Elämäntaparemonttia

On vierähtänyt sitten tovi viimeisestä kirjoituksestani. En ole kuullut vielä mitään lakimiehestäni ja asiastani. Tai oikeastaan sinun asiastasi, sillä lapsella, eli sinulla, on oikeus tavata isä, eli minut. Mutta koska olet vielä niin nuori, ettet pysty ajamaan oikeuksiasi, niin isi tekee sen puolestasi. Tätä asiaa olen ollut puolustamassa. Mutta asiat kai menevät sitten omalla verkkaisella tahdillaan. Ehkäpä syksymmällä tiedämme asiasta sitten enemmän.

Kesäkin saapui sitten viimein. On ollut jo melko lämmintä ja jopa hellettä muutaman päivän. Kesä saa ihmiset ajattelemaan, liikkumaan ja niin edelleen. Mielikin on virkeämpi. Talvi meni minulla vähän niin ja näin. Enimmäkseen murehtiessa kaikkia asioita, tuli maattua paljon vuoteessa, kaljaa juotua, ei juurikaan liikuntaa. Tuollainen elämäntapa tekee surulliseksi ja masentuneeksi. Joskus aikaisemmassa kirjoituksessani otin puheeksi liikkumisen. Ei siitä tule ikinä mitään, jos lähtee vain kokeilemaan jotain juttua ja toivoo sitten siitä tulevan jotain pysyvämpää. Tutkiskelin itseäni viime viikolla ja en pitänyt lopputuloksesta. Voin pahoin niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Minun oli pakko alkaa miettimään omaa elämääni ja kuntoani. Muuten en tule sinua näkemään. On eri asia tehdä itselleen päätös, kuin lähteä kokeilemaan jotain asiaa, jos vaikka onnistuisi. Olen tehnyt nyt oman päätökseni, jossa jätän alkoholituotteet kokonaan pois, liikun säännöllisesti ja syön terveellisesti. Käyn viisi kertaa viikossa aamulenkillä, noin neljän kilometrin matkan. Viime viikolla aloitin ja jo nyt tuntuu olo paljon paremmalta. Tästä paremmasta elämäntavasta saa tulla pysyvä tapa. Jonain päivänä näen sinut ja teen töitä sen eteen, että olen henkisesti ja fyysisesti hyvässä kunnossa sinun edessäsi.

Rokotteista

Kerroin aiemmin, että laitoin tilillesi 150 euroa rokotteitasi varten. En silloin tiennyt, mitä rokotteita sinulle laitetaan. Luulin niiden olevan sellaisia välttämättömiä, jotka laitetaan kaikille lapsille Suomessa. Halusin tukea sinua ja välitän terveydestäsi enemmän, kuin mistään muusta. Nyt sain sitten tänään postissa kuitit noista rokotteistasi. Minkä ihmeen takia äitisi on sinulle antanut laittaa keltakuume- ja hepatiittirokotteet? Ja vielä malariakuurikin. Ei tuollaisia täällä Suomessa tarvita. Hepatiitti A rokotteen jotenkin ymmärrän, mutta keltakuume ja malarialääkitys? Ei minulla ole sitä vastaan, että vierailet Keniassa. Mutta toivottavasti äitisi ei ole sinua viemässä pysyvästi pois Suomesta. Hän on joskus minulle vihjaillut tuollaista puhelimessa. Jos lähdet pois, silloin en näe sinua koskaan. Enkä minä halua olla tukemassa sellaista toimintaa, jolla sinut saadaan vietyä maasta pois. Jos tuo on äitisi suunnitelma, niin ei hän sinusta paljoaakaan enää välitä, enkä aio seurata tuota sivusta. En päästä sinua pois. Jo se, että hän ei anna minun nähdä sinua, kertoo hänestä jo aika paljon. Mutta että vienti Afrikkaan, ei helvetti sentään. Vastedes kysyn aina ensin mihin tarkoitukseen hän haluaa rahaa. Sinä olet Suomen kansalainen ja kotimaasi on Suomi. Kaksoiskansalaisuus ei tarkoita sitä, että sinulla on kaksi kotimaata. Ei. Ainoa kotimaasi on se, missä olet syntynyt. Jos olisit luonani, hemmottelisin, halaisin ja suukottelisin sinua joka päivä. Ja pitäisin sinusta huolta joka hetki.

Mitä sinä oikeen teit?

Kysymykseen törmää varmaan melko moni mies, jolla on lapsi ja joka ei saa nähdä omaa lastaan. Olen syytön tai syyllinen, mutta ketään viranomaisia ei kiinnosta koko asia. Turhauttaa, jos isän velvollisuus on selittää lapselleen syyt, miksi en ole voinut nähdä sinua. Laillisia perusteita siihen ei ole. Äiti osoittaa sormella syyllisen, minuun, vaikka äiti onkin itse se syyllinen. Lapsi uskoo aina äitiänsä, tai sitä vanhempaa, jonka luona lapsi asuu. Todellisuudessa omalla kohdallani mitään rikosta ei ole koskaan tapahtunut. Mutta syyllinen olen silti johonkin, koska äitisi ei ole vielä koskaan antanut nähdä sinua. Isinä oleminen ei ole rikos. Äitisi on sen sijaan syyllistynyt rikokseen, koska oman lapsen tapaamisen estäminen on lain vastaista Suomessa. Mutta minun on vähän turha nostaa siitä kannetta häntä vastaan, koska ketään viranomaista ei kiinnosta tämä tapaus, eikä kanteen läpimenolla olisi mitään takeita tai positiivisia vaikutuksia kenenkään elämään.

Näin vanhempana ajatellen, olen ollut sinkkuna liian kauan. Joskus tuntuu, että saanko enää ketään elämänkumppania vierelleni. Nuorempana voi elää sinkkuelämää, ei vanhempana. Mennyt nuoruuden aika on kulunut opiskellessa ja töitä tehdessä. Kuten normaaliin elämään kuuluukin. Olen etsinyt elämänkumppaniani myös internetistä, mutta laihoin tuloksin. Kerron aina itsestäni totuudenmukaisesti, mutta en tietenkään paljasta itsestäni heti kaikkea. Joskus jokin nainen ottaa minuun yhteyttä. Tai aika monikin nainen on ottanut minuun yhteyttä vuosien varrella. Kaikki kontaktini ovat olleet jokseenkin yhdentekeviä, ei niin kiinnostavia persoonia. Tutustuminen toiseen tarkoittaa kysymyksiä ja vastauksia puolin ja toisin. Sitten joko kiinnostus herää tai hiipuu. En ole halunnut tavata ketään, ennenkuin tunnen henkilön edes jotenkin. Pyydän ja kysyn toiselta osapuolelta mahdollisimman paljon, kysyn paljon, mutta vastapainoksi annan myös vastauksia itsestänikin.

Joka kerta, kun minulta kysytään tietoja ihmissuhdeasioista, oletko naimisissa, koskaan ollut, onko sinulla lapsia ja niin edelleen. Vastaan aina rehellisesti. Tämä on kait ihan normaalia sinkkuihmisen silmin, joka haluaa tavata toisen sielunkumppanin tositarkoituksella. Sanon aina, että minulla on lapsi, sinut. Minulle heitetään aina vastakysymys, miksi en ole kanssasi. Minut syyllistetään siitä, että en ole luonasi. On ikäänkuin minun vikani, että en vietä aikaa kanssasi. En ole koskaan tehnyt mitään väärin, jotta olisi oikeutettua menettää sinut. Vika ei ole minussa, eikä sinussa. Sainpa tulevaisuudessa elämänkumppania koskaan tai en, mutta minulla on aina sinut siellä jossain, oma ihana poikani. Rakastan sinua kaikista eniten koko maailmassa ja minulla on aina sinut.

Etäisänä olemisesta

Hei poikani. Olet ainoa lapseni. 18. päivä tätä kuuta 2014 sain äidiltäsi pyynnön lähettää rahaa 150 euroa jotain rokotettasi varten. En kysynyt sen tarkemmin mihin rokotteeseen, koska ajattelin sen olevan yhdentekevää, kunhan terveytesi on vain turvattu. Kerroin jo paljon aikaisemmin, että hän ei ole koskaan suostunut allekirjoittamaan tekemääni sovintoehdotusta. Hän ei siis ole suostunut siihen, että maksaisin sinusta aiheutuvia kuukausittaisia kuluja. Eikä yhteishuoltajuuteen, eli siihen, että olisimme sinusta yhteisesti vastuussa ja huolehtimassa. Sinun terveyteesi sijoitan, mutta en anna äidillesi rahaa muuhun tarkoitukseen siitä hyvästä, etten saa nähdä sinua. Hän ei ole antanut minun koskaan nähdä sinua ja se on lainvastaista Suomessa. Mutta en ole kuitenkaan halunnut nostaa siitä oikeuskannetta häntä vastaan. Koska en halua sinun elämääsi hankaluuksia missään muotoa. Laitoin sinun omalle tilillesi sen 150 euroa. Jatkossa tähän toimintaan on tultava muutos jollain tapaa. En halua palkita äitiäsi hänen typerästä toiminnastaan. Äitisi on tultava joskus vastaan näissä tapaamisasioissa. Ei voi olla niin, että hän kieltää minut sinulta. Meidän tapaamisemme. Kunpa kasvaisit nopeasti sen verran aikuiseksi, että ymmärtäisit näitä asioita. Minä hukkaan jokatapauksessa nuoret vuotesi. Juuri ne tärkeät vuodet, jolloin minun pitäisi olla eniten luonasi. Jonain päivänä opit lukemaan ja kirjoittamaan. Toivottavasti silloin löydämme toisemme.

On aika kaikelle

Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla:

Saarnaajan kirja 3:1-8

aika on syntyä ja aika kuolla

aika on istuttaa ja aika repiä maasta

aika surmata ja aika parantaa

aika on purkaa ja aika rakentaa

aika itkeä ja aika nauraa

aika on valittaa ja aika tanssia

aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä

aika on syleillä ja aika olla erossa

aika etsiä ja aika kadottaa

aika on säilyttää ja aika viskata menemään

aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen

aika olla vaiti ja aika puhua

aika rakastaa ja aika vihata

aika on sodalla ja aikansa on rauhalla

 

(Saarn 3:1-8)