Tapaaminen lähempänä

Poikani. Olen kirjoitellut viime aikoina hieman vähemmän. Ei johdu sinusta, eikä minusta. Minulla ei nyt vain ole kovin paljon uutta kerrottavaa. Elän edelleen yksin täällä Turun vuokrayksiössä, eikä täällä hirveästi ole aktiviteettia. Tykkään kyllä asua Turussa. Ja sinua tietenkin ajattelen joka päivä. Koitin soittaa äidillesi. Hän ei vastannut ja kyselin sitten tekstiviestillä, mitä sinulle kuuluu. Kerroin myöskin, että ikävöin sinua aivan hirveästi. Hän vastasi lyhyesti että ok. Kohta kaksi vuotta kulunut, enkä ole sinua vielä saanut tavata. Miksi ihminen vihaa toista niin paljon, ettei anna tavata omaa lastaan? En tiedä. Oliko tuo viha jo ennestään olemassa? Jos oli, niin ok, vika on silloin äidissä. Jos ei, niin vika on jossain muualla, minulle tuntemattomassa seikassa. En minä äitiäsi ole koskaan vihannut. Jos olen tehnyt joskus jotain väärää, joku voisi kertoa sen minulle. Silloin voisin tutkia itseäni. Itse en nyt tiedosta tehneeni koskaan mitään väärää. Jos joku minulle kertoisi, oppisin ja tekisin asiat sitten paremmin. Mutta ei sekään tietenkään käy. Ei ole tahoa, joka pystyisi minulle sen selittämään. Äidiltäsi ei saa mitään vastausta.

Lakimiehenikin soitti pitkästä aikaa ja kysyi aikataulusta, jolloin voisin tavata äitisi sovittelun merkeissä. Aikataulu olisi joskus elokuussa. Nykyään tuo sovittelu on pakollista. Ei voi enää mennä suoraan käräjäoikeuteen selvittämään asioita. Onneksi näin. Kunpa näkisin myös sinut silloin sovittelutilaisuudessa. Minua ihan jännittää sinun näkemisesi. Minua ei hirveästi jaksa kiinnostaa rahat ja takautuvat elatusmaksut. Ne sitten ovat mitä ovat. Tai siinä mielessä kyllä kiinnostaa, että ne rahat ovat toivottavasti sitten sinua varten. Samassa istunnossa pitäisi sitten myöskin käsitellä huolto- ja tapaamisasioita. Nuo asiat ovat minulle ne kaikista tärkeimmät. Olisi ihana tavata sinut vihdoin ja viimein. Olet minun pikkuinen peilikuvani. Toivottavasti tapaaminen järjestyy ja äitisi ottaa sinut silloin mukaan.

Hieman uutta tietoa

Minä olen isi ja minulla on isin tunteet. Ja oikeus olla isi. Ja sinulla on oikeus isiin (isään). Rakastan sinua poikani enemmän, kuin mitään muuta tässä maailmassa. Minulla tulee väkisin mieleeni, että minä olen ainoa, joka ajattelee sinun etuasi tässä asiassa, molempiin vanhempiin. Äitihän sinulla jo on, mutta haluaisin, että sinulla on myöskin isi. En ole riistämässä sinulta äitiä pois. Mutta isi on muutakin, kuin geneettinen perimä. Ei ole keneltäkään pois, jos sinulla on isi läsnä. Kaikilla muilla oikeusjärjestelmän osapuolilla tuntuvat dollarinkuvat hakkaavan pupilleihin. Eivät tunnu ajattelevan mitään muuta, kuin rahaa.

Asianajajani soitti tänään. Hän oli myös huolissaan rahasta. Eli paljonko maksaisin takautuvasti elatusavuista. Häntä ei huolettanut sinun oikeudestasi isään, eli minuun. Kerroin jo ensitapaamisessa, että haluan ottaa myös huoltajuus- ja tapaamisasiat esille samassa yhteydessä. Se on mahdollista. Tänään asianajajani kertoi uudelleen puhelimitse, että se pitää sitten "laittaa vireille". Miksi helvetissä sitä ei jo ole laitettu vireille? Kuukausi kohta kulunut. Vähän kuin tuulimyllyjä vastaan taistelisi. Pitää taistella vastapuolen asianajajaa vastaan, mutta myös omaanikin. Hän kertoi minulle, että jos tämä asia menee käräjäoikeuteen, sieltä saattaa tulla mikä päätös tahansa, äidin hyväksi kuulemma. Ai jaa. Mikä helvetin lottokone se käräjäoikeus oikein on? Kukaan ei tunnu taistelevan minun puolestani. En siitä huolimatta luovuta. Taistelen vaikka yksin, kaikkea järjestelmää, maapalloa, universumia vastaan. Olet minun oma rakas poikani.

Hei minun pikku nassukkani

Mitä sinulle kuuluu? Minulla on taas niin ikävä sinua. Minulla on aina ikävä sinua, mutta aina jossain välissä tulee vielä enemmän ikävä. Aina kaipaan sinua, ja välillä vielä enemmän. Olin nyt viikonloppuna Salossa vierailemassa ystävieni luona. Heidän poikansa on nyt reilun parin vuoden ikäinen. Sinä olet nyt 1,5 vuotias isin ihana pikkupoika. Ikää tulee molemmille. Poikansa on jo alkanut hieman kiukuttelemaan. Se alkaa olemaan tuossa iässä ihan normaalia. Itse olet kohta samassa iässä. Periksi ei voi antaa, muttei vastaankaan pärjää. Haet omaa liikkumatilaa, vapautta ja rajoja. Näin se menee lapsen elämässä. Vanhempien tehtävä on opettaa lastaan, halusit tai et. Tiedän, että olet kiltti poika. Olethan minun poikani, minun lihaa ja vertani. Olisi mukava kuulla sinusta taas pitkästä aikaa ja saada kuviasi. Olet siinä iässä, että kasvat vauhdilla, enkä haluaisi menettää hetkeäkään siitä ajasta. Asiani etenee siellä lakiasiain toimistossa, mutta en ole kuullut vielä mitään uutta sieltä. Toivoisin, että äitisi tulisi järkiinsä ja antaisi meidän olla yhdessä. Olen sinun isi ja haluan sitä. En ymmärrä miksi se otettaisiin minulta pois. Jokaisella isillä pitäisi lähtökohtaisesti olla oikeus omaan lapseen. Ja lapsella tietysti oikeus omaan isään. En ymmärrä, miksi tätä oikeutta pitää erikseen hakea käräjäoikeudelta. Laissakin jo sanotaan, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiin ja että lapsella on oikeus tavata isäänsä. Miksi tuota lupaa täytyy erikseen hakea? En minä ole tehnyt koskaan mitään väärää. Olen vain isi.

Hyvää Pääsiäistä pienokaiseni

Tuli sitten tosissaan lämpimät ja kauniit ilmat. Kävin kaupungillakin pyörähtämässä, mutta ihmiset ovat kaiketi lähteneet maakuntiin viettämään pyhiä, koska melko tyhjä oli keskusta. Nyt on lämmintä 17 astetta ja parempaa vielä luvassa ensiviikon alkuun. Oletko jo ulkoillut paljonkin? Olisi mukava olla sinun kanssasi pihalla leikkimässä ja touhuamassa kaikenlaista. Alat olla siinä iässä, että opit puhumaan vähän enemmänkin. Toivottavasti osaat myös Suomenkieltä. En tiedä onko sinulla siellä ketään opettamassa äidinkieltäsi.

Kesä on taas kohta ja haluaisin tietää mitä sinulle kuuluu ja mitä äitisi aikoo tehdä lähitulevaisuudessa. Toivottavasti pysyt Suomessa. En halua menettää sinua. En ole saanut vielä mitään uutta tietoa asianajajaltani, eikä äitisi kerro minulle mitään. Olen hakenut sinulle matkustuskieltoa, jotta pysyisit Suomessa, mutta ei sillä vaateella taida olla kovin hyviä mahdollisuuksia menestyä. Äitisi on yksinhuoltaja ja se merkitsee. Haen kuitenkin myös huoltajuutta sinulle. On se kyllä aika merkillistä, että minun, isäsi, pitää hakea käräjäoikeudelta oikeutta, sekä minun perusoikeusiini, että sinun perusoikeuksiisi. Sinulla on oikeus isään ja minulla sinuun, poikaani. Mutta mennään nyt näin pidemmän ja vaikeamman kaavan mukaan, kun muutakaan vaihtoehtoa ei näytä olevan. Taistelen sinusta kynsin ja hampain. Kirjoittelen taas sinulle ja vielä kerran hyvää Pääsiäistä pikkuiseni.

Poikani...

Tuli postia viime maanantaina Helsingin käräjäoikeudelta. Asia on lapsen elatusmaksun vahvistaminen. Tuo sana "vahvistaminen" on vähän huono tai väärä. Ei tässä vahvisteta kenenkään olemassa olevaa ehdotusta. Varsinkaan, kun äidilläsi ei ole edes sitä ehdotusta koskaan ollutkaan. Asia menee käräjäoikeuteen ja siellä katsotaan molempien osapuolien näkemykset asiasta. Sen jälkeen joskus käräjäoikeus tekee päätöksensä. Ensin on tietenkin käräjäoikeuden istunto, jossa asia käsitellään ja on mahdollisuus itse osallistua tapahtumaan. Itse ainakin menen sinne ja puhun suuni puhtaaksi. Toivottavasti sinäkin olet silloin siellä, että pystyisin näkemään sinut.

Äitisi vaatimukset ovat kohtuuttomia. Ei tästä maailmasta. Tämä oikeustapaus on tavallaan odotettu tapaus, koska äitisi ei ole koskaan suostunut kommunikoimaan kanssani. Hän on vain halunnut, että käräjäoikeus tekee päätökset hänen puolestaan sitten joskus.

Jokatapauksessa, olen kerännyt lippua ja lappua, dokumentteja asiani puolesta. Noilla dokumenteilla en halua sinulle mitään pahaa. Haluan sinun hyvinvointiasi, mutta en voi suostua itseni ryöstämiseen.

Soitin Helsingin käräjäoikeuden sihteerille ja kerroin haluavani lykkäystä asiaan. No, oma asianajajani voi sitä haluta sitten aikoinaan tehdä. Sitten tämä käräjäoikeuden sihteeri totesi, että tämähän on vain matemaattinen laskutoimitus, jossa lasketaan elatusavun määrä. No ei tämä asia nyt kuitenkaan näin ole. No, katsotaan huomenna aamulla ja päivällä, miten asia etenee. Sitten lisää...

24.3.2014 päivitystä. Kävin oikeusaputoimistossa juttelemassa asianajajani kanssa. Asia on nyt vireillä. Haen yhteishuoltajuutta ja tapaamisoikeutta samalla kertaa. Homma menee nyt niin, että ensin lakimiehet neuvottelevat keskenään. Jos äiti ei suostu mihinkään vaatimuksiini, asia ratkaistaan sitten aikoinaan käräjäoikeudessa.