukaistu omalle henkilötunnukselleni, mutta sinne minä aion myös jatkossa sinulle säästää. Saat koko tilin käyttöösi, kun olet 18 vuotias. Tässä tilanteessa en vielä pysty kovin isoja kuukausittaisia talletuksia tekemään, koska olen työtön, mutta toivottavasti tilanne paranee ajan myötä, kun saan joskus töitä. Sitten jos tietysti voitan lotosta, niin saat kyllä oman osuutesi :)

Isänpäivä

Tänään on Isänpäivä. Juhla- ja liputuspäivä. On aika ja aikaa miettiä isien merkitystä lapsilleen. Ajateltavaa löytyy niin iseillä, mutta kuin myös äideilläkin. Ja minulla onkin ollut ajattelemista kokonaisen vuoden verran. Valitettavasti monet muutkin isät ovat yhtä vaikeassa tilanteessa, kuin minäkin. Minulla on ollut aikaa pohtia isänä olemista. Nyt olen tiennyt jo pidemmän aikaa rakkauden lisäksi, myös isänä olemisen vastuun ja velvollisuuden merkityksen. Kunhan vain äitisi ottaisi vastaan tämän pyyntöni. Isänä oleminen on hieno tunne, siitäkin huolimatta, että minun ja äitisi tilanne on vaikea, ja enkä ole vieläkään saanut nähdä sinua. Kävin myös vierailulla Salossa. Viikonloppu isänpäivän kunniaksi kakkukahvien merkeissä. Tulin sitten omaan kotiini illan aikana ja katsoin kuvaasi. Tunsin oloni kodiksi, kun katsoin kuvaasi, ja mietiskelin meitä yhdessä. Evoluutio on vuosimiljardien saatossa rakentanut tunteet ihmiselle ja eläinkunnalle omaa pienokaistaan ajatellen, jokaiselle isille ja äidille. Kun lapselle tulee ikää ja lapsi varttuu ajan myötä aikuiseksi, isänpäivä on myös silloinkin yhtä tärkeä. Isän muistaminen, vaikkakin pienellä asialla, mutta tuo muistaminen on suuri asia isälle.