Perheessämme oli aikoinaan koira

Tessi nimeltään ja hän oli rotua Shih-Tzu. Hän eli vanhaksi, noin 12 vuotiaaksi. Hänellä todettiin rintasyöpä ja vein hänet sitten tutkittavaksi Kemijärvellä olevaan läheiseen eläinlääkäriin ja viimein siellä todettiin olevan myöhäistä jatkaa rakkaan ystäväni elämän jatkumista. Huomasin kyllä paukut hänen vatsassaan, mutta en tiennyt mitä ne olivat. Tiesin, että jokin oli vialla, mutta sitä oli itselleen vaikea uskotella. Elämän ja ystävän haluaa aina jatkuvan. Koira ei osaa kertoa ihmiselle, jos hän kärsii, tai mikä on vialla. Niin utelias ja puksuttava koira oli mietteissään, mihin tässä tällä kertaa mennään. Kyllä minä jo näin heti, että rakkain ystäväni aisti, että nyt ei hyvää seuraa. Nostin pienen ystäväni siihen lääkärin leikkauspöydälle. Tessi raukka pelkäsi siinä lääkärin pöydällä, että mitä oikein tapahtuu, mutta yritin jotenkin lohduttaa häntä miten vain pystyin. Äitini pakeni paikalta, koska ei pystynyt näkemään koiramme poislähtemistä. Vaikeaa se oli minullekin. Hän sitten jälkikäteen syytti minua, että se olin minä siinä koiramme vierellä, mutta itsellään ei ollut rohkeutta olla siinä läsnä. Olen siitä läsnäolostani ylpeä itselleni, saatoin sinut suukotellen Tuonelan niityille ja jos jotain elämänjälkeistä tapahtumaa on ikinä olemassakaan, tiedät varmasti siellä jossain, että rakastin sinua aina täysillä. Suukottelin sinut pois tästä pahasta maailmasta. Koira ei ymmärrä ihmisen suukottelua. Mutta ajatus ymmärtämisestä on itse ihmisessä aina läsnä. Äitini lähti pakoon ja hyvä niin. Omasta mielestäni se oli hyvä, että minä se olin, joka oli hänen vierellään loppuun asti. Ei siihen olisikaan muita tarvittu. Silitin ja suukottelin sinua pientä pelokasta lemmikkiäni ja yritin mielessäni siinä itkuani pidätellen kertoa sinulle, että kaikki on hyvin, vaikka itse olin se kaikista pelokkain ja tunsin pahoin tietäen, että menetän sinut tällä kellon lyömällä. Kellon viisarit olivat kuin isku sieluuni jättäen pysyvät arvet. Sitten sinä rakas ystäväni viimein rauhoittuidut ja lääkäri antoi kaksi pistosta. Esimmäisen piikin jälkeen sinä nukahdit ja sitten toisen piikin jälkeen viikatemies tuli noutamaan ystäväni taivaaseen. Minulla teki niin kipeää, kun näin elämän lähtevän sinusta pois. Ei kellekään ikinä toivoisi elämän lähtevän pois, mutta jonkun täytyisi olla vierellä tukemassa hänen viimeisiä hetkiään ja onneksi olin vierelläsi viimeiseen henkäykseesi asti. Menimme sitten äitini kanssa huoltoasemalle tankkaamaan auton ja itkin koko matkan. Tunteeni pääsivät purkautumaan ulos. Rakas perheenjäsenemme, minun perheenjäseneni oli poissa. Tuli niin ikävä sinua omaa karvapalleroa. Olit minulle niin rakas. Ihmisen ja minun paras ja uskollinen ystäväni. Tessi olit niin kiltti ja hyväluontoinen koira. Et koskaan räksyttänyt kellekään ja rakastit kaikkea. Nyt olen surullinen, että olen joskus hieman rankaissut sinua tottelemattomuudesta. Tuntuu niin pahalta ja haluaisin pyytää anteeksi kaikkea torjumisiakin. Toivoo, että koira ymmärtäisi, miten kaipaan. En minä paha ole koskaan ollut, mutta haluaisin ottaa sinut takaisin luokseni, suukotella ja korjata elämän epäkohdat ja pyytää anteeksi kaiken maailman vähätkin pahat tekoni. Hyvä koira olit, niin ystävällinen kaikille, etkä koskaan paha.

Oli mukava nähdä taas tänään

Kävin tänään taas luonasi Helsingissä. Leikimme koko päivän sisällä ja ulkona. Olin Helsingissä jo aamupäivällä ja lähdin takaisin Turkuun illalla kuudelta. Aika meni kuitenkin niin äkkiä. Oli mukavaa olla kanssasi. Energiaa sinulla oli paljon, niinkuin lapsilla täytyy ollakin. Kun menimme ulos leikkimään ja keinumaan kahdestaan, sinulla oli koko ajan hymy kasvoilla ja katsoit minua koko ajan. Voi mikä ihana tunne. Aloin sitten vähän pelleilemään samalla, kun laitoin sinulle vähän enemmän vauhtia keinumiseen. Sinä aloit nauramaan älyttömästi ja nauraa räkätit koko ajan. Oli mukava hauskuuttaa sinua, kun naurat niin helposti. Välissä kävimme sisällä syömässä ja tulimme sitten takaisin ulos. Keinumaan tietysti, mutta myös laskemaan pienestä liukurimäestä, vai minkä nimisiä ne peltiset mäet onkaan. Sekin oli hauskaa. Nyt pitäisi miettiä yhdessä äitisi kanssa sellaiset kiinteät kuukausittaiset tapaamiset, että molemmat tietävät etukäteen koska olisin tulossa sinua katsomaan. Kyllähän se tietysti näinkin menee, että sovimme aina jokaisen tapaamisen aikataulun erikseen. Nyt en malta odottaa, koska pääsen katsomaan sinua uudestaan. Tulen kuitenkin vähintään kaksi kertaa kuukaudessa. Kun vielä kasvat ja tutustumme paremmin, haen sinut tänne Turkuun luokseni kokonaiseksi viikonlopuksi. Sinäkin viihdyit hyvin minun kanssani, joten tulevaisuus näyttää meille tosi hyvältä.

Hyviä pääsiäisen pyhiä rakas poikani

Mietin koko ajan, kuinka me leikimme yhdessä, kun kävin Helsingissä luonasi viime viikolla. Se oli minulle niin ikimuistoinen hetki. Olit silloin flunssassa ja yskässä, mutta silti niin reipas ja hyväntuulinen poika. Nyt sain sinulta sen melko ärhäkän flunssan ja olen vielä ainakin tämän viikon vuoteenomana. Minultahan tämä tauti vie nyt voimat, mutta sinä jaksoit silloin kipeänäkin leikkiä ja touhuta. Ja olit vieä niin hyväntuulinenkin. Laitoin eilen viestiä äidillesi, että haluaisin käydä taas ensi viikolla katsomassa sinua uudelleen. Olisin tullut jo tällä viikolla, mutta kun tämä tauti ja ei se äidillesikään sopinut. Tulen kuitenkin taas heti pääsiäisen jälkeen. Ensin minun pitää tietenkin täysin parantua, etten taas heti tartuta tätä ryökälettä sinulle. Tulen kuitenkin ennemmin, tai myöhemmin. Ehdin silloin ensitapaamisella ottaa sinusta ja meistä muutaman valokuvankin, mutta heti tuntuu siltä, ettei niitä ole läheskään tarpeeksi edes näin alkajaisiksi. Ei kait niitä koskaan ole. Ei ole tällä kertaa paljoakaan asiaa kerrottavana, vain vähän tilanteen päivitystä. Joten jätän tämän juttuni lyhyeksi, mutta tapaammehan taas pian.

Välissä iPhone/iPad ohjelmointia

Saattaa kuulostaa nyt tylsältä sen ensimmäisen tapaamisen jälkeen, mutta tässä viime päivinä on taas motivaatio kasvanut ohjelmointiin. Siitä kiitos, kun sain nähdä sinut. Mitä muutakaan täällä yksin tekisin. Nyt muukin elämä maistuu paljon paremmalta, kun olen vihdoin saanut sinut tavata. Päivien pakerruksen jälkeen sain vihdoin taas laitettua oman iPhone ohjelmani iTunes Connectiin arvioitavaksi. Eivät ohjelmat mene suoraan Apple Storeen myyntiin, eli aina ne pitää ensin tarkastaa. Kyllä siellä katsotaan ohjelma, että se käyttöliittymä on miellyttävän näköinen käyttäjälle ja ohjelma ylipäätään toimii kunnolla, eikä siinä ole viruksia. Ohjelmabugeja katsotaan jonkin verran, mutta itse on varsinaiset toiminnalliset testaukset tehtävä. Aikaisemmin olen yhden ohjelman sinne laittanut ja oli siinä taistelua, että Apple hyväksyi sen sinne. En harrasta ohjelmointia millään tavalla tienaamistarkoituksessa, pelkästään mielenkiinnosta. Kunhan tässä kehittyy vielä enemmän ohjelmoijana, laitan taas uusia ja parempia ohjelmia sinne tyrkylle. Jos tämänkertainen ohjelmani hyväksytään, keskityn monimutkaisempiin ohjelmiin. Apple Developer Program maksaa tällä hetkellä 100€/vuosi, mutta enköhän pysty sen maksamaan. Ohjelmointityökalut ovat kuitenkin ilmaisia ja yksityinen henkilökin pystyy laittamaan sinne ohjelmia. Ei tarvitse perustaa yritystä, kuten Android Play kaupan kohdalla.

Vihdoinkin poikani

Pääsin tänään tapaamaan sinua ensimmäistä kertaa. Turusta Helsinkiin on vain 150 kilometriä, mutta tänään se tuntui ikuisuudelta, kun ajoin luoksesi. Perille kuitenkin pääsin ja löysin äitisi osoitteen helposti. Olit niin herttainen, rauhallinen ja ihana hyssykkä. Ensin vähän ujostelit, mutta sitten tulimme hyvin toimeen. Kyllä se kaikki ikävä ja murehtiminen oli sittenkin tämän arvoista, jos sen on kerta pakko ensin kohdata. Olit vieläkin ihanampi, mitä osasin kuvitellakaan. Olet samanlainen mietteliäs persoona, kuin minäkin. Kuin olisin matkustanut ajassa taaksepäin ja mennyt tapaamaan itseäni silloin, kun olin pieni napero. Leikimme olohuoneen lattialla kaiken ajan ja matkit minua, missä asennossa milloinkin olin. Se oli niin ihanaa. Mutta oikeasti sinä olet kasvanut jo isoksi pojaksi. Jos ei minulla ole ollut hyvää kielipäätä, niin sinulla ainakin on. Suomi, Englanti ja Swahili?, tuntuvat olevan sinulle itsestäänselvyyksiä. Kerroin sinulle, että isillä on ollut sinua ikävä ja etten ole aikaisemmin päässyt käymään, koska niin pitkä välimatka. Sanoin myös että tulen tästä lähtien aina katsomaan sinua. Nyökyttelit ja sanoit, että "joo". Silloin tiesin heti, että ymmärsit varmasti, mitä sanoin. Leikimme koko iltapäivän kahdestaan ostamallani junaradalla. Se muutama tunti, jonka vietin kanssasi meni hetkessä. Silti siihen lyhyeen hetkeen mahtui niin monta onnellista ja meidän kahden välistä juttua. Mutta tästä lähtien minä pääsenkin sinun luoksesi aina. Tietysti minä pääsen luoksesi aina äitisi aikataulun mukaan. Minulla on sinulle kalenterissa aina tilaa. Yksi virstanpylväs on tämän blogin osalta jo saavutettu. En minä useampia ole alun perin suunnitellutkaan. Olen vain kirjoittanut ajatuksiani ylös. Minä tulen näkemään sinua nyt säännöllisesti. Nyt jatkan tätä kirjoittelua päiväkirjan omaisesti, mitä elämääni muuta kuuluu. Jokin päivä sinä luet näitä juttujani, silloin kun oma elämänpolkuni on jo kuljettu loppuun. Tästä kirjoittamisesta on sitä paitsi kehkeytynyt jo tapa. Ja eihän tätä silloin tähän voi lopettaa. Oli niin mukava käydä luonasi ja nyt pääsen aina uudelleen.